Bible

 

maastamuutto 22

Studie

   

1 "Jos joku varastaa härän tai lampaan ja teurastaa tahi myy sen, antakoon viisi raavasta yhdestä härästä ja neljä lammasta yhdestä lampaasta.

2 Jos varas tavataan murtautumasta sisälle ja lyödään kuoliaaksi, ei tappaja ole vereen vikapää.

3 Mutta jos aurinko jo oli noussut, niin tappaja on vereen vikapää. Varas maksakoon korvauksen; mutta jos hänellä ei ole mitään, niin myytäköön hänet varastamansa tavaran korvaukseksi.

4 Jos varastettu eläin, olipa se härkä, aasi tai lammas, tavataan hänen hallustaan elävänä, niin korvatkoon sen kaksinkertaisesti.

5 Jos joku turmelee toiselta pellon tai viinitarhan päästämällä siihen karjansa ja syöttämällä sitä toisen pellossa, antakoon korvaukseksi peltonsa tai viinitarhansa parhaimman kasvun.

6 Jos tuli pääsee irti ja tarttuu orjantappuroihin ja jos kuhilaat tai vilja tai pelto palaa, niin korvatkoon vahingon se, joka on kulovalkean sytyttänyt.

7 Jos joku antaa toiselle rahaa tai tavaraa säilytettäväksi ja se varastetaan tämän talosta, niin varas, jos hänet tavataan, korvatkoon sen kaksinkertaisesti.

8 Mutta jos varasta ei tavata, astukoon talon omistaja Jumalan eteen ja vannokoon, ettei hän ole kädellänsä kajonnut toisen omaan.

9 Jokaisessa anastusasiassa, koskipa se härkää tai aasia tai lammasta tai vaatetta tai mitä tahansa kadonnutta, josta joku sanoo: 'Tämä se on', tulkoon kummankin asia Jumalan eteen; ja se, jonka Jumala tuomitsee syylliseksi, korvatkoon toiselle kaksinkertaisesti.

10 Jos joku antaa toiselle aasin tai härän tai lampaan tai minkä eläimen tahansa säilytettäväksi ja se kuolee tai vahingoittuu tai ryöstetään pois kenenkään näkemättä,

11 niin vala Herran edessä ratkaiskoon heidän välillään, onko toinen kädellänsä kajonnut toisen omaan; omistaja hyväksyköön valan, ja toinen olkoon korvauksesta vapaa.

12 Mutta jos se on häneltä varastettu, korvatkoon sen omistajalle.

13 Jos se on raadeltu, tuokoon sen esiin todistukseksi, eikä hänen tarvitse raadeltua korvata.

14 Jos joku lainaa toiselta elukan ja se vahingoittuu tai kuolee eikä sen omistaja ole saapuvilla, korvatkoon sen.

15 Jos sen omistaja on saapuvilla, ei tarvitse korvausta maksaa; jos se oli vuokralla, olkoon vuokra korvauksena.

16 Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen.

17 Jos isä kieltäytyy antamasta häntä hänelle, maksakoon mies rahassa morsiamenhinnan niinkuin neitsyestä.

18 Velhonaisen älä salli elää.

19 Jokainen, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla.

20 Joka uhraa muille jumalille kuin Herralle, ainoalle, olkoon vihitty tuhon omaksi.

21 Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa.

22 Älkää sortako leskeä tai orpoa.

23 Sillä jos sinä sorrat heitä ja he huutavat minua avuksensa, niin minä totisesti kuulen heidän huutonsa,

24 ja minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät miekalla, niin että teidän vaimonne joutuvat leskiksi ja lapsenne orvoiksi.

25 Jos lainaat rahaa jollekin minun kansastani, jollekin köyhälle, joka on sinun luonasi, niin älä menettele koronkiskurin tavoin häntä kohtaan. Älkää panko korkoa hänen maksettavakseen.

26 Jos sinä olet lähimmäiseltäsi ottanut pantiksi vaipan, anna se hänelle takaisin, ennenkuin aurinko laskee;

27 sillä se on hänen ainoa peitteensä, johon hän käärii ruumiinsa. Missä hän muutoin makaisi? Ja jos hän huutaa minua avukseen, kuulen minä häntä, sillä minä olen laupias.

28 Jumalaa älä herjaa, ja kansasi ruhtinasta älä kiroa.

29 Älä viivyttele antamasta antia vilja-ja mehusatosi runsaudesta. Esikoinen pojistasi anna minulle.

30 Samoin tee raavaittesi ja lampaittesi ensiksisyntyneelle. Seitsemän päivää se olkoon emänsä kanssa; kahdeksantena päivänä anna se minulle.

31 Ja te olkaa minulle pyhä kansa. Älkää syökö kedolla raadellun eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille."

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 9167

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

9167. To see whether he hath put his hand to his companion’s work, or whether its lord hath taken it. That this signifies conjunction under good, is evident from the signification of “to see whether he hath put his hand to his companion’s work,” when this is said of truth and good exterior and interior, as being to see whether these have entered into good (see above, n. 9155), and thus whether they have been conjoined under good (what conjunction under good is, see n. 9154); and from the signification of “lord,” as being good (n. 9154). Thus “to see whether its lord hath taken it” denotes to see whether good has made them its own by conjunction. That “the lord” denotes good is because with a spiritual man good is in the first place, and truth in the second; and that which is in the first place is the lord.

[2] Moreover, all the truths with a man are arranged in accordance with the quality of the good, just as a house is arranged by its lord. From this it is that by “Lord” in the Word is meant the Lord as to Divine good, and by “God,” “King,” and “Master,” the Lord as to Divine truth; as in Moses:

Jehovah your God, He is God of gods, and Lord of lords (Deuteronomy 10:17).

The Lamb shall overcome them, for He is Lord of lords, and King of kings (Revelation 17:14).

He hath upon His garment and upon His thigh a name written, King of kings, and Lord of lords (Revelation 19:16).

(That the Lord is called “God” in respect to Divine truth, see n. 2586, 2769, 2807, 2822, 4402, 7268, 8988; and that He is also called “King” in respect to Divine truth, n. 2015, 3009, 3670, 4581, 4966, 5068, 6148.) From this it is evident that the Lord is called “Lord” in respect to Divine good, for where truth is spoken of in the Word, good is also spoken of (n. 683, 793, 801, 2516, 2618, 2712, 2803, 3004, 4138, 5138, 5502, 6343, 8339).

In John:

Ye call Me Master and Lord; and ye say well, for so I am. I, the Lord and Master, have washed your feet (John 13:13-14);

here also the Lord is called “Lord” from Divine good, and “Master” from Divine truth.

In Malachi:

The Lord whom ye seek shall suddenly come to His temple, even the Angel of the covenant whom ye desire (Malachi 3:1);

speaking of the coming of the Lord, and He is called “Lord” from Divine good, and “Angel” from Divine truth (n. 1925, 2821, 3039, 4085, 4295, 6280).

[3] From this it is that in the Old Testament He is so often called “the Lord Jehovih,” and this when supplication is made, by which is meant “Good Jehovah” (n. 1793, 2921); and that in the New Testament He is called “Lord” instead of “Jehovah” (n. 2921). From all this it can also be known what is meant by these words in Matthew:

No man can serve two lords; for either he will hate the one, and love the other (Matthew 6:24);

“two lords” denote good and evil, for a man must be either in good or in evil; he cannot be in both together. He can be in many truths, provided they have been set in order under one good; for good makes heaven with man, but evil makes hell, and a man must be either in heaven or in hell, and cannot be in both, nor between the two. From this then it is evident what is meant in the Word by “Lord.”

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.