¹ Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää voinut nähdä, kutsui hän Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: "Poikani!" Tämä vastasi hänelle: "Tässä olen".

² Niin hän sanoi: "Katso, minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä, milloin kuolen.

³ Ota siis aseesi, viinesi ja jousesi, ja mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa.

⁴ Ja laita minulle herkkuruoka, minun mieliruokani, ja tuo se syödäkseni, että minä siunaisin sinut, ennenkuin kuolen."

⁵ Mutta Rebekka kuuli, kuinka Iisak puhui pojallensa Eesaulle. Ja kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa, tuodakseen isällensä,

⁶ puhui Rebekka pojalleen Jaakobille sanoen: "Katso, minä kuulin sinun isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan:

⁷ 'Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinut Herran edessä, ennenkuin kuolen'.

⁸ Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken:

⁹ mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa laittaakseni niistä isällesi herkkuruuan, hänen mieliruokansa.

¹⁰ Ja sinun on vietävä se isäsi syödä, että hän siunaisi sinut, ennenkuin kuolee."

¹¹ Mutta Jaakob sanoi äidillensä Rebekalle: "Katso, veljeni Eesau on karvainen, mutta minä olen sileäihoinen.

¹² Entä jos isäni tunnustelee minua? Silloin minä joudun hänen silmissään pilkkaajaksi ja hankin itselleni kirouksen enkä siunausta."

¹³ Hänen äitinsä sanoi hänelle: "Kohdatkoon se kirous minua, poikani; kuule vain, mitä minä sanon, mene ja nouda".

¹⁴ Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen; ja hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, hänen isänsä mieliruuan.

¹⁵ Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle.

¹⁶ Mutta vohlain nahat hän kääri hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa.

¹⁷ Sitten hän antoi herkkuruuan ynnä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen.

¹⁸ Ja Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isäni!" Hän vastasi: "Tässä olen; kuka sinä olet, poikani?"

¹⁹ Jaakob sanoi isällensä: "Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt, niinkuin käskit minun tehdä; nouse istumaan ja syö riistaani, siunataksesi minut."

²⁰ Mutta Iisak sanoi pojalleen: "Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?" Hän vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni".

²¹ Niin Iisak sanoi Jaakobille: "Tulehan lähemmä, poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai etkö".

²² Ja Jaakob astui isänsä Iisakin luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin Ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet".

²³ Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat karvaiset, niinkuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi hänet.

²⁴ Vielä hän kysyi: "Oletko sinä todella minun poikani Eesau?" Hän vastasi: "Olen".

²⁵ Silloin hän sanoi: "Tuo ruoka minulle, syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinut". Niin hän toi hänelle sen, ja hän söi; ja hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi.

²⁶ Senjälkeen hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: "Tule tänne ja suutele minua, poikani".

²⁷ Hän astui hänen luokseen ja suuteli häntä. Niin Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet, sanoen: "Katso, minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut.

²⁸ Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.

²⁹ Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa."

³⁰ Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja tämä juuri oli lähtenyt isänsä Iisakin luota, niin hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä.

³¹ Ja hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi isälleen: "Nouse, isäni, ja syö poikasi riistaa, siunataksesi minut".

³² Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: "Kuka olet?" Hän vastasi: "Minä olen poikasi Eesau, sinun esikoisesi".

³³ Silloin Iisak säikähtyi kovin ja sanoi: "Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä, ennenkuin sinä tulit, söin kaikkea ja siunasin hänet? Siunattu hän myös on oleva."

³⁴ Kun Eesau kuuli isänsä sanat, puhkesi hän valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isäni!"

³⁵ Mutta hän vastasi: "Veljesi tuli kavalasti ja riisti sinulta siunauksen".

³⁶ Niin hän sanoi: "Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi. Sillä hän on nyt kahdesti minut pettänyt: esikoisuuteni hän on minulta vienyt, ja katso, nyt hän riisti minulta myöskin siunauksen." Ja hän kysyi: "Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?"

³⁷ Ja Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: "Katso, minä olen asettanut hänet sinun herraksesi ja antanut kaikki hänen veljensä hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä; mitä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?"

³⁸ Eesau sanoi isällensä: "Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa myöskin minut, isäni!" Ja Eesau korotti äänensä ja itki.

³⁹ Niin hänen isänsä Iisak vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä.

⁴⁰ Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi."

⁴¹ Ja Eesau alkoi vihata Jaakobia siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli hänet siunannut; ja Eesau ajatteli itsekseen: "Pian tulee aika, jolloin suremme isäämme; silloin minä tapan veljeni Jaakobin".

