Bible

 

synty 33

Studie

   

1 Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin katso, Eesau oli tulossa, neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille.

2 Ja hän asetti orjattaret lapsineen ensimmäisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin kanssa viimeiseksi.

3 Mutta itse hän astui heidän edellänsä ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen.

4 Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät.

5 Ja hän nosti silmänsä ja näki vaimot ja lapset ja kysyi: "Keitä ovat nämä, jotka ovat sinun seurassasi?" Hän vastasi: "Ne ovat minun lapseni, jotka Jumala on palvelijallesi lahjoittanut".

6 Niin orjattaret lähestyivät lapsineen ja kumartuivat maahan.

7 Myöskin Leea lapsineen lähestyi, ja he kumartuivat maahan. Viimein lähestyivät Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan.

8 Sitten hän kysyi: "Mitä tarkoitit kaikella sillä joukolla, jonka minä kohtasin?" Hän vastasi: "Saada armon herrani silmien edessä".

9 Mutta Eesau sanoi: "Minulla on itselläni kyllin; pidä, veljeni, omasi!"

10 Jaakob vastasi: "Ei niin; jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ota minulta vastaan lahjani; sillä olenhan saanut nähdä sinun kasvosi, niinkuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan.

11 Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on yllin kyllin kaikkea." Ja hän pyysi häntä pyytämällä, kunnes hän otti sen.

12 Sitten Eesau sanoi: "Lähtekäämme liikkeelle ja vaeltakaamme eteenpäin; minä vaellan sinun edelläsi".

13 Mutta Jaakob sanoi hänelle: "Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani; jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma.

14 Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä; minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat käydä, kunnes saavun herrani luo Seiriin."

15 Eesau vastasi: "Minä jätän luoksesi osan väestäni". Hän sanoi: "Minkätähden niin? Kunhan vain saan armon herrani silmien edessä!"

16 Niin Eesau sinä päivänä kääntyi takaisin ja meni sitä tietään Seiriin.

17 Mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi siellä itsellensä majan. Ja karjallensa hän teki tarhoja. Siitä tuli sen paikan nimeksi Sukkot.

18 Ja Jaakob saapui matkallansa Mesopotamiasta onnellisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaanin maassa, ja leiriytyi kaupungin edustalle.

19 Ja hän osti sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla.

20 Ja hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel, Israelin Jumala.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 4363

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

4363. Verses 8-11 And he said, What do you mean by all this camp which I met? And he said, To find favour in the eyes of my lord. And Esau said, I have much, my brother; let what is yours be yours. And Jacob said, No, I beg of you; if now I have found favour in your eyes, then take my gift from my hand; inasmuch as I have seen your face, as though seeing the face of God, and you have accepted me. Take now my blessing which is brought to you, because God has graciously bestowed much on me, and because I have everything. And he urged him, and he took it.

'He said, What do you mean by all this camp which I met?' means the specific things which came from the good of truth. 'And he said, To find favour in the eyes of my lord' means an introduction that went favourably. 'And Esau said, I have much, my brother; let what is yours be yours' means a tacit acceptance, in order that in this way He might instill the affection for good that develops out of truth. 'And Jacob said, No, I beg of you' means the birth of that affection. 'If now I have found favour in your eyes, then take my gift from my hand' means the reciprocation of that affection, in order that it might be instilled. 'Inasmuch as I have seen your face, as though seeing the face of God, and you have accepted me' means the affection itself within that perception by which it was instilled reciprocally. 'Take now my blessing which is brought to you' means the Divine goods and truths which were to become linked to Divine Natural Good. 'Because God has graciously bestowed much on me' means conferred by Providence. 'And because I have everything' means his spiritual riches. 'And he urged him, and he took it' means that that affection originating in the good of truth was instilled by means of affection inspired by Divine Good.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.