Bible

 

Mooseksen kirja 14

Studie

   

1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

2 Ja tämä on spitalisen sääty: koska hän puhdistetaan, hän pitää tuotaman papin tykö.

3 Ja papin pitää käymän ulos leiristä, katselemaan häntä, jos spitalin haava on parantunut spitalisesta.

4 Ja pappi käskekään sen, joka puhdistetaan, ottaa kaksi elävää puhdasta lintua, ja sedripuuta, ja tulipunaiseksi painettua villaa, ja isoppia.

5 Ja pappi käskekään sen teurastaa yhden linnun saviastiassa, vuotavan veden tykönä.

6 Ja ottakaan elävän linnun sedripuun kanssa, tulipunalla painetun villan ja isopin, ja kastakaan tapetun linnun vereen, vuotavan veden tykönä.

7 Ja priiskottakaan spitalista puhdistettavan päälle seitsemän kertaa: ja niin puhdistakaan hänen, ja antakaan elävän linnun lentää kedolle.

8 Mutta puhdistettu peskään vaatteensa, ja ajelkaan kaikki hiuksensa, ja peskään itsensä vedessä ja niin on hän puhdas. Menkään sitte leiriin, kuitenkin asukaan ulkona majastansa seitsemän päivää.

9 Ja seitsemäntenä päivänä pitää hänen ajeleman kaikki hiukset päästänsä, ja partansa ja karvat silmäkulmistansa, niin että kaikki karvat ovat ajellut, ja pitää pesemän vaatteensa, ja pesemän ihonsa vedellä, niin on hän puhdas.

10 Ja kahdeksantena päivänä pitää hänen ottaman kaksi virheetöintä karitsaa, ja virheettömän vuosikuntaisen lampaan, niin myös kolme kymmenestä sämpyläjauhoja ruokauhriksi, öljyllä sekoitettuja, ja yhden login öljyä.

11 Niin pitää papin, joka puhdisti, asettaman puhdistetun ja tämän kalun, Herran eteen seurakunnan majan oven edessä.

12 Ja papin pitää ottaman yhden karitsan, ja uhraaman vikauhriksi, öljylogin kanssa, ja pitää ne häälyttämäm häälytykseksi Herran edessä.

13 Ja sitte teurastaman karitsan sillä paikalla, kussa rikosuhri ja polttouhri teurastetaan, pyhässä siassa; sillä niinkuin rikosuhri, niin myös vikauhrikin on papin oma; sillä se on kaikkein pyhin.

14 Ja papin pitää ottaman vikauhrin verta ja sivuman puhdistetun oikian korvan lehteen, niin myös oikian käden peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen.

15 Ja papin pitää ottaman öljylogista ja vuodattaman papin vasempaan käteen.

16 Ja papin pitää kastaman oikian kätensä sormen öljyyn, joka hänen vasemmassa kädessänsä on, ja priiskottaman öljyä sormellansa seitsemän kertaa Herran edessä.

17 Vaan käteensä jääneestä öljystä pitää papin paneman puhdistetun oikian korvan lehteen, ja oikiaan peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen, vikauhrin veren päälle.

18 Käteensä jääneen öljyn, pitää papin paneman puhdistetun pään päälle, ja papin pitää sovittaman häntä Herran edessä.

19 Ja papin pitää tekemän rikosuhrin, ja sovittaman puhdistetun hänen saastaisuudestansa, ja sen jälkeen teurastaman polttouhrin.

20 Ja papin pitää uhraaman polttouhrin ja ruokauhrin alttarilla, ja papin pitää sovittaman häntä, niin hän on puhdas.

21 Jos hän on köyhä eikä ole hänellä varaa, niin ottakaan karitsan vikauhrinsa edestä häälytykseksi, sovittaakseen häntä, ja yhden kymmeneksen sämpyläjauhoja, sekoitetun öljyllä, ruokauhriksi, ja login öljyä,

22 Ja kaksi mettistä eli kaksi kyyhkyläisen poikaa, jotka hän voi saada: toinen olkoon rikosuhriksi, ja toinen polttouhriksi.

