Bible

 

2 Samuel 16

Studie

   

1 Kun Daavid oli kulkenut vähän matkaa vuoren laelta, tuli häntä vastaan Siiba, Mefibosetin palvelija, mukanaan satuloitu aasipari, jonka selässä oli kaksisataa leipää, sata rusinakakkua, sata hedelmää ja leili viiniä.

2 Niin kuningas sanoi Siiballe: "Mitä sinä näillä teet?" Siiba vastasi: "Aasit ovat kuninkaan perheelle ratsastettaviksi, leipä ja hedelmät palvelijoille syötäviksi ja viini uupuneiden juotavaksi erämaassa".

3 Kuningas sanoi: "Mutta missä sinun herrasi poika on?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Hän jäi Jerusalemiin; sillä hän ajatteli: 'Nyt Israelin heimo antaa minulle takaisin isäni kuninkuuden'".

4 Niin kuningas sanoi Siiballe: "Katso, kaikki, mitä Mefibosetilla on, tulee sinun omaksesi". Siiba vastasi: "Minä kumarran; suo minun saada armo sinun silmiesi edessä, herrani, kuningas".

5 Kun kuningas Daavid tuli Bahurimiin, niin katso, sieltä tuli mies, joka oli sukua Saulin perheelle, nimeltä Siimei, Geeran poika; hän tuli ja kiroili tullessaan.

6 Ja hän viskeli kivillä Daavidia ja kaikkia kuningas Daavidin palvelijoita, vaikka kaikki väki ja kaikki urhot olivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.

7 Ja kiroillessaan häntä Siimei sanoi näin: "Pois, pois, sinä murhamies, sinä kelvoton!

8 Herra kostaa sinulle kaiken Saulin perheen veren, hänen, jonka sijaan sinä olet tullut kuninkaaksi. Ja Herra antaa nyt kuninkuuden sinun poikasi Absalomin käteen. Ja katso, sinä olet itse joutunut onnettomuuteen, sillä murhamies sinä olet."

9 Niin Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: "Miksi tuo koiranraato saa kiroilla herraani, kuningasta? Anna minun mennä ja lyödä häneltä pää poikki."

10 Mutta kuningas vastasi: "Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat? Jos hän kiroilee ja jos Herra on käskenyt häntä: 'Kiroile Daavidia', niin kuka voi sanoa: 'Miksi teet niin?'"

11 Ja Daavid sanoi vielä Abisaille ja kaikille palvelijoillensa: "Katso, oma poikani, joka on lähtenyt minun ruumiistani, väijyy henkeäni; miksi ei sitten tämä benjaminilainen? Antakaa hänen olla, kiroilkoon vain; sillä Herra on häntä käskenyt.

12 Ehkä Herra vielä näkee minun kurjuuteni, ja ehkä Herra maksaa minulle hyvällä sen kirouksen, joka tänä päivänä kohtaa minua."

13 Ja Daavid kulki miehinensä tietä myöten, ja Siimei kulki pitkin vuoren kuvetta rinnan hänen kanssansa, kiroili kulkiessaan ja viskeli kiviä ja heitteli soraa.

14 Kun kuningas ja kaikki väki, joka oli hänen kanssansa, oli tullut Ajefimiin, hengähti hän siellä.

15 Mutta Absalom ja kaikki kansa, Israelin miehet, olivat tulleet Jerusalemiin; ja Ahitofel oli hänen kanssansa.

16 Kun arkilainen Huusai, Daavidin ystävä, tuli Absalomin luo, sanoi Huusai Absalomille: "Eläköön kuningas! Eläköön kuningas!"

17 Absalom sanoi Huusaille: "Tällainenko on rakkautesi ystävääsi kohtaan? Miksi et mennyt ystäväsi kanssa?"

18 Huusai vastasi Absalomille: "Ei, vaan kenen Herra ja tämä kansa ja kaikki Israelin miehet ovat valinneet, sen puolella minä olen, ja sen luokse minä jään.

19 Ja toisekseen: ketä minä palvelisin? Enkö hänen poikaansa? Niinkuin olen palvellut sinun isääsi, niin tahdon palvella sinuakin."

