Bible

 

Mooseksen kirja 26

Studie

   

1 Ei teidän pidä tekemän teillenne epäjumalia, ei kuvia, eikä myös patsaita pystyttämän teillenne, eikä myös yhtään merkkikiveä paneman teidän maallanne, kumartaaksenne niitä; sillä minä olen Herra teidän Jumalanne.

2 Pitäkäät minun sabbatini, ja peljätkäät minun pyhyyttäni: Minä olen Herra.

3 Jos te säädyissäni vaellatte, ja minun käskyni kätkette, ja teette ne,

4 Niin minä annan teille sateen ajallansa, ja maa antaa kasvunsa, ja kedon puut antavat hedelmänsä.

5 Ja riihen aika ulottuu viinan uutiseen asti, ja viinan uutinen ulottuu toukoaikaan asti, ja teillä pitää oleman leipää viljalta, ja saatte asua levollisesti teidän maassanne.

6 Ja minä annan rauhan teidän maallenne, ja te saatte levätä, ja ei kenkään teitä peljätä, ja minä ajan pahat pedot teidän maaltanne pois, ja miekan ei pidä käymän teidän maanne lävitse.

7 Teidän pitää vihollisianne ajaman takaa, ja heidän pitää kaatuman miekkaan teidän edessänne.

8 Viisi teistä karkottaa sata, ja sata teistä karkottaa kymmenentuhatta, ja teidän vihollisenne pitää kaatuman teidän edessänne miekkaan.

9 Ja minä käännän minuni teidän puoleenne, ja teen teidät hedelmälliseksi ja lisään teitä, ja vahvistan minun liittoni teidän kanssanne.

10 Ja te saatte syödä sitä vanhaa, joka vanhenee, ja vanhat te hylkäätte uuden tähden.

11 Ja minä panen asumasiani teidän keskellenne, ja minun sieluni ei hyljää teitä.

12 Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja teidän pitää oleman minun kanssani.

13 Sillä minä olen Herra teidän Jumalanne, joka johdatin teidät ulos Egyptin maalta, ettei teidän pitänyt oleman heidän orjansa. Minä olen taittanut poikki ikeenne vehmerän, ja olen antanut tiedän käydä pystyällä.

14 Mutta jos ette kuule minua, ettekä tee kaikkia näitä käskyjä,

15 Vaan suututte säätyihini, ja teidän sielunne hyljää minun oikeuteni, ettekä tee kaikkia minun käskyjäni, ja rikotte minun liittoni,

16 Niin minä teen teille nämät: minä rankaisen teitä vavistuksella, kuivataudilla, ja poltetaudilla, josta kasvonne raukeevat ja ruumiinne nääntyvät: ja teidän pitää siemenenne kylvämän turhaan, ja teidän vihollistenne pitää syömän sen.

17 Ja minä asetan kasvoni teitä vastaan, ja te lyödään vihamiehiltänne, ja ne pitää hallitseman teitä, jotka teitä vihaavat, teidän pitää myös pakeneman, koska ei kenkään teitä aja takaa.

18 Jollette vielä sittekään kuule minua, niin minä lisään sen seitsemän kertaa, rangaistakseni teitä synteinne tähden.

19 Ja minä särjen teidän ylpeytenne uppiniskaisuuden, minä teen teidän toivonne niinkuin raudan, ja teidän maanne niinkuin vasken.

20 Ja teidän voimanne pitää hukkaan kulutettaman, niin ettei teidän maanne kasvoansa anna, eikä puut maalla hedelmäänsä anna.

21 Ja jos te vielä minua vastaan vaellatte, ettekä tahdo kuulla minua, niin minä vielä sitte lisään rangaistuksen teidän päällenne seitsemän kertaa, teidän synteinne tähden.

22 Ja lähetän teidän sekaanne metsän pedot syömään lapsianne, ja karjaanne raatelemaan, ja vähentämään teitä, ja teidän tienne pitää autioksi tuleman.

