Bible

 

Daniel 9

Studie

   

1 Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi-

2 hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. 9:

3 Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.

4 Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.

5 Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi

6 emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.

7 Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet.

8 Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.

9 Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset;

10 me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissansa, jonka hän asetti meidän eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta.

11 Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi, ja niin vuodatettiin meidän päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa; sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan.

12 Ja hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi meidän päällemme tulla niin suuren onnettomuuden, ettei senkaltaista ole tapahtunut koko taivaan alla, kuin Jerusalemissa tapahtui.

13 Niinkuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme. Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa, meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi.

14 Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme; sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän tekee, mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä.

15 Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niinkuin se vielä tänä päivänä on: me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat.

16 Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön sinun vihasi ja kiivastuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista, sinun pyhästä vuorestasi; sillä meidän syntiemme tähden ja meidän isäimme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja sinun kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka meidän ympärillämme ovat.

17 Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden.

18 Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.

19 Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut."

20 Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.

21 Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana.

22 Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.

23 Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

24 Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.

25 Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.

26 Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.

27 Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse."

   

Ze Swedenborgových děl

 

True Christian Religion # 378

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 853  
  

378. IX. There is true faith, spurious faith and hypocritical faith.

From its cradle the Christian church began to be attacked and split by schisms and heresies, and in course of time to be torn apart and butchered, very much as we read of the man who went down from Jerusalem to Jericho, and was surrounded by robbers, who, after stripping and beating him, left him half-dead (Luke 10:30). The result was like the description of that church in Daniel:

Finally upon the bird of abominations desolation, to the point of ending and cutting off, shall be poured drop by drop upon devastation, Daniel 9:27.

and in the Lord's words:

Then the end shall come, when you will see the abomination of desolation predicted by the prophet Daniel, Matthew 24:14-15.

Its fate may be compared with a ship laden with a very valuable cargo, which immediately on leaving harbour is struck by storms and soon afterwards is wrecked and sunk at sea, so that its cargo is partly ruined by water and partly consumed by fish.

[2] The Christian church from its infancy was so tossed and shattered, as is evident from ecclesiastical history, for instance even in the time of the Apostles by Simon, who was of the Samaritan nation, and a practicer of sorcery, as related in The Acts of the Apostles (Acts of the Apostles 8:9ff). Also by Hymenaeus and Philetus, who are mentioned by Paul in his Epistle to Timothy [2 Timothy 2:17]; as also by Nicolas, who gave his name to the Nicolaitans (mentioned in Revelation 2:6 and Acts of the Apostles 6:5), as well as by Cerinthus. After the time of the Apostles many more heretical sects arose, such as the Marcionites, Noetians, Valentinians, Encratites, Cataphrygians, Quartodecimans, Alogians, Cathars, Origenists or Adamantines, Sabellians, Samosatenes, Manichaeans, Meletians and finally Arians. After their times whole regiments of heretical leaders assailed the church, such as the Donatists, Photinians, Acatians or Semiarians, Eunomians, Macedonians, Nestorians, Predestinarians, Papists, Zwinglians, Anabaptists, Schwenckfeldians, Synergists, Socinians, Antitrinitarians, Quakers, Herrenhuters, and many more besides. 1 Finally these succumbed to Luther, Melanchthon and Calvin, whose dogmas hold the field today.

There are three principal causes of the divisions and separatist movements in the church; first, the failure to understand the Divine Trinity; second, the lack of any proper knowledge of the Lord; third, the assumption that the passion on the cross was the actual process of redemption. Ignorance on these three matters, which are nonetheless the very essentials of faith, and the faith on which the church is based and the reason it is called a church, inevitably results in everything connected with the church being given a sinister twist and steered away until its course is reversed, while still believing that in these circumstances it has the true faith in God and believes all God's truths. The case of these people is similar to those who blindfold their eyes and, while fancying they are walking in a straight line, yet step by step deviate from it, until they are facing the opposite direction, where there are pits into which they fall. But a person who belongs to the church can only be led away from his wanderings and into the way of truth by knowing what true faith is, what spurious faith is, and what hypocritical faith is. The following propositions will therefore be proved:

(i) There is only one true faith, and this is in the Lord God the Saviour Jesus Christ, and is possessed by those who believe Him to be the Son of God, the God of heaven and earth, and one with the Father.

(ii) Spurious faith is any faith which departs from the true and only faith, and is possessed by those who climb up another way and look upon the Lord not as God, but merely as a human being.

(iii) Hypocritical faith is no faith at all.

Poznámky pod čarou:

1. This list of heretics seems to have been taken from the Concordia Pia, referred to by the author as the 'Formula of Concord', published in Leipzig in 1756; cf. 356, 2.

  
/ 853  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.