Bible

 

maastamuutto 9

Studie

   

1 Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Mene faraon tykö ja puhu hänelle: 'Näin sanoo Herra, hebrealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan minua.

2 Sillä jos kieltäydyt päästämästä heitä ja vielä pidätät heitä,

3 niin katso, Herran käsi on lyövä sinun karjaasi, joka on kedolla, hevosia, aaseja, kameleita, nautoja ja lampaita ylen ankaralla ruttotaudilla.

4 Mutta Herra on tekevä erotuksen israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, niin ettei mitään kuole siitä, mikä on israelilaisten omaa.'"

5 Ja Herra asetti määrätyn ajan ja sanoi: "Huomenna on Herra tekevä niin tässä maassa".

6 Ja seuraavana päivänä Herra teki niin, ja kaikki Egyptin karja kuoli; mutta israelilaisten karjasta ei kuollut ainoatakaan.

7 Ja kun farao lähetti tiedustelemaan, niin katso, israelilaisten karjasta ei ollut kuollut ainoatakaan. Mutta faraon sydän kovettui, eikä hän päästänyt kansaa.

8 Sitten Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Ottakaa kahmalonne täyteen pätsin nokea, ja Mooses viskatkoon sen taivasta kohti faraon silmien edessä,

9 niin se muuttuu tomuksi, joka peittää koko Egyptin maan, ja siitä tulee ihmisiin ja karjaan märkäpaiseita kaikkialla Egyptin maassa".

10 Ja he ottivat pätsin nokea ja astuivat faraon eteen, ja Mooses viskasi sen taivasta kohti; niin märkäpaiseita tuli ihmisiin ja karjaan.

11 Eivätkä tietäjätkään voineet pitää puoliaan Moosesta vastaan paiseiden tähden, sillä paiseita oli tietäjissä samoin kuin kaikissa muissakin egyptiläisissä.

12 Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin Moosekselle.

13 Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Astu huomenaamuna varhain faraon eteen ja sano hänelle: 'Näin sanoo Herra, hebrealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan minua.

14 Muutoin minä tällä kertaa lähetän kaikki vitsaukseni vaivaamaan sinua itseäsi, sinun palvelijoitasi ja kansaasi, tietääksesi, ettei ketään ole minun vertaistani koko maan päällä.

15 Sillä minä olisin jo ojentanut käteni ja lyönyt sinua ja sinun kansaasi ruttotaudilla, niin että olisit kokonaan hävinnyt maan päältä,

16 mutta juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä, että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä.

17 Jos sinä vielä estät minun kansaani etkä päästä heitä,

18 niin katso, huomenna tähän aikaan minä annan tulla ylen ankaran raesateen, jonka kaltaista ei ole Egyptissä ollut siitä päivästä saakka, jona sen perustus pantiin, aina tähän asti.

19 Lähetä siis nyt saattamaan suojaan karjasi ja kaikki, mitä sinulla on kedolla. Sillä kaikki ihmiset ja karja, jotka ovat kedolla ja joita ei ole korjattu kotiin, joutuvat raesateen alle ja kuolevat.'"

20 Se faraon palvelijoista, joka pelkäsi Herran sanaa, toimitti silloin palvelijansa ja karjansa huoneiden suojaan;

21 mutta joka ei välittänyt Herran sanasta, se jätti palvelijansa ja karjansa kedolle.

22 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin raesade kohtaa koko Egyptin maata, ihmisiä, karjaa ja kaikkia kedon kasveja Egyptin maassa".

23 Niin Mooses ojensi sauvansa taivasta kohti, ja Herra antoi jylistä ja lähetti rakeita, ja tulta iski maahan. Näin Herra antoi sataa rakeita yli Egyptin maan.

24 Ja rakeita tuli, ja tulta leimahteli rakeiden keskellä. Raesade oli ylen ankara, niin ettei sellainen ollut kohdannut koko Egyptin maata siitä ajasta saakka, jolloin se tuli asutuksi.

25 Ja rakeet löivät maahan kaikkialla Egyptin maassa kaiken, mitä kedolla oli, sekä ihmiset että karjan; ja rakeet tuhosivat kaikki maan kasvit ja pirstoivat kaikki kedon puut.

