Bible

 

Mooseksen kirja 16

Studie

   

1 Ja Herra puhui Mosekselle, sittekuin ne kaksi Aaronin poikaa kuolleet olivat; sillä uhratessansa Herran edessä kuolivat he.

2 Ja Herra sanoi Mosekselle: sano veljelles Aaronille, ettei hän joka aika mene sisimäiseen pyhään, sisälliselle puolelle esirippua armo-istuimen eteen, joka arkin päällä on, ettei hän kuolisi; sillä minä näytän minun pilvessä armo-istuimen päällä.

3 Mutta näiden kanssa pitää Aaronin käymän pyhään sisälle: hänen pitää ottaman nuoren mullin rikosuhriksi, ja oinaan polttouhriksi,

4 Ja pitää pukeman pyhän liinahameen yllensä ja liinaisen alusvaatteen ihonsa päälle, ja vyöttämään itsensä liinaisella vyöllä, ja paneman liinahiipan päähänsä; sillä ne ovat pyhät vaatteet, ja pitää viruttaman ihonsa vedellä, ja ne pukeman päällensä.

5 Ja pitää ottaman Israelin lasten joukolta kaksi kaurista rikosuhriksi ja yhden oinaan polttouhriksi.

6 Ja Aaronin pitää tuoman mullin rikosuhriksensa ja sovittaman itsensä huoneinensa,

7 Ja sitte ottaman ne kaksi kaurista asettaaksensa Herran eteen, seurakunnan majan ovella.

8 Ja Aaronin pitää heittämän arvan kahdesta kauriista: toisen arvan Herralle, ja toisen vapaalle kauriille.

9 Ja Aaronin pitää uhraaman sen kauriin, jonka päälle Herran arpa lankesi, ja valmistaman sen rikosuhriksi.

10 Mutta sen kauriin, jonka päälle vapauden arpa lankesi, pitää hänen asettaman elävänä Herran eteen, että hänen pitää sovittaman sen ja päästämän sen vapaan kauriin korpeen.

11 Ja niin pitää Aaronin tuoman rikosuhrinsa mullin, ja sovittaman itsensä ja huoneensa, ja teurastaman sen rikosuhrin mullin edestänsä,

12 Ja ottaman astian täynnänsä tulisia hiiliä alttarilta, joka on Herran edessä, ja pivonsa täyden survottua Pyhää savua ja kantaman sisälliselle puolen esirippua,

13 Ja paneman sitä tulen päälle Herran eteen, niin että pyhän savun suitsu armo-istuimen peittäis, joka on todistuksen päällä, ettei hän kuolisi,

14 Ja ottaman mullin verta, priiskottaaksensa sormellansa armo-istuimen puoleen, etiselle puolelle itään päin: seitsemän kertaa pitää hänen näin sormellansa armo-istuimen edessä verta priiskottaman.

15 Sitte pitää hänen teurastaman kansan rikosuhrin kauriin ja kantaman hänen verestänsä esiripun sisälliselle puolelle, ja pitää tekemän sen veren kanssa, niinkuin hän teki mullin veren kanssa, ja priiskottaman sitä armo-istuimen päälle, ja armo-istuimen edessä,

16 Ja niin sovittaman pyhän, Israelin lasten riettaudesta ja heidän vääryydestänsä, kaikissa heidän synneissänsä: niin pitää myös hänen tekemän seurakunnan majalle, joka on heidän tykönänsä, keskellä heidän saastaisuuttansa.

17 Ei pidä yhdenkään ihmisen oleman seurakunnan majassa, koska hän käy sovittamaan pyhässä, siihenasti että hän sieltä käy ulos: ja pitää niin sovittaman itsensä, ja huoneensa, ja koko Israelin kansan.

18 Ja koska hän menee ulos alttarin tykö, joka on Herran edessä, pitää hänen sovittaman sen ja ottaman mullin verta, ja kauriin verta, ja sivuman alttarin sarvein päälle ympärinsä.

19 Ja priiskottaman sormellansa verta seitsemän kertaa sen päälle ja puhdistaman ja pyhittämän sen Israelin lasten saastaisuudesta.

20 Ja koska hän on täyttänyt pyhän ja seurakunnan majan ja alttarin sovinnon, niin pitää hänen tuoman elävän kauriin.

21 Ja Aaronin pitää paneman molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle, ja tunnustaman sen päällä kaikki Israelin rikokset ja heidän pahat tekonsa kaikissa heidän synneissänsä, ja ne paneman kauriin pään päälle, ja lähettämän sen jonkun soveliaan miehen kanssa korpeen:

22 Että kauriin pitää kantaman kaikki heidän pahat tekonsa erämaahan, ja hänen pitää jättämän kauriin korpeen.

23 Ja Aaronin pitää käymän seurakunnan majaan, ja riisuman liinavaatteet yltänsä, jotka hän ennen pukenut oli käydessänsä pyhään, ja jättämän ne sinne.

24 Ja pitää pesemän ihonsa vedellä pyhässä siassa, ja pukeman yllensä omat vaatteensa, ja menemän ulos, ja tekemän sekä oman että kansan polttouhrin, ja niin sovittaman sekä itsensä että kansan,

25 Ja polttaman rikosuhrin lihavuuden alttarilla.

26 Vaan se, joka vei sen vapaan kauriin ulos, pitää viruttaman vaatteensa, ja pesemän ihonsa vedellä, ja sitte tuleman jällensä leiriin.

