Bible

 

synty 38

Studie

   

1 Siihen aikaan Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Adullamissa asuvan miehen luo, jonka nimi oli Hiira.

2 Siellä Juuda näki Suua nimisen kanaanilaisen miehen tyttären, ja hän otti tämän luokseen ja yhtyi häneen.

3 Ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja hän antoi hänelle nimen Eer.

4 Ja taas hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Oonan.

5 Ja hän synnytti vieläkin pojan ja antoi hänelle nimen Seela; ja synnyttäessään hänet hän oli Kesibissä.

6 Ja Juuda otti Eerille, esikoisellensa, vaimon, jonka nimi oli Taamar.

7 Mutta Eer, Juudan esikoinen, ei ollut Herralle otollinen; sentähden Herra antoi hänen kuolla.

8 Niin Juuda sanoi Oonanille: "Yhdy veljesi leskeen ja ota hänet avioksesi ja herätä siemen veljellesi".

9 Mutta kun Oonan tiesi, ettei jälkeläinen olisi oleva hänen, niin hän antoi, aina kun yhtyi veljensä vaimoon, siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen.

10 Mutta se, minkä hän teki, oli paha Herran silmissä; sentähden hän antoi hänenkin kuolla.

11 Silloin Juuda sanoi miniällensä Taamarille: "Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Seela joutuu täysikasvuiseksi". Hän näet ajatteli: "Kun ei vain tämäkin kuolisi niinkuin hänen veljensä". Niin Taamar meni pois ja jäi asumaan isänsä kotiin.

12 Pitkän aikaa sen jälkeen Suuan tytär, Juudan vaimo, kuoli. Suruajan mentyä Juuda lähti ystävänsä adullamilaisen Hiiran kanssa Timnaan lammastensa keritsiäisiin.

13 Niin tuotiin Taamarille tämä sanoma: "Katso, appesi menee Timnaan keritsemään lampaitaan".

14 Silloin hän riisui pois leskenvaatteensa ja verhoutui huntuun peittäytyen siihen ja istui Eenaimin portille, Timnaan vievän tien varteen. Sillä hän oli nähnyt, että vaikka Seela oli täysikasvuinen, ei häntä annettu hänelle vaimoksi.

15 Kun nyt Juuda näki hänet, luuli hän häntä portoksi; sillä hän oli peittänyt kasvonsa.

16 Ja hän poikkesi hänen luokseen tiepuoleen ja sanoi: "Anna minun yhtyä sinuun". Hän näet ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tämä vastasi: "Mitä annat minulle saadaksesi yhtyä minuun?"

17 Hän sanoi: "Lähetän sinulle vohlan laumastani". Nainen vastasi: "Annatko minulle pantin, kunnes sen lähetät?"

18 Hän sanoi: "Mitä on minun annettava sinulle pantiksi?" Hän vastasi: "Sinettisi, nauhasi ja sauvasi, joka on kädessäsi". Niin hän antoi ne hänelle ja yhtyi häneen, ja hän tuli hänestä raskaaksi.

19 Ja hän nousi ja meni sieltä ja pani pois huntunsa ja pukeutui leskenvaatteisiinsa.

20 Mutta Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä viemään vohlaa, saadaksensa takaisin pantin naiselta; mutta hän ei löytänyt häntä.

21 Ja hän kyseli sen paikkakunnan miehiltä ja sanoi: "Missä on se pyhäkköportto, joka istui Eenaimissa tien varressa?" He vastasivat: "Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa".

22 Ja hän palasi Juudan luo ja sanoi: "En löytänyt häntä; ja myös sen paikkakunnan miehet sanoivat, ettei siellä ole ollutkaan mitään pyhäkköporttoa".

23 Silloin Juuda sanoi: "Pitäköön sen sitten, ettemme joutuisi häpeään. Katso, minä olen lähettänyt tämän vohlan, mutta sinä et ole löytänyt häntä."

24 Noin kolmen kuukauden kuluttua ilmoitettiin Juudalle: "Sinun miniäsi Taamar on harjoittanut haureutta, ja haureudesta hän on myös tullut raskaaksi". Juuda sanoi: "Viekää hänet poltettavaksi".

25 Mutta kun häntä vietiin, lähetti hän sanan apelleen sanoen: "Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä ovat". Ja hän käski sanoa: "Tarkasta, kenen tämä sinetti, nämä nauhat ja tämä sauva ovat".

26 Ja Juuda tunsi ne ja sanoi: "Hän on oikeassa minua vastaan, koska minä en antanut häntä pojalleni Seelalle". Ei hän kuitenkaan enää yhtynyt häneen.

27 Kun hänen synnyttämisensä aika tuli, katso, hänen kohdussaan oli kaksoiset.

28 Ja hänen synnyttäessään pisti toinen kätensä ulos; kätilövaimo otti punaista lankaa ja sitoi sen hänen käteensä ja sanoi: "Tämä tuli ensiksi ulos".

29 Mutta kun hän sitten taas veti kätensä takaisin, katso, silloin tuli hänen veljensä ulos; ja kätilövaimo sanoi: "Minkä repeämän oletkaan reväissyt itsellesi!" Ja hän sai nimen Peres.

30 Sitten tuli hänen veljensä, jonka kädessä oli punainen lanka; ja hän sai nimen Serah.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 4884

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

4884. 'And put on the clothes of her widowhood' means intelligence. This is clear from the meaning of 'a widow' as one with whom truth exists without good but who nevertheless desires to be led by good, dealt with above in 4844; and from the meaning of 'clothes' as truths, dealt with in 297, 2576, 4545, 4763. The reason why these taken together mean intelligence is that nothing else than truths constitute intelligence, for those in possession of truths rooted in good possess intelligence. Indeed truths rooted in good enable the human understanding to dwell in the light of heaven, and the light of heaven is intelligence because Divine Truth rooted in Divine Good constitutes it. Also, a further reason why 'putting on the clothes of widowhood' here means intelligence is that 'a widow' in the genuine sense means one with whom truth exists and who desires to be led by good to truth that constitutes intelligence, as also shown above in 4844, and so to intelligence itself.

[2] To enable the implications of all this to be seen a brief explanation is necessary. When a person knows the truth it is not truth constituting intelligence until he is led by good; but when he is led by good it starts to become the truth of intelligence. For truth does not receive its life from itself but from good; and truth receives its life from good when the person lives in conformity with that truth. When he does this, truth injects itself into the intentions of his will, and from these into his actions, and so into the entire person. Truth that is merely known or grasped intellectually by a person remains excluded from his will, and so from his life since the intentions of a person's will constitute his life. But once he is intent on truth it stands at the gateway into his life; and when he is intent on it and therefore practices it, that truth is present within the entire person. Then, when his practice of that truth is frequent its reappearance is attributable not merely to habit but also to an affection for it and so to a free desire to practise it. Let anyone at all consider whether anything can be taken in by a person apart from that which he is intent on putting into practice. That which he merely thinks about but does not actually do, more so that which he thinks about but does not wish to do, is nothing else than something which remains excluded from that person, and is also driven away like a straw by the smallest puff of wind, and is actually blown away in that manner in the next life. From this one can know what faith without works is. These considerations now show what truth constituting intelligence is, namely truth which is rooted in good. Truth is the characteristic feature of the understanding and good that of the will; or what amounts to the same, truth is the substance of doctrine and good that of life.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.