Bible

 

synty 26

Studie

   

1 Mutta maahan tuli nälänhätä, toinen kuin se nälänhätä, joka oli ollut aikaisemmin, Aabrahamin päivinä. Silloin Iisak meni Abimelekin, filistealaisten kuninkaan, luo Gerariin.

2 Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon.

3 Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille.

4 Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä,

5 sentähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani."

6 Niin Iisak asettui Gerariin.

7 Ja kun sen paikkakunnan miehet kysyivät hänen vaimostansa, sanoi hän: "Hän on minun sisareni". Hän näet pelkäsi sanoa: "Hän on minun vaimoni", sillä hän ajatteli: "Nuo miehet voivat tappaa minut Rebekan tähden, sillä hän on näöltään kaunis".

8 Kun hän oli viipynyt siellä jonkun aikaa, niin tapahtui, että Abimelek, filistealaisten kuningas, kerran katsellessaan ulos akkunasta näki Iisakin hyväilevän vaimoansa.

9 Niin Abimelek kutsutti Iisakin ja sanoi: "Katso, hänhän on sinun vaimosi! Miksi olet sanonut: 'Hän on minun sisareni'?" Iisak vastasi hänelle: "Minä ajattelin, että minut muuten ehkä tapetaan hänen tähtensä".

10 Abimelek sanoi: "Mitä oletkaan meille tehnyt! Kuinka helposti olisikaan voinut tapahtua, että joku kansasta olisi maannut sinun vaimosi kanssa, ja niin sinä olisit saattanut meidät syyhyn!"

11 Ja Abimelek antoi käskyn kaikelle kansalle, sanoen: "Joka koskee tähän mieheen tai hänen vaimoonsa, se on kuolemalla rangaistava".

12 Ja Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä.

13 Ja hän rikastui ja hyötyi hyötymistään, kunnes hänestä tuli hyvin rikas.

14 Ja hänellä oli laumoittain sekä pikkukarjaa että raavaskarjaa ja paljon palvelijoita, niin että filistealaiset alkoivat kadehtia häntä.

15 Ja filistealaiset tukkivat kaikki ne kaivot, jotka hänen isänsä palvelijat olivat kaivaneet hänen isänsä Aabrahamin päivinä, ja täyttivät ne mullalla.

16 Silloin Abimelek sanoi Iisakille: "Mene pois luotamme, sillä sinä olet tullut paljon väkevämmäksi meitä".

17 Niin Iisak lähti sieltä ja leiriytyi Gerarin laaksoon ja asui siellä.

18 Ja Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä olivat kaivetut, mutta jotka filistealaiset olivat Aabrahamin kuoltua tukkineet, ja antoi niille jälleen ne nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut.

19 Ja Iisakin palvelijat kaivoivat laaksossa ja löysivät sieltä kaivon, jossa oli juoksevaa vettä.

20 Mutta Gerarin paimenet alkoivat riidellä Iisakin paimenten kanssa, sanoen: "Vesi on meidän". Niin hän kutsui kaivon Eesekiksi, koska he olivat riidelleet hänen kanssaan.

21 Senjälkeen he kaivoivat toisen kaivon ja joutuivat riitaan siitäkin; niin hän antoi sille nimen Sitna.

22 Sitten hän muutti sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon. Siitä ei syntynyt riitaa. Sentähden hän nimitti sen Rehobotiksi ja sanoi: "Nyt Herra on antanut meille tilaa, niin että voimme lisääntyä maassa".

23 Sieltä hän meni Beersebaan.

24 Ja Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: "Minä olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala; älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suureksi palvelijani Aabrahamin tähden".

25 Silloin hän rakensi sinne alttarin, huusi avuksi Herran nimeä ja pystytti sinne telttansa. Ja Iisakin palvelijat kaivoivat siihen kaivon.

26 Niin Abimelek lähti hänen luokseen Gerarista ystävänsä Ahusatin ja sotapäällikkönsä Piikolin seuraamana.

27 Mutta Iisak sanoi heille: "Minkätähden tulette minun luokseni, vaikka olette minulle vihamieliset ja karkoititte minut luotanne?"