20 Sitten Absalom sanoi Ahitofelille: "Antakaa nyt neuvo, mitä meidän on tehtävä".

21 Ahitofel vastasi Absalomille: "Mene isäsi sivuvaimojen tykö, jotka hän on jättänyt linnaa vartioimaan. Silloin koko Israel saa kuulla, että sinä olet saattanut itsesi isäsi vihoihin, ja kaikki, jotka ovat sinun kanssasi, saavat rohkeutta."

22 Niin Absalomille pystytettiin teltta katolle; ja Absalom meni isänsä sivuvaimojen tykö koko Israelin nähden.

23 Ahitofelin antama neuvo oli siihen aikaan niinkuin Jumalalta saatu vastaus: sen arvoinen oli jokainen Ahitofelin neuvo sekä Daavidille että Absalomille.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 7161

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

7161. 'Because you have caused our odour to stink in the eyes of Pharaoh and in the eyes of his servants' means that because of them 1 all those who are steeped in falsities feel such a strong aversion to our spirit of obedience. This is clear from the meaning of 'causing to stink' as an aversion, dealt with below; and from the meaning of 'odour' as an ability to perceive what is pleasing, dealt with in 925, 1514, 1517-1519, 3577, 4626, 4628, 4748. And meaning an ability to perceive what is pleasing, 'odour' also means an ability to perceive faith and charity since these are pleasing, 1519, 4628, 4748. And since they are pleasing, a spirit of obedience is most pleasing, for a spirit of obedience is the genuine good of faith and charity. This is why 'odour' here means a spirit of obedience.

[2] Just as 'odour' implies everything that is pleasing to the Lord, so 'stink' implies that which is unpleasing to the Lord. Consequently 'stink' means an aversion as well as abomination, and also in actual fact corresponds to an aversion and abomination - an aversion to and abomination on the part of falsity and evil. Since 'stink' is associated with aversion it is therefore also used in the Word to express aversion, as in Samuel,

Israel became stinking to the Philistines. 1 Samuel 13:4.

In the same author,

Achish said of David, He has made himself utterly stinking among his people, in Israel. 1 Samuel 17:12.

In the same author,

When the children of Ammon saw that they had become stinking to David... 2 Samuel 10:6.

In the same author,

Ahitophel said to Absalom, So that the whole of Israel may hear that you have become stinking to your father. 2 Samuel 16:21.

In these places 'stinking' stands for aversion. In Isaiah,

Let the slain of the gentiles be cast out, and the stink of their dead bodies rise up, and the mountains be melted with [their] blood. Isaiah 34:3.

'The stink' stands for abominable evil, as it likewise does in Amos 4:10, and in David, Psalms 38:4-5.

[3] 'In the eyes of Pharaoh and in the eyes of his servants' means in the perception of all those who are steeped in falsities. This is clear from the meaning of 'the eyes' as perception, 4339; and from the representation of 'Pharaoh' as those who are steeped in falsities, dealt with in 6651, 6679, 6683, 7107, 7110, 7126, 7142. The reason why in their eyes their odour is said to stink is that all who are steeped in falsities and evils feel an aversion to all kinds of good; and to them truths stink.

[4] The fact that a stink emanates from those who are governed by evils and are consequently steeped in falsities is plainly evident from the hells that are called the dead-body hells, where assassins are and those ferociously bent on revenge, and from the hells which are called excrementitious, where adulterers are and those who have held foul pleasures as the end in view. When those hells are opened up insufferable stenches emanate from them, 4671; yet they are not detected except by those in whom inner powers on the level of their spirit have been opened. But the inhabitants of those hells find those disgusting smells pleasing and therefore like to live among those stenches, 4628. For they are like those animals which spend their time among dead bodies and excrement, finding the delight of their lives among them. When they come away from the atmosphere filled with those stenches, they find sweet and pleasing odours offensive and extremely displeasing. From all this one may now see how to understand the explanation that those steeped in falsities feel such a strong aversion to anything connected with the law of God and doctrinal teachings derived from it, represented by Moses and Aaron, in reference to whom it says that they made [the people's] odour stink in the eyes of Pharaoh and in the eyes of his servants.

Poznámky pod čarou:

1. i.e. the law of God and doctrinal teachings derived from it

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.