27 Ja rikosuhrin mullin ja rikosuhrin kauriin, joidenka veri kannettiin sovinnoksi pyhään, pitää vietämäm leiristä ulos, tulessa poltettaa, sekä heidän nahkansa, lihansa ja rapansa.

28 Ja se joka niitä polttaa, pitää viruttaman vaatteensa, ja pesemän ihonsa vedellä, ja sitte tuleman leiriin.

29 Tämän pitää oleman teille ijankaikkisen säädyn: kymmenentenä päivänä seitsemäntenä kuukautena pitää teidän sielujanne vaivaaman, ja ei mitäkään työtä tekemän: olkoon se omainen, eli vieras, joka teidän seassanne muukalainen on.

30 Sillä sinä päivänä te sovitetaan, niin että tulette puhtaaksi: kaikista teidän synneistänne Herran edessä tulette te puhtaaksi.

31 Sentähden pitää sen oleman teille suurimman sabbatin, ja teidän pitää vaivaaman teidän sielujanne: se olkoon teille alinomainen sääty.

32 Mutta sovinnon pitää papin tekemän, joka voideltu on, ja jonka käsi täytetty on papin virkaan hänen isänsä siaan: ja pitää pukeman yllensä liinaiset vaatteet, jotka ovat pyhät vaatteet.

33 Ja niin pitää hänen sovittaman kaikkein pyhimmän ja seurakunnan majan ja alttarin, niin myös papit, ja kaiken kansan pitää hänen sovittaman.

34 Tämän pitää oleman teille alinomaisen säädyn, että sovitatte Israelin lapset kaikista heidän synneistänsä, kerran vuodessa. Ja hän teki niinkuin Herra oli käskenyt Mosekselle.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Komentář

 

Explanation of Leviticus 16

Napsal(a) Henry MacLagan

Verses 1-4. There is revelation from the Lord when merely external worship has been rejected by man, concerning the manifestation of inmost good, namely, that it must be by the removal of evil externally and internally; by devotion to the Lord; and by the instrumentality of truths

Verses 5-10. Also there shall be the removal of evil externally as well as internally, by acknowledging the Lord; by freedom of choice; by worship; and by the rejection of evil

Verses 11-22. The whole process of this purification is more accurately described

Verses 23-28. Then follow the genuine acknowledgement that all truths are from the Lord; a state of worship from pure love; the confession that man's highest good is from the Lord; and that continual purification is necessary in order to realize the heavenly state

Verses 29-34. And lastly there is, in consequence of this holy course of regeneration and purification, the full enjoyment of heavenly peace and rest, even to eternity.

Ze Swedenborgových děl

 

Apocalypse Explained # 293

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 1232  
  

293. Verse 11. Saying, Thou art worthy, O Lord, to receive the glory, and the honor, and the power, signifies merit and righteousness belonging to the Lord's Divine Human, that from it is all Divine truth and Divine good and salvation. This is evident from the signification of "Thou art worthy, O Lord," as being merit and righteousness belonging to the Lord's Divine Human (of which presently); also from the signification of "glory and honor," as being in reference to the Lord's Divine truth and Divine good which are from Him, see above, n. 288, also from the signification of "power," as being salvation. "Power" here signifies salvation because all Divine power looks to salvation as an end; for by Divine power man is reformed, and afterwards introduced into heaven, and there withheld from evil and falsity and held in good and truth; and this the Lord only can effect. Those who claim for themselves the power to effect this are wholly ignorant of what salvation is, for they do not know what reformation is, nor what heaven with man is. To claim to oneself the Lord's power is to claim power over the Lord Himself, which power is called "the power of darkness" (Luke 22:53).

[2] That the power predicated of the Lord has regard chiefly to salvation is evident from the following passages. In John:

Jesus said, Father, Thou hast given (to the Son) power over all flesh, that to all whom Thou hast given Him to them He should give eternal life (John 17:2).

In the same:

As many as received Him, to them gave He power to become sons of God, to them that believe in His name (John 1:12).

In the same:

I am the vine, ye are the branches; he that abideth in Me, and I in him, the same beareth much fruit; for apart from Me ye cannot do anything (John 15:5).

In Mark:

They were astonished at His doctrine; for He was teaching them as having authority (Mark 1:22).

In Luke:

With authority and power He commands unclean spirits and they go forth (Luke 4:36);

besides other passages. Moreover, the Lord has power over all things because He is God alone; but the salvation of the human race is the principal object of power, since for the sake of that the heavens and the worlds were created; and salvation is the reception of the proceeding Divine.

[3] "Thou art worthy, O Lord," signifies the merit and righteousness pertaining to the Lord's Divine Human, because "Thou art worthy" signifies that He had merit. The Lord's merit is that when He was in the world He subjugated the hells, and brought into order all things in the heavens, and glorified His Human, and this from His own power. By this means He saved all of the human race who believe in Him, that is, who love to do His precepts (John 1:12, 13). Moreover, this merit is called in the Word "righteousness," (justice) and the Lord in respect to His Divine Human is called from this:

Jehovah our Righteousness (Jeremiah 23:5-6; 33:15-16).

(Of this merit, or this righteousness of the Lord, see further in The Doctrine of the New Jerusalem 293, 294; and in the quotations there from Arcana Coelestia 300-306.)

  
/ 1232  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for their permission to use this translation.