26 Ainoastaan Goosenin maata, jossa israelilaiset olivat, ei raesade kohdannut.

27 Niin farao kutsutti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi heille: "Minä olen tehnyt syntiä tällä kertaa. Herra on oikeassa, mutta minä ja minun kansani olemme väärässä.

28 Rukoilkaa Herraa, sillä jo on meillä kyllin Jumalan jylinää ja rakeita. Minä päästän teidät, eikä teidän tarvitse enää viipyä."

29 Mooses vastasi hänelle: "Kun lähden kaupungista, niin minä ojennan käteni Herran puoleen, ja jylinä lakkaa eikä rakeita enää tule, tietääksesi, että maa on Herran.

30 Mutta et sinä eivätkä sinun palvelijasi, sen kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa."

31 Niin pellava ja ohra tuhoutuivat, sillä ohra oli tähkällä ja pellava kukalla;

32 mutta nisu ja kolmitahkoinen vehnä eivät turmeltuneet, sillä ne tuleentuvat myöhemmin.

33 Ja Mooses lähti faraon luota, ulos kaupungista, ja ojensi kätensä Herran puoleen; ja jylinä ja rakeet lakkasivat, eikä sade enää vuotanut maahan.

34 Kun farao näki, että sade, rakeet ja jylinä lakkasivat, teki hän yhä edelleen syntiä ja kovensi sydämensä, sekä hän että hänen palvelijansa.

35 Niin faraon sydän paatui, eikä hän päästänyt israelilaisia, niinkuin Herra oli Mooseksen kautta sanonutkin.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 7506

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

7506. 'And Jehovah will make a distinction between the livestock of Israel and the livestock of the Egyptians' means the difference between the forms of the truth and good of faith of those who belong to the spiritual Church and forms of the truth and good of faith [acquired from the Church] which reside with those engaged in molestation. This is clear from the meaning of 'making a distinction' as a difference; from the meaning of 'the livestock' as forms of the truth and good of faith, as above in 7502; from the representation of 'the children of Israel' as those who belong to the spiritual Church, also dealt with above, in 7500; and from the meaning of 'the livestock of the Egyptians' as forms of good and truth belonging to the Church which reside with those who engage in molestation. Regarding 'the Egyptians', that they are those who belonged to the Church and therefore had a knowledge of the truth and good of faith, but led an evil life, and are those who engage in molestation in the next life, see 7097, 7127, 7317, 7501.

[2] Let the difference between forms of the truth and good of faith with those belonging to the Church who are saved and forms of the truth and good of faith which reside with those belonging to the Church who are damned be stated briefly. Forms of the truth and good of faith which reside with those who belong to the Church and are saved are rooted in the good of charity; and since the affection characteristic of charity constitutes the truly spiritual level of things, those forms of truth and good are spiritual, flowing in from the Lord by way of heaven. For those people's interiors, which are receptive, are open to heaven. But forms of truth and good possessed by those who belong to the Church and are damned are not rooted in the good of charity, and so they are not spiritual. They do, it is true, flow in by way of heaven, but they are given a very cold and dark reception, very cold because the good of charity is lacking, and very dark because the light in which they receive them resembles the light of winter, a light which, compared with the light of heaven, is as thick darkness. These people's interiors are not open to heaven but to the world; they turn the truth and good that flow in from heaven in a worldly direction. As a consequence, too, the ideas they have about the good and truth of faith are wholly natural, indeed material ones, which when represented in the spiritual world are ugly and bear no kind of resemblance to a human being. But the ideas about the truth and good of faith of those who belong to the Church and are saved are spiritual, and although they are embodied in material images of worldly things, yet they are separate from those images, for they can be raised above them. When the ideas of these people are represented in the spiritual world they are beautiful, and take on a resemblance to a human being. Such is the difference, no matter how much alike they seem to be to outward appearances, that is, when people speak and preach about them.

[3] What causes such a difference is the kind of life a person leads. For when good reigns in a person's life, that is, good which springs from charity, it has an effect on his understanding, which is the receptacle of truth. It creates beautiful ideas about forms of the good and truth of faith. But when evil reigns in a person's life, that is, the opposite of charity, that too has an effect on his understanding. It produces ugly ideas about forms of the good and truth of faith; and such ideas find no acceptance in heaven.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.