28 He vastasivat: "Me olemme selvästi nähneet, että Herra on sinun kanssasi. Sentähden ajattelimme: 'Olkoon sinun ja meidän välillämme valallinen sopimus; me tahdomme tehdä sinun kanssasi liiton,

29 ettet tee meille mitään pahaa, niinkuin emme mekään ole sinuun koskeneet, vaan olemme tehneet sinulle ainoastaan hyvää ja sallineet sinun lähteä rauhassa'. Sinä olet nyt Herran siunattu."

30 Silloin hän laittoi heille pidot, ja he söivät ja joivat.

31 Varhain seuraavana aamuna he vannoivat valan toisillensa; senjälkeen Iisak päästi heidät menemään, ja he lähtivät hänen luotaan rauhassa.

32 Samana päivänä Iisakin palvelijat tulivat ja kertoivat hänelle kaivosta, jonka olivat kaivaneet, sanoen hänelle:

33 "Me löysimme vettä". Ja hän antoi sille nimen Siba. Sentähden on kaupungin nimi vielä tänäkin päivänä Beerseba.

34 Kun Eesau oli neljänkymmenen vuoden vanha, otti hän vaimoikseen Jehuditin, heettiläisen Beerin tyttären, ja Baasematin, heettiläisen Eelonin tyttären.

35 Näistä tuli Iisakille ja Rebekalle katkera suru.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 3438

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

3438. And Jehovah appeared to him in that night, and said. That this signifies the Lord’s perception concerning that obscurity, is evident from the signification of “Jehovah appearing and saying,” when predicated of the Lord, as being to perceive from the Divine (that by “Jehovah appearing to him” is signified from the Divine, may be seen above, n. 3367; and that “saying” denotes perceiving, n. 2862, 3395); for Jehovah was in Him; thus so long as the human was not yet glorified, the appearing of Jehovah was Divine perception, or perception from the Divine; and therefore by “Jehovah appearing to him and saying” this is signified; and from the signification of “night,” as being a state of shade or obscurity (n. 1712). By this obscurity is signified the literal sense of the Word, for relatively to the internal sense this is as shade to light.

[2] A few words shall be said in order that it may be further known how the case is with the literal sense of the Word. Relatively to the literal sense, the internal sense is like the interior or celestial and spiritual things of a man relatively to his exterior or natural and bodily things, his interiors being in the light of heaven, and his exteriors in the light of the world. What the difference is between the light of heaven and the light of the world, consequently between what is of the light of heaven and what is of the light of the world, may be seen above (n. 1521-1533, 1619-1632, 1783, 1880, 2776, 3138, 3167, 3190, 3195, 3222, 3223, 3225, 3337, 3339, 3341, 3413), namely, that it is like the difference between the light of day and the shade of night.

Man, being in this shade, and not being willing to know that in truth from the Lord there is light, cannot believe otherwise than that his shade is light, and also on the other hand that the light is shade; for he is like a bird of night, which as it flies in the shade of night thinks that it is in the light but when in the light of day, that it is in the shade. For with such a person the internal eye (that is, the understanding), by which man sees interiorly, has been formed no differently than this, because he has not formed it differently; for he opens it when he looks downward, that is, to worldly and bodily things, and shuts it when he should look upward, that is, to spiritual and heavenly things. With such persons the case is the same in respect to the Word-that which appears in its literal sense they believe to be of light; but that which appears in the internal sense they believe to be of shade (for the Word appears to everyone in accordance with his quality); the fact being that relatively to its literal sense the internal sense of the Word is as the light of heaven to the light of the world (n. 3086, 3108); that is, as the light of day to the light of night.

[3] In the internal sense there are singulars, myriads of which together make one particular that is presented in the literal sense; or what is the same, in the internal sense there are particulars, myriads of which together make in the literal sense one general; and it is this general that is seen by man, but not the particulars which are in it and which constitute it. Nevertheless the order of the particulars in the general is apparent to man, but in accordance with his quality; and this order is the holiness that affects him.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.