Bible

 

Hesekiel 28

Studie

   

1 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

2 "Ihmislapsi, sano Tyyron ruhtinaalle: Näin sanoo Herra, Herra: Koska sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: 'Minä olen jumala, jumalain istuimella minä istun merten sydämessä', ja olet kuitenkin ihminen, et jumala, vaikka omasta mielestäsi olet jumalan vertainen-

3 ja katso, viisaampi sinä oletkin kuin Daniel, ei mikään salaisuus ole sinulta pimitetty;

4 viisaudessasi ja ymmärtäväisyydessäsi olet hankkinut itsellesi rikkautta, hankkinut kultaa ja hopeata aarreaittoihisi,

5 ja suuressa viisaudessasi olet kaupankäynnillä kartuttanut rikkautesi, ja niin sinun sydämesi on ylpistynyt rikkaudestasi-

6 sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska omasta mielestäsi olet jumalan vertainen,

7 sentähden, katso, minä tuon sinun kimppuusi muukalaiset, julmimmat pakanoista; he paljastavat miekkansa sinun viisautesi kauneutta vastaan ja häpäisevät sinun ihanuutesi.

8 He syöksevät sinut alas kuoppaan, ja sinä kuolet, niinkuin kaadetut kuolevat, merten sydämessä.

9 Vieläköhän sanot surmaajasi edessä: 'Minä olen jumala', kun kuitenkin olet ihminen, et jumala, kaatajaisi käsissä?

10 Niinkuin kuolevat ympärileikkaamattomat, niin sinä kuolet muukalaisten käden kautta. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra."

11 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

12 "Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa.

13 Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus-ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.

14 Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä.

15 Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.

16 Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä.

17 Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen.

18 Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät.

19 Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti."

20 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

21 "Ihmislapsi, käännä kasvosi Siidonia kohti ja ennusta sitä vastaan

22 ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Siidon, ja näytän kunniani sinun keskuudessasi. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä siinä panen toimeen tuomiot ja näytän siinä pyhyyteni.

23 Minä lähetän sinne ruton ja verta sen kaduille, ja kaatuneita on viruva sen keskellä, kaatuneita miekkaan, joka käy sen kimppuun joka taholta. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

24 Sitten ei Israelin heimolle enää ole pistävänä orjantappurana eikä vaivaavana ohdakkeena yksikään sen naapureista, jotka ovat heitä halveksineet. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, Herra.

25 Näin sanoo Herra, Herra: Kun minä kokoan Israelin heimon kansoista, joitten sekaan he ovat hajotetut, silloin minä näytän pyhyyteni heissä pakanakansain silmien edessä, ja he saavat asua maassansa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille.

26 He asuvat siinä turvallisesti ja rakentavat taloja ja istuttavat viinitarhoja. Turvallisesti he asuvat, kun minä panen toimeen tuomiot kaikille heidän naapureillensa, jotka ovat heitä halveksineet. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa."

   

Ze Swedenborgových děl

 

Apocalypse Explained # 110

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 1232  
  

110. Which is in the midst of the paradise of God, signifies that all the knowledges of good and truth in heaven and in the church look thereto and proceed therefrom. This is evident from the signification of "the midst," as being the center to which all things that are round about look and from which they proceed (of which above, n. 97 [1-2]) and from the signification of "paradise," as being the knowledges of good and truth and intelligence therefrom (Arcana Coelestia 100, 108, 1588, 2702, 3220); and because these are signified by "paradise," therefore by the "paradise of God" heaven is signified, and as heaven, so also the church is signified, for the church is the Lord's heaven on the earth. Heaven and the church are called the "paradise of God," because the Lord is in the midst of them, and from Him is all intelligence and wisdom. Since it has not been known heretofore that all things in the Word are written by correspondences, consequently that there are spiritual things in every particular that is mentioned therein, it is believed that by the "paradise" treated of in the second chapter of Genesis, a paradisal garden is meant. But no earthly paradise is there meant, but the heavenly paradise which those possess who are in intelligence and wisdom from the knowledges of good and truth (See above, n. 109); and in the work on Heaven and Hell 176, 185).

[2] From this it can be seen not only what is signified by the "paradise" or "garden in Eden," but also by the "paradises" or "gardens of God" elsewhere in the Word, as in Isaiah:

Jehovah shall comfort Zion, He will comfort all her waste places, even that He may make her wilderness into Eden, and her desert into a garden of Jehovah; joy and gladness shall be found therein (Isaiah 51:3).

In Ezekiel:

Thou hast been in Eden, the garden of God; every precious stone was thy covering (Ezekiel 28:13).

These things are said of Tyre, because by "Tyre" in the Word a church that is in the knowledges of truth and good and in intelligence therefrom is signified (See Arcana Coelestia 1201); its intelligence therefrom is "Eden, the garden of God," likewise "the precious stone" from which is its "covering" (See n. 114, 9863, 9865, 9868, 9873). In the same:

Behold Asshur a cedar in Lebanon. The cedars have not hid it in the garden of God; nor was any tree in the garden of God equal to it in beauty. I have made it beautiful by the multitude of its branches; and all the trees of Eden in the garden of God envied it (Ezekiel 31:3, 8, 31:8-9).

By "Asshur" in the Word those who have become rational by the knowledges of good and truth, thus whose minds are illustrated from heaven, are meant. (That "Asshur" is the rational of man, see Arcana Coelestia 119, 1186.)

[3] Something shall now be said to explain how it is to be understood that all knowledges of good and truth look to the good of love to the Lord and proceed therefrom, which is the significance of these words: "To him that overcometh will I give to eat of the tree of life which is in the midst of the paradise of God." The good of love to the Lord is the Lord Himself, since the Lord is in the good of His love with man, spirit, and angel. That all knowledges of good and truth look thereto, or to the Lord, is known in the Christian church; for the doctrine of the church teaches that there is no salvation apart from the Lord, and also that all salvation is in the Lord.

The knowledges of good and truth, or doctrinals from the Word, teach how man can come to God and be conjoined to Him. (That no one can be conjoined to God except from the Lord and in the Lord, see The Doctrine of the New Jerusalem 283, 296.) From this it can be seen that all things taught by the church from the Word look to the Lord and to love to Him, as the end to which [ad quem]. That all knowledges of good and truth, or all doctrinals from the Word, proceed from the Lord is also known in the church, for it is there taught that everything of love and everything of faith is from heaven, and that nothing is from man; and that no one can love God and believe in Him from himself. To love God and to believe in Him involve all things that the church teaches, called doctrinals and knowledges, since from these is God loved and believed in. There is no love and faith without previous knowledges; for without knowledges man would be empty.

[4] From this it follows that as everything of love and of faith proceeds from the Lord, so do all knowledges of good and truth which make and form love and faith. Because all knowledges of good and truth look to the Lord, and proceed from Him, and this is what is signified by "the tree of life in the midst of the paradise of God," therefore all the trees in paradise are called "trees of life" and "trees of Jehovah;" in Revelation "trees of life":

In the midst of the street and of the river (flowing out from the throne of God and of the Lamb) on this side and on that was the tree of life, bearing twelve fruits (Revelation 22:2).

In David they are called "trees of Jehovah":

The trees of Jehovah are satisfied, the cedars of Lebanon which He hath planted (Psalms 104:16).

From this also it is clear that by the "tree of life in the midst of paradise" is meant every tree there, in other words, every man in the midst of whom, that is, in whom is the Lord. From what has been shown here and in the preceding article, what is signified by the words, "The Lord will give to him that overcometh to eat of the tree of life, which is in the midst of the paradise of God," may be learned.

  
/ 1232  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for their permission to use this translation.