23 Jollette vielä niillä anna kuritettaa teitänne, mutta käytte minua vastaan,

24 Niin minä myös käyn teitä vastaan, ja lyön teitä vielä seitsemän kertaa enemmin, teidän synteinne tähden.

25 Ja saatan päällenne kostomiekan, joka minun liittoni pitää kostaman, että te kokootte teitänne teidän kaupunkeihinne: sitte minä lähetän teidän sekaanne ruttotaudin, ja annan teitä vihamiestenne käteen.

26 Ja minä hukutan teiltä leivän aineen, niin että yhdessä pätsissä kymmenen vaimoa leipänne kypsentävät, ja punnitsevat leipänne vaalla: ja syötyänne ette tule ravituksi.

27 Ja jollette vielä sitte kuule minua, mutta vaellatte minua vastaan,

28 Niin minä myös hirmuisuudessa vaellan teitä vastaan, ja minä rankaisen teitä seitsemän kertaa enemmin, teidän synteinne tähden,

29 Että teidän pitää syömän poikainne ja tytärtenne lihaa,

30 Ja minä kukistan teidän kukkulanne ja hävitän teidän kuvanne, ja panen teidän raatonne epäjumalainne raatoin päälle, ja minun sieluni kuoittaa teitä.

31 Ja teen kaupunkinne autioiksi ja kirkkonne hävitän, enkä myös teidän lepytyshajuanne haista.

32 Ja minä tahdon hävittää maan, niin että vihollisenne, jotka siinä asuvat, pitää siitä hämmästymän.

33 Ja hajoitan teitä pakanain sekaan, ja vedän ulos miekan teidän jälkeenne, ja maanne pitää tuleman kylmille ja kaupunkinne kukistetuksi.

34 Silloin kelpaa maalle hänen leponsa, niinkauvan kuin hän autiona on, ja te olette vihollisten maalla. Ja silloin vasta maa lepää ja pyhää pitää.

35 Niinkauvan kuin se autiona on, saa hän levätä, ettei hän saanut pyhää pitää, silloin koska teidän piti hänen pyhäänsä antaman pitää, koska te asuitte siellä.

36 Ja niille, jotka jäävät teistä, teen minä vapisevan sydämen heidän vihollistensa maalla, niin että kapisevan lehden ääni karkottaa heitä, ja pitää pakeneman sitä niinkuin miekkaa, ja pitää kaatuman siinä, kussa ei kenkään heitä aja takaa.

37 Ja heidän pitää lankeeman toinen toisensa päälle, niinkuin miekan edestä, vaikka ei yksikään karkota heitä, ja ette tohdi nousta vihamiehiänne vastaan.

38 Ja teidän pitää hukkuman pakanain seassa, ja vihollisten maa pitää teitä syömän.

39 Ne kuin jäävät teistä, pitää vaipuman pahuudessansa, teidän vihollistenne maalla. Ja isäinsä pahoissa teoissa pitää teidän vaipuman.

40 Silloin pitää heidän tunnustaman pahat tekonsa ja isäinsä pahat teot, joilla he ovat minun mieleni rikkoneet, ja vaeltaneet minua vastaan.

41 Sentähden minä myös vaellan heitä vastaan ja vien heitä vihollistensa maalle, että edes silloin heidän ympärileikkaamatoin sydämensä nöyryyttäis itsensä; silloin myös heidän pahan tekonsa rangaistus heille kelpaa.

42 Ja minä muistan minun liittoni Jakobin kanssa, niin myös minun liittoni Isaakin kanssa, ja myös minun liittoni Abrahamin kanssa muistan minä, muistan myös maan,

43 Joka heiltä jätetty on, ja sille kelpaa lepopäivänsä, niinkauvan kuin se autiona on heiltä, ja heidän pahan tekonsa rangaistus heille kelpaa, että he hylkäsivät minun oikeuteni, ja heidän sielunsa on kuoittanut minun säätyjäni.

44 Ja vaikka he vielä vihollistensa maalla ovat, en minä kuitenkaan ole heitä hyljännyt, ja en heitä niin kurittanut, että minä olisin heidän peräti hukuttanut, ja minun liittoni heidän kanssansa tyhjäksi tehnyt; sillä minä olen Herra heidän Jumalansa.

