Bible

 

Daniel 7

Studie

   

1 Belsassarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Daniel näki unen, päänsä näyn, vuoteessansa. Sitten hän kirjoitti tämän unen.

2 Kertomuksen alku on tämä: Daniel lausui ja sanoi: Minä näin yöllä näyssäni, ja katso, taivaan neljä tuulta kuohutti suurta merta.

3 Ja merestä nousi neljä suurta petoa, kukin erilainen kuin toinen.

4 Ensimmäinen oli kuin leijona, mutta sillä oli kotkan siivet. Minun sitä katsellessani reväistiin siltä siivet, ja se nostettiin maasta pystyyn ja asetettiin kahdelle jalalle niinkuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän.

5 Ja katso, oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. Se nostettiin toiselle kyljellensä, ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta, hammasten välissä; ja sille sanottiin näin: "Nouse ja syö paljon lihaa".

6 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli taas toinen peto, pantterin kaltainen, ja sen selässä oli neljä linnunsiipeä. Sillä pedolla oli neljä päätä, ja sille annettiin valta.

7 Sen jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea.

8 Minä tarkkasin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka herjaten puhui.

9 Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.

10 Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.

11 Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan.

12 Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten.

13 Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.

14 Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.

15 Minä, Daniel, tunsin henkeni tulevan murheelliseksi ruumiissani, ja minun näkemäni näyt peljättivät minua.

16 Minä lähestyin yhtä siellä seisovista ja pyysin häneltä varmaa tietoa kaikista näistä asioista. Niin hän vastasi minulle ja ilmoitti minulle niiden selityksen:

17 "Nuo suuret pedot, joita on neljä, ovat neljä kuningasta, jotka nousevat maasta.

18 Mutta Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti-iankaikkisesta iankaikkiseen."

19 Senjälkeen minä tahdoin saada varmuuden neljännestä pedosta, joka oli erilainen kuin kaikki muut ja ylen hirmuinen; jolla oli rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet, joka söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa;

20 sekä pedon pään kymmenestä sarvesta ynnä siitä sarvesta, joka puhkesi ja jonka edestä kolme putosi; jolla sarvella oli silmät ja herjauksia puhuva suu ja joka näytti suuremmalta kuin ne muut;

21 se sarvi, jonka minä näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät,

22 siihen asti kunnes Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan.

23 Hän vastasi näin: "Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen.

24 Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta.

25 Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.

26 Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti.

27 Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset."

28 Tähän loppuu kertomus. Minua, Danielia, peljättivät minun ajatukseni suuresti, ja minun kasvoni kalpenivat, ja minä kätkin asian sydämeeni.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Canons of the New Church # 37

  
/ 47  
  

37. CHAPTER V. THE DIVINE PROCEEDING, CALLED THE HOLY SPIRIT, IS, IN ITS PROPER SENSE, THE WORD, WHEREIN IS THE HOLY OF GOD

1. The Word is the Holy Itself in the Christian Church, on account of the Divine of the Lord that is within it and from it. Therefore the Divine proceeding, called the Holy Spirit, is in its proper sense the Word and the Holy of God.

2. The reason the Lord is the Word, is that it is from the Lord and it is about the Lord, thus it is, in its essence, the Lord Himself.

3. Because the Lord is the Word, He alone is Holy, and He is "the Holy One of Israel" so often mentioned in the Prophets, of whom, moreover, it is there said that He alone is God.

4. It is on this account that the place where the ark was in the tabernacle-because in it was the Law, the beginning of the Word, and above it the mercy seat, and above this the Cherubim, all these things signifying the Lord as the Word-was spoken of as the "Sanctuary" and the "Holy of Holies".

5. It is on this account, too, that the New Jerusalem, the Church that approaches the Lord only and draws truths out of His Word, is spoken of as "holy" and also "the city of holiness", and that the men in whom that Church is are spoken of as "the people of holiness"; also that this Church is "the kingdom of the saints (lit: holy ones), that shall last for ever" 1 , mentioned in Daniel [Dan. 7:18-27].

6. The Prophets and the Apostles, because the Word was written through them, are spoken of as "holy". [Luke 1:70; Rev. 18:20].

7. The Holy Spirit, with reference to the Holy Word taught by the Lord, is termed "the Spirit of Truth" [John 14:17; 15:26; 16:13], of which the Lord says that He speaks not from Himself but from the Lord [John 16:13-14]; and further that He is that Spirit [John 14:18; 16:14-22].

8. The reason why a man, "who speaks a word against the Holy Spirit is not forgiven" [Matt. 12:32], is because he denies the Divinity of the Lord and the holiness of the Word; for this man is devoid of religion.

9. The reason why one "who speaks a word against the Son of Man" is forgiven [Matt. 12:32] is because he denies that this or that is Divine truth from the Word in the Church, yet he believes that there are Divine truths in and from the Word. "The Son of Man" is Divine truth from the Word in the Church; and this Divine truth cannot be seen by everyone.

[Four pages of the original are missing here.]

Poznámky pod čarou:

1. The words "that shall last for ever" are omitted in the Skara Manuscript.

  
/ 47  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.