Bible

 

Jeremiah 51

Studie

   

1 Näin sanoo Herra: katso, minä nostan ankaran ilman Babelia vastaan ja hänen asuvaisiansa vastaan, jotka itsensä ovat asettaneet minua vastaan.

2 Ja lähetän viskaajat Babeliin, joiden pitää häntä viskaaman, ja tyhjentämän hänen maansa; näiden pitää joka paikassa oleman hänen ympärillänsä hänen onnettomuutensa päivänä.

3 Sillä hänen ampujansa ei pidä taitaman ampua, ja hänen varustettunsa ei pidä taitaman itsiänsä varjella. Älkäät siis säästäkö hänen nuorukaisiansa, tappakaat kaikki hänen sotajoukkonsa.

4 Niin että lyödyt makasivat Kaldean maalla, ja pistetyt hänen kaduillansa.

5 Sillä Israel ja Juuda ei pidä Jumalaltansa, Herralta Zebaotilta leskeksi hylkäjättämän; vaikka heidän maansa on kovin rikkonut Israelin Pyhää vastaan.

6 Paetkaat Babelista, että jokainen pelastais sielunsa, ettette hukkuisi hänen pahuudessansa; sillä tämä on Herran koston aika ja hän tahtoo häenlle maksaa hänen ansionsa jälkeen.

7 Kultainen malja on Babel Herran kädessä, joka on koko maailman juovuttanut; pakanat ovat juoneet hänen viinastansa, sentähden ovat pakanat niin hulluiksi tulleet.

8 Kuinka pian Babel on kaatunut ja murskaksi lyöty! valittakaat häntä, ottakaat myös voidetta hänen haavallensa, jos hän mitämaks taitais parantua.

9 Me paransimme Babelia, mutta ei hän terveeksi tullut; antakaat siis hänen olla, ja käykäämme itsekukin maallensa; sillä hänen rangaistuksensa ulottuu hamaan taivaasen, ja astuu pilviin ylös.

10 Herra on tuonut edes meidän vanhurskautemme: tulkaat ja luetelkaamme Herran meidän Jumalamme töitä Zionissa.

11 Teroittakaat nuolet, ja valmistakaat kilvet: Herra on herättänyt Medin kuningasten sydämen; sillä hänen ajatuksensa on Babelia vastaan, hävittää häntä. Sillä tämä on Herran kosto, hänen temppelinsä kosto.

12 Ripustakaat lippu ylös Babelin muurille, asettakaat vartio, pankaat vartiat, toimittakaat väijyjät; sillä Herra ajattelee jotain, ja on myös täyttävä, mitä hän Babelin asuvaisia vastaan on puhunut.

13 Sinä, joka suuren veden tykönä asut, jolla myös ovat suuret tavarat, sinun loppus on tullut, ja sinun ahneutes on lakannut.

14 Herra Zebaot on vannonut itse kauttansa: minä tahdon täyttää sinun ihmisillä, niinkuin ruohomadoilla, heidän pitää laulaman sinusta ilovirren.

15 Joka maan voimallansa tehnyt on, ja maanpiirin viisaudellansa vahvistanut, ja taivaat toimellisuudellansa venyttänyt.

16 Kuin hän jylisee, niin on paljo vettä taivaan alla; hän tempaa pilvet ylös hamasta maan äärestä; hän tekee leimaukset sateessa, ja tuo tuulen kammioistansa.

17 Kaikki ihmiset ovat tomppelit taidossansa, ja jokainen kultaseppä häväistään kuvinensa; sillä heidän kuvansa ovat petos, ja ei ole niissä henkeä.

18 Ne ovat sula turhuus ja petollinen työ; heidän täytyy hukkua, kuin heitä etsitään.

19 Mutta Jakobin osa ei ole senkaltainen, vaan hän on se, joka kaikki luonut on, (Israel on) hänen perimisensä valtikka: Herra Zebaot on hänen nimensä.

20 Sinä olet minun vasarani, minun sota-aseeni: ja minä lyön kauttas pakanat ja hävitän valtakunnat.

21 Minä lyön sinun kauttas hevoset, ratsastajat, ja rikon sinun kauttas vaunut ja niiden ajajat.

22 Minä lyön sinun kauttas miehet ja vaimot, ja lyön sinun kauttas vanhat ja nuoret, ja sinun kauttas nuorukaiset ja neitseet.