45 Ja minä muistan ensimäisen liittoni heistä, koska minä johdatin heidät Egyptin maalta pakanain silmäin edestä, ollakseni heidän Jumalansa: minä Herra.

46 Nämät ovat ne säädyt ja oikeudet ja käskyt, jotka Herra antoi itsensä ja Israelin lasten vaiheelle, Sinain vuorella, Moseksen käden kautta.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 8972

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

8972. Verse 1. And these are the judgments which thou shalt set before them, signifies exterior truths, such as there must be in the civil state where there is a representative church, and which flow from the internal truths which are of order in the heavens. That these things are signified by “the judgments which were to be set before the sons of Israel” is evident from the signification of “judgments,” as being truths (see n. 2235, 6397, 7206, 8685, 8695). The reason why “judgments” denote truths is that all judgment is effected by means of truths; consequently by “doing judgment” in the Word is signified doing truth, that is, judging according to truths. But by “judgments,” in the plural, are signified civil laws, thus exterior truths such as are in the civil state. It is said “where there is a representative church,” for the reason that interiorly they contain and involve in them those truths which are of order in the heavens, as can be seen from their internal sense.

[2] The laws which were enacted and commanded the sons of Israel by the Lord were distinguished into “commandments,” “judgments,” and “statutes.” Those were called “commandments” which belonged to life; those “judgments” which belonged to the civil state; and those “statutes” which belonged to worship. As regards “judgments” specifically, they are such things as are contained in this chapter, and also in several chapters that follow. They served for laws in a church wherein the internal things which are of heaven and the church were represented by external things. But they do not serve for laws in a church wherein internal things are no longer represented by external, as in the Christian Church. The reason is that to the man of this Church internal things have been revealed, and therefore communication with heaven is effected by means of internal things, and not by means of external things, as before. This is the reason why the man of the Christian Church is not bound to observe in their external form those things which are called “judgments” and “statutes,” but in their internal form. Nevertheless holiness abides in them, because they contain holy things within them, as do also all and each of the things commanded in the Word about sacrifices. Although these things have been abrogated, they nevertheless are holy things of the Word by reason of the Divine things which are in them, and which they represented. For when they are read by a Christian man, the Divine things that are within them, and that were represented, are perceived in the heavens, and fill the angels with that which is holy, and at the same time by influx from the angels they fill the man who reads, especially if he himself then thinks of the Divine things that are within them. From this it is plain that the Word even of the Old Testament is most holy.

[3] That the laws enacted by the Lord and commanded the sons of Israel were distinguished into “commandments” which relate to life, into “judgments” which relate to the civil state, and into “statutes” which relate to worship, is plain in the following passages:

Jehovah said unto Moses, Go, say to them, return ye into your tents. But as for thee, stand thou here with Me, and I will speak unto thee all the commandments, and the statutes, and the judgments, which thou shalt teach them, that they may do them (Deuteronomy 5:28, 30-31).

Now these are the commandments, the statutes, and the judgments, which Jehovah your God commanded to teach you (Deuteronomy 6:1).

Thou shalt therefore keep the commandments, and the statutes, and the judgments, which I command thee this day, to do them (Deuteronomy 7:11).

If his sons forsake My law, and walk not in My judgments; if they profane My statutes, and keep not My commandments; I will visit their transgression with the rod (Psalms 89:30-32).

[4] Moreover all the laws, insofar as they belonged to the representative church, were in general called “judgments” and “statutes,” as in Moses:

Now, therefore, O Israel, hear the statutes and the judgments which I will teach you, that ye may do them. What great nation is there that hath statutes and judgments so just as all this law, which I will give before you this day? (Deuteronomy 4:1, 8; 5:1).

Jerusalem hath changed My judgments into wickedness more than the nations, and My statutes more than the lands that are round about her; for they have rejected My judgments, and have not walked in My statutes (Ezekiel 5:6-7).

Let them walk in My statutes, and keep My judgments, to do the truth (Ezekiel 18:9).

Besides many other places (as Leviticus 18:5; 19:37; 20:22; 25:18; 26:15; Deuteronomy 26:17; Ezekiel 11:12, 20; 20:11, 13, 2 20:25; 37:24).

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.