23 Ja kantakaan sen papille kahdeksantena päivänä puhdistukseksensa, seurakunnan majan oven eteen, Herran edessä.

24 Niin pitää papin ottaman vikauhrin karitsan, ja login öljyä, ja papin pitää ne häälyttämän häälytykseksi Herran edessä,

25 Ja teurastaman vikauhrin karitsan, ja papin pitää ottaman vikauhrin verta, ja sivuman puhdistetun oikian korvan lehteen, niin myös oikian käden peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen.

26 Ja papin pitää vuodattaman öljyä papin vasempaan käteen.

27 Ja papin pitää priiskottaman oikian käden sormella öljyä, joka on hänen vasemmassa kädessänsä, seitsemän kertaa Herran edessä.

28 Käteensä jääneestä öljystä pitää papin panenman puhdistetun oikian korvan lehteen, ja oikian käden peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen, vikauhrin veren päälle.

29 Ja käteensä jääneen öljyn pankaan papin puhdistetun pään päälle, ja sovittakoon häntä Herran edessä.

30 Ja valmistakaan mettisiä, taikka kyhkyläisen poikia, jotka hän on voinut saada,

31 Nimittäin niitä, joita hän on voinut saada: yhden rikosuhriksi ja toisen polttouhriksi, ynnä ruokauhrin kanssa; ja niin pitää papin sovittaman puhdistetun Herran edessä,

32 Tämä on sääty spitalisesta, joka ei voi saada sitä, mikä hänen puhdistukseensa tarvitaan.

33 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:

34 Koska te tulette Kanaanin maalle, jonka minä annan teille omaisuudeksi, ja minä sen maan huoneesen spitalin haavan annan,

35 Niin pitää sen tuleman, jonka huone on, ja ilmoittaman papille, sanoen: minun huoneessani näkyy niinkuin (spitalin) haava;

36 Niin pitää papin käskemän heidän lakaista huoneen, ennenkuin pappi siihen menee katsomaan haavaa, ettei kaikki, jotka huoneessa ovat, saastutettaisi: sitte pitää papin menemän katselemaan huonetta.

37 Koska hän näkee haavan, ja löytää, että huoneen seinissä viheriäiset ja punahtavat onnet ovat, ja ovat nähdä matalammat muuta seinää;

38 Niin lähtekään pappi huoneen ovesta, ja sulkekaan huoneen kiinni seitsemäksi päiväksi.

39 Ja koska pappi seitsemäntenä päivänä palajaa ja näkee haavan itsensä levittäneeksi huoneen seiniin;

40 Niin pitää papin käskemän heidän kangottaa ulos kiviä, joissa haava on, ja heittää niitä kaupungista ulos, saastaiseen paikkaan.

41 Ja huone pitää sisältä kaikki ympärinsä puhtaaksi kaavittaman, ja kaavittu savi heitettämän kaupungista ulos, saastaiseen paikkaan.

42 Ja heidän pitää ottaman toiset kivet, ja paneman niiden kivein siaan, ja ottaman toisen saven, ja sivuman huoneen.

43 Jos siis haava jällensä tulee, ja pakahtuu ulos huoneessa sittekuin kivet ovat kangotetut ulos, ja huone vastuudesta sivuttu;

44 Niin pitää papin menemän sen sisälle, ja koska hän näkee haavan laskeneeksi itsensä leviämmälle huoneessa, niin on tosin kuluttuvainen spitali siinä huoneessa, ja se on saastainen.

45 Sentähden pitää se huone särjettämän, sekä kivet että puut, ja kaikki savi huoneesta, ja vietävä kaupungista ulos, saastaiseen paikkaan.