⁴² Mutta Rebekalle ilmoitettiin hänen vanhemman poikansa Eesaun aikeista; ja hän kutsutti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Katso, veljesi Eesau uhkaa kostaa sinulle ja tappaa sinut.

⁴³ Kuule siis, mitä sanon, poikani: nouse ja pakene minun veljeni Laabanin luo Harraniin

⁴⁴ ja jää hänen luokseen joksikin aikaa, kunnes veljesi kiukku asettuu,

⁴⁵ kunnes veljesi lakkaa sinua vihaamasta ja unhottaa, mitä olet hänelle tehnyt. Sitten minä lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkätähden menettäisin teidät molemmat samana päivänä!"

⁴⁶ Ja Rebekka sanoi Iisakille: "Minä olen kyllästynyt elämääni Heetin tyttärien tähden. Jos Jaakobkin ottaa vaimon Heetin tyttäristä, tässä maassa syntyneen, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minä enää elän?"

¹ Abraham was old, and well stricken in age. Yahweh had blessed Abraham in all things.

² Abraham said to his servant, the elder of his house, who ruled over all that he had, "Please put your hand under my thigh.

³ I will make you swear by Yahweh, the God of heaven and the God of the earth, that you shall not take a wife for my son of the daughters of the Canaanites, among whom I live.

⁴ But you shall go to my country, and to my relatives, and take a wife for my son Isaac."

⁵ The servant said to him, "What if the woman isn't willing to follow me to this land? Must I bring your son again to the land you came from?"

⁶ Abraham said to him, "Beware that you don't bring my son there again.

⁷ Yahweh, the God of heaven, who took me from my father's house, and from the land of my birth, who spoke to me, and who swore to me, saying, 'I will give this land to your seed.' He will send his angel before you, and you shall take a wife for my son from there.

⁸ If the woman isn't willing to follow you, then you shall be clear from this my oath. Only you shall not bring my son there again."

⁹ The servant put his hand under the thigh of Abraham his master, and swore to him concerning this matter.

¹⁰ The servant took ten camels, of his master's camels, and departed, having a variety of good things of his master's with him. He arose, and went to Mesopotamia, to the city of Nahor.

¹¹ He made the camels kneel down outside the city by the well of water at the time of evening, the time that women go out to draw water.

¹² He said, "Yahweh, the God of my master Abraham, please give me success this day, and show kindness to my master Abraham.

¹³ Behold, I am standing by the spring of water. The daughters of the men of the city are coming out to draw water.

¹⁴ Let it happen, that the young lady to whom I will say, 'Please let down your pitcher, that I may drink,' and she will say, 'drink, and I will also give your camels a drink,'--let her be the one you have appointed for your servant Isaac. By this I will know that you have shown kindness to my master."

¹⁵ It happened, before he had finished speaking, that behold, Rebekah came out, who was born to Bethuel the son of Milcah, the wife of Nahor, Abraham's brother, with her pitcher on her shoulder.

¹⁶ The young lady was very beautiful to look at, a virgin, neither had any man known her. She went down to the spring, filled her pitcher, and came up.

¹⁷ The servant ran to meet her, and said, "Please give me a drink, a little water from your pitcher."

¹⁸ She said, "Drink, my lord." She hurried, and let down her pitcher on her hand, and gave him Drink.

¹⁹ When she had done giving him drink, she said, "I will also draw for your camels, until they have done drinking."

²⁰ She hurried, and emptied her pitcher into the trough, and ran again to the well to draw, and drew for all his camels.

²¹ The man looked steadfastly at her, remaining silent, to know whether Yahweh had made his journey prosperous or not.

²² It happened, as the camels had done drinking, that the man took a golden ring of half a shekel weight, and two bracelets for her hands of ten shekels weight of gold,

²³ and said, "Whose daughter are you? Please tell me. Is there room in your father's house for us to lodge in?"

²⁴ She said to him, "I am the daughter of Bethuel the son of Milcah, whom she bore to Nahor."

²⁵ She said moreover to him, "We have both straw and provender enough, and room to lodge in."

²⁶ The man bowed his head, and worshiped Yahweh.

²⁷ He said, "Blessed be Yahweh, the God of my master Abraham, who has not forsaken his loving kindness and his truth toward my master. As for me, Yahweh has led me in the way to the house of my master's relatives."

²⁸ The young lady ran, and told her mother's house about these words.

²⁹ Rebekah had a brother, and his name was Laban. Laban ran out to the man, to the spring.

³⁰ It happened, when he saw the ring, and the bracelets on his sister's hands, and when he heard the words of Rebekah his sister, saying, "This is what the man said to me," that he came to the man. Behold, he was standing by the camels at the spring.

