Bible

 

synty 13

Studie

   

1 Niin Abram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot hänen kanssaan, Etelämaahan.

2 Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa.

3 Ja hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen, Etelämaasta Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut, Beetelin ja Ain välillä,

4 siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä.

5 Ja myöskin Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli pikkukarjaa, raavaskarjaa ja telttoja.

6 Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua.

7 Niin syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset.

8 Silloin Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä.

9 Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle."

10 Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa.

11 Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan.

12 Abram asettui Kanaanin maahan, Loot asettui lakeuden kaupunkeihin ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti.

13 Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä.

14 Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen.

15 Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.

16 Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi.

17 Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan."

18 Ja Abram siirtyi siirtymistään telttoineen ja tuli ja asettui Mamren tammistoon, joka on Hebronin luona, ja rakensi sinne alttarin Herralle.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 1496

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

1496. I might have taken her to me for a woman. That this signifies that so the truth that was to be conjoined with what is celestial might have suffered violence, is evident from what has just been said; and also from what was said above at verse 13. As regards truth being conjoined with what is celestial, the case is this. Regarded in itself, the truth learned from childhood is nothing but a vessel adapted to the reception of what is celestial. Truth has no life from itself, but only from the celestial that flows in. The celestial is love and charity; all truth is thence, and because all truth is thence it is nothing but a kind of vessel; and so are truths themselves plainly presented in the other life; truths there are never regarded from truths, but from the life which is in them; that is, from the celestial things which are of love and charity in the truths; from these it is that truths become celestial, and are called celestial truths. We can now see what intellectual truth is, as also that with the Lord intellectual truth opened the way to celestial things. Truth in the memory [verum scientificum] is one thing; rational truth is another; and intellectual truth is another; they succeed one another. Truth in the memory is a matter of memory-knowledge; rational truth is this truth confirmed by reason; intellectual truth is conjoined with an internal perception that it is so. This intellectual truth existed with the Lord in His childhood, and with Him opened the way to celestial things.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.