46 Ja se joka käy huoneessa niinkauvan kuin se teljetty on, hänen pitää oleman saastainen ehtoosen asti.

47 Ja sen joka siinä huoneessa makaa, pitää vaatteensa pesemän, ja se joka syö siinä huoneessa, pitää vaatteensa pesemän.

48 Jos myös pappi menee ja näkee, ettei haava ole laskenut itseänsä leviämmelle huoneessa, sittekuin se sivuttu on, niin sanokaan sen puhtaaksi; sillä haava on parannut.

49 Ja pitää ottaman huoneen puhdistamiseksi kaksi lintua, niin myös sedripuuta, ja tulipunalla painetuita villoja, ja isoppia,

50 Ja teurastaman toisen linnun savisessa astiassa, vuotavan veden tykönä.

51 Ja pitää ottaman sedripuun, ja isopin, ja tulipunalla painetuita villoja, ja elävän linnun, ja kastaman ne sen vereen, ja vuotavaan veteen, ja priiskottaman huoneen seitsemän kertaa,

52 Ja puhdistaman huoneen linnun verellä, ja vuotavalla vedellä, niin myös elävällä linnulla, sedripuulla, isopilla ja tulipunalla painetulla villalla.

53 Ja sitte päästäkään elävän linnun lentämään kaupungista kedolle, ja sovittakaan huoneen, niin se on puhdas.

54 Tämä on kaikkinaisen spitalin ja syhelmän haavain sääty:

55 Vaatteen ja huoneen spitalin,

56 Paisumain, pisamain ja putkenpolttamien,

57 Että pitää tiedettämän, mikä puhdas eli saastainen kunakin päivänä oleman pitää. Tämä on sääty spitalista.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 4922

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

4922. And bound double-dyed upon his hand. That this signifies that she put a mark upon it, namely, upon the power, and that “double-dyed” is good, is evident from the signification of “binding upon the hand,” as being to put a mark upon power, for the “hand” is power (n. 4920); and from the signification of “double-dyed” as being good, and indeed spiritual good. That “double-dyed” denotes spiritual good, is because it was of a scarlet color; and the color of scarlet when seen in the other life signifies spiritual good, that is, the good of charity toward the neighbor. For all colors visible in the other life signify something of good and truth, because they come into existence from the light of heaven, which in itself is wisdom and intelligence from the Lord’s Divine. The variations or modifications of that light are the consequent variations, and so to speak modifications, of wisdom and intelligence, consequently of good and truth. That the light in heaven is from the Divine wisdom and intelligence of the Lord, who appears there as a sun, may be seen above (n. 1053, 1521-1533, 1619-1632, 2776, 3138, 3167, 3190, 3195, 3222, 3223, 3225, 3337, 3339, 3340, 3485, 3636, 3643, 3862, 3993, 4180, 4214, 4302, 4405, 4408, 4413, 4415, 4523-4533). That colors are from this source, and that they are the variations and modifications of that light, and consequently of intelligence and wisdom, may be seen above (n. 1042, 1043, 1053, 1624, 3993, 4530, 4677, 4742).

[2] That “double-dyed” denotes spiritual good, is plain from the passages in the Word in which it is mentioned, as in Jeremiah:

If then thou art laid waste what wilt thou do? If thou clothest thyself with double-dyed, and adornest thyself with an ornament of gold, in vain shalt thou make thyself beautiful; the lovers will abhor thee (Jeremiah 4:30); where Judah is spoken of; “clothing thyself with double-dyed” denotes spiritual good, and “adorning thyself with an ornament of gold” denotes celestial good. In the second book of Samuel:

David lamented over Saul and over Jonathan, and wrote to teach the sons of Judah the bow. Ye daughters of Israel, weep over Saul, who clothed you in double-dyed, with delights, and put an ornament of gold upon your apparel (2 Samuel 1:17-18, 24); where “teaching the bow” is teaching the doctrine of love and charity, for a “bow” signifies this doctrine; “clothing in double-dyed” denotes spiritual good, as before; and “putting an ornament of gold upon the apparel” denotes celestial good.

