Bible

 

synty 7

Studie

   

1 Ja Herra sanoi Nooalle: "Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksi edessäni.

2 Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras.

3 Niin myös taivaan lintuja seitsemän paria, koiraita ja naaraita, että siemen säilyisi elossa koko maan päällä.

4 Sillä seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja hävitän maan päältä kaikki olennot, jotka olen tehnyt."

5 Ja Nooa teki näin, aivan niin kuin Herra oli hänen käskenyt tehdä.

6 Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, kun vedenpaisumus tuli maan päälle.

7 Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan menivät arkkiin vedenpaisumusta pakoon.

8 Puhtaita eläimiä ja epäpuhtaita eläimiä, lintuja ja kaikkia, joita maassa matelee,

9 meni Nooan luo arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Jumala oli Nooalle käskyn antanut.

10 Ja niiden seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle.

11 Ja sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.

12 Ja satoi rankasti maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

13 Juuri sinä päivänä menivät Nooa sekä Seem, Haam ja Jaafet, Nooan pojat, ja Nooan vaimo ja hänen kolme miniäänsä heidän kanssaan arkkiin;

14 he ja kaikki metsäeläimet lajiensa mukaan ja kaikki karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, lajiensa mukaan ja kaikki linnut lajiensa mukaan, kaikki lintuset, kaikki, mikä siivekästä on.

15 Ja ne menivät Nooan luo arkkiin kaksittain, kaikki liha, kaikki, jossa oli elämän henki.

16 Ja ne, jotka menivät sisälle, olivat koiras ja naaras kaikesta lihasta, niinkuin Jumala oli hänelle käskyn antanut. Ja Herra sulki oven hänen jälkeensä.

17 Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle, tuli neljänäkymmenenä päivänä; ja vedet paisuivat ja nostivat arkin, niin että se kohosi korkealle maasta.

18 Ja vedet saivat vallan ja paisuivat suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla.

19 Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät.

20 Viisitoista kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että ne peittyivät.

21 Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, metsäeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi, sekä kaikki ihmiset.

22 Kaikki, joiden sieramissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat.

23 Niin Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat, niin hyvin ihmiset kuin myös karjaeläimet, matelijat ja taivaan linnut; ne hävisivät maan päältä. Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssansa arkissa, jäivät henkiin.

24 Ja vedet vallitsivat maan päällä sata viisikymmentä päivää.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 734

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

734. In the preceding chapter (Genesis 6:13-22) the truths of the understanding are treated of, in which the man of the church called “Noah” was instructed by the Lord before he was regenerated; and next in this chapter (verses 1-5), the goods of the will are treated of, with which also he was endowed by the Lord. As both are treated of, it appears like a repetition. But now in verses 6-11 his temptation is treated of, and here the first state and thus the beginning of temptation; and, as everyone can see, a repetition occurs again. For it is said in this verse that “Noah was a son of six hundred years” when the flood came upon the earth; and in the eleventh verse (Genesis 7:11) that it was “in the six-hundredth year of his life, in the second month, in the seventeenth day of the month.” And so in the seventh verse (Genesis 7:7) it is said that Noah went into the ark with his sons and their wives, and likewise in the thirteenth verse. . Again it is said in the eighth and ninth verses (8-9) that the beasts went in unto Noah into the ark; and also in verses 14-16. From which it is evident that here too there is a repetition of what was said before. Those who abide in the sense of the letter alone cannot know but that it is a matter of history thus repeated. But here as elsewhere there is not the least word that is superfluous and vain; for it is the Word of the Lord. There is therefore no repetition, except with another signification. And here, in fact, as before, the signification is that it is the first temptation, which is temptation as to things of his understanding; but afterwards it is his temptation as to things of the will. These temptations follow one after the other with him who is to be regenerated. For to be tempted as to things of the understanding is quite another thing from being tempted as to what is of the will. Temptation as to things of the understanding is light; but temptation as to things of the will is severe.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.