³¹ He said, "Come in, you blessed of Yahweh. Why do you stand outside? For I have prepared the house, and room for the camels."

³² The man came into the house, and he unloaded the camels. He gave straw and provender for the camels, and water to wash his feet and the feet of the men who were with him.

³³ Food was set before him to eat, but he said, "I will not eat until I have told my message." He said, "Speak on."

³⁴ He said, "I am Abraham's servant.

³⁵ Yahweh has blessed my master greatly. He has become great. He has given him flocks and herds, silver and gold, male servants and female servants, and camels and donkeys.

³⁶ Sarah, my master's wife, bore a son to my master when she was old. He has given all that he has to him.

³⁷ My master made me swear, saying, 'You shall not take a wife for my son of the daughters of the Canaanites, in whose land I live,

³⁸ but you shall go to my father's house, and to my relatives, and take a wife for my son.'

³⁹ I asked my master, 'What if the woman will not follow me?'

⁴⁰ He said to me, 'Yahweh, before whom I walk, will send his angel with you, and prosper your way. You shall take a wife for my son of my relatives, and of my father's house.

⁴¹ Then will you be clear from my oath, when you come to my relatives. If they don't give her to you, you shall be clear from my oath.'

⁴² I came this day to the spring, and said, 'Yahweh, the God of my master Abraham, if now you do prosper my way which I go--

⁴³ behold, I am standing by this spring of water. Let it happen, that the maiden who comes forth to draw, to whom I will say, "Please give me a little water from your pitcher to drink,"

⁴⁴ and she will tell me, "Drink, and I will also draw for your camels,"--let her be the woman whom Yahweh has appointed for my master's son.'

⁴⁵ Before I had finished speaking in my heart, behold, Rebekah came forth with her pitcher on her shoulder. She went down to the spring, and drew. I said to her, 'Please let me drink.'

⁴⁶ She hurried and let down her pitcher from her shoulder, and said, 'Drink, and I will also give your camels a Drink.' So I drank, and she also gave the camels a Drink.

⁴⁷ I asked her, and said, 'Whose daughter are you?' She said, 'The daughter of Bethuel, Nahor's son, whom Milcah bore to him.' I put the ring on her nose, and the bracelets on her hands.

⁴⁸ I bowed my head, and worshiped Yahweh, and blessed Yahweh, the God of my master Abraham, who had led me in the right way to take my master's brother's daughter for his son.

⁴⁹ Now if you will deal kindly and truly with my master, tell me. If not, tell me, that I may turn to the right hand, or to the left."

⁵⁰ Then Laban and Bethuel answered, "The thing proceeds from Yahweh. We can't speak to you bad or good.

⁵¹ Behold, Rebekah is before you. Take her, and go, and let her be your master's son's wife, as Yahweh has spoken."

⁵² It happened that when Abraham's servant heard their words, he bowed himself down to the earth to Yahweh.

⁵³ The servant brought forth jewels of silver, and jewels of gold, and clothing, and gave them to Rebekah. He also gave precious things to her brother and her mother.

⁵⁴ They ate and drank, he and the men who were with him, and stayed all night. They rose up in the morning, and he said, "Send me away to my master."

⁵⁵ Her brother and her mother said, "Let the young lady stay with us a few days, at least ten. After that she will go."

⁵⁶ He said to them, "Don't hinder me, since Yahweh has prospered my way. Send me away that I may go to my master."

⁵⁷ They said, "We will call the young lady, and ask her."

⁵⁸ They called Rebekah, and said to her, "Will you go with this man?" She said, "I will go."

⁵⁹ They sent away Rebekah, their sister, with her nurse, Abraham's servant, and his men.

⁶⁰ They blessed Rebekah, and said to her, "Our sister, may you be the mother of thousands of ten thousands, and let your seed possess the gate of those who hate them."

⁶¹ Rebekah arose with her ladies. They rode on the camels, and followed the man. The servant took Rebekah, and went his way.

⁶² Isaac came from the way of Beer Lahai Roi, for he lived in the land of the South.

⁶³ Isaac went out to meditate in the field at the evening. He lifted up his eyes, and saw, and, behold, there were camels coming.

⁶⁴ Rebekah lifted up her eyes, and when she saw Isaac, she dismounted from the camel.

⁶⁵ She said to the servant, "Who is the man who is walking in the field to meet us?" The servant said, "It is my master." She took her veil, and covered herself.

⁶⁶ The servant told Isaac all the things that he had done.

⁶⁷ Isaac brought her into his mother Sarah's tent, and took Rebekah, and she became his wife. He loved her. Isaac was comforted after his mother's death.