[3] Because this was the signification of “double-dyed,” it was commanded that double-dyed scarlet should be used on the curtains of the tabernacle, on the veil, on the covering for the door of the tent, on the covering for the gate of the court, on the table of faces when they journeyed, and on Aaron’s garments of holiness, as on the ephod, the breastplate of judgment, and the fringe of the robe of the ephod—as is evident from the following passages:

[4] Thou shalt make for the tabernacle ten curtains; of fine-twined linen, and blue, and crimson, and scarlet double-dyed (Exodus 26:1).

Thou shalt make a veil of blue, and crimson, and scarlet double-dyed, and fine-twined linen (Exodus 26:31).

Thou shalt make a covering for the door of the tent, of blue, and crimson, and scarlet double-dyed, and fine-twined linen (Exodus 26:36).

For the gate of the court thou shalt make a covering of blue, and crimson, and scarlet double-dyed, and fine-twined linen, the work of the embroiderer (Exodus 27:16).

When the camp setteth forward they shall spread upon the table of faces a cloth of scarlet double-dyed, and cover the same with a covering of badger’s skin (Numbers 4:5, 7-8).

Thou shalt make the ephod of gold, of blue, and crimson, and scarlet double-dyed and fine-twined linen, the work of the artificer. Likewise on the belt (Exodus 28:6, 8).

Thou shalt make a breastplate of judgment, the work of the artificer; like the work of the ephod, of gold, of blue, and crimson, and scarlet double-dyed, and fine-twined linen (Exodus 27:15).

Upon the fringe of the robe of the ephod [thou shalt make] pomegranates of blue, and of crimson, and of scarlet double-dyed (Exodus 27:33 [NCBSW: 28:33]).

[5] As the tent of assembly with the ark represented heaven, therefore the above-mentioned colors were commanded to be used; and they signify in their order the celestial and spiritual things there, “blue and crimson” signifying celestial goods and truths, and “scarlet double-dyed and fine-twined linen,” spiritual goods and truths. Everyone who believes the Word to be holy can know that everything in it has some signification; and whoever believes that the Word is holy because it was sent down by the Lord through heaven, can know that the celestial and spiritual things of His kingdom are signified. In like manner it was commanded that cedar wood, and scarlet, and hyssop should be used in the cleansing from leprosy (Leviticus 14:4, 6 (Leviticus 14:6), 52); and that cedar wood, and hyssop, and double-dyed crimson should be cast upon the burning of a red heifer, from which was to be prepared the water of separation (Numbers 19:6, 9).

[6] The profanation of good and truth is described by similar expressions in Revelation.

I saw a woman sitting upon a scarlet beast, full of names of blasphemy, having seven heads and ten horns. And the woman was clothed in crimson and scarlet, and gilded with gold and precious stone and pearls, having in her hand a golden cup full of abominations and filthiness of her whoredoms (Revelation 17:3-4).

Woe, woe, the great city, she that was clothed in fine linen, and crimson, and scarlet, and gilded with gold, and precious stone and pearls (Revelation 18:16);

speaking of Babylon, by which is signified the profanation of good (n. 1182, 1283, 1295, 1304, 1306-1308, 1321, 1322, 1326), here the profanation of good and truth, which is Babylonish. In the prophets of the Old Testament, “Babylon” is the profanation of good, and “Chaldea” the profanation of truth.

[7] “Scarlet,” in the opposite sense, signifies the evil which is opposite to spiritual good, as in Isaiah:

Though your sins be as scarlet, they shall be as white as snow; though they be red like crimson, they shall be as wool (Isaiah 1:18).

That “scarlet” signifies this evil is because “blood”—also from its redness—signifies in the genuine sense spiritual good, or charity toward the neighbor, but in the opposite sense violence offered to charity.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.