23 Minä lyön sinun kauttas paimenet ja heidän laumansa, minä lyön sinun kauttas peltomiehet ja juhdat, ja lyön sinun kauttas ruhtinaat ja päämiehet.

24 Sillä minä tahdon maksaa Babelille ja kaikille Kaldean asuvaisille kaiken heidän pahuutensa, jonka he ovat Zionille tehneet, teidän silmänne edessä, sanoo Herra.

25 Katso, minä tulen sinun tykös, sinä vahingollinen vuori, joka koko maailman turmelet, sanoo Herra, ja ojennan käteni sinun ylitses, ja vieritän sinun alas vuorelta, ja teen poltetun vuoren sinusta.

26 Niin ettei sinusta ei kulmakiviä eikä perustuskiviä taideta ottaa; vaan sinun pitää oleman ijankaikkisen aution, sanoo Herra.

27 Nostakaat lippu ylös maalla, soittakaat torvella pakanain seassa, varustakaat pakanat häntä vastaan, kutsukaat häntä vastaan (nämät) valtakunnat: Ararat, Minni ja Askenas; toimittakaat sodanpäämiehet häntä vastaan, tuokaat hevoset niinkuin julmat vapsaiset.

28 Varustakaat pakanat häntä vastaan, Median kuninkaat, hänen ruhtinaansa ja kaikki hänen päämiehensä, ja kaikki hänen valtansa maakunta.

29 Ja maan pitää vapiseman ja peljästymän; sillä Herran ajatukset tahtovat tulla täytetyksi Babelia vastaan, niin että hän tekee Babelin maan autioksi, jossa ei kenenkään pidä asuman.

30 Babelin sankarit ei pidä uskaltaman mennä sotaan, vaan linnoissa pysymän, heidän väkevyytensä on pois, ja ovat tulleet niinkuin vaimot; hänen asumisensa ovat sytytetyt, ja hänen telkensä taitetut rikki.

31 Tässä juoksee yksi toisensa editse, ja yksi sanansaattaja kohtaa toista, ilmoittamaan Babelin kuninkaalle, että hänen kaupunkinsa on hamaan loppuun asti voitettu,

32 Ja luotuspaikat suljetut, ja järvet poltetut, ja sotaväki pelkuriksi tullut.

33 Sillä näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: Babelin tytär on niinkuin riihen permanto, hänen tappamisensa aika on tullut; vielä vähän ajan perästä tulee hänen niittämisensä aika.

34 Nebukadnetsar, Babelin kuningas on minun syönyt, ja kukistanut minun; hän on tehnyt minun tyhjäksi astiaksi; hän on niellyt minun niinkuin lohikärme, hän on täyttänyt vatsansa minun herkuistani; hän on minun ajanut pois.

35 Mutta nyt löytään Babelissa se vääryys, jota minulle ja minun lihalleni on tehty, sanoo Zionin asuva, ja minun vereni Kaldean asuvaisten päälle, sanoo Jerusalem.

36 Sentähden sanoo Herra näin: katso, minä toimitan sinun asias, ja kostan sinun kostos; minä kuivaan hänen merensä, ja annan kuivata hänen kaivonsa.

37 Ja Babelin pitää tuleman kiviraunioksi ja lohikärmeiden asumasiaksi, ihmeeksi ja viheltämiseksi, niin ettei kenenkään pidä siellä asuman.

38 Heidän kaikkein pitää kiljuman niinkuin jalopeurat, ja huutaman niinkuin nuoret jalopeurat.

39 Minä panen heidän juomisensa helteesen, ja juovutan heidät, niin että heidän pitää iloiseksi tuleman, ja makaaman ijankaikkista unta, josta ei heidän ikänä pidä heräämän, sanoo Herra.

40 Minä vien heidät alas niinkuin karitsat teurastettaa, niinkuin oinaat ja kauriit.

41 Kuinka Sesak on niin voitettu, ja ylistetty koko maailmassa niin kiinni otettu? Kuinka on Babel tullut ihmeeksi pakanain seassa?

42 Meri on käynyt Babelin ylitse, ja se on peitetty monella aallolla.

43 Hänen kaupunkinsa ovat hyljätyt, kuivaksi ja kylmäksi maaksi tulleet, maaksi, jossa ei kenkään asu, ja kussa ei yhtään ihmistä vaella.

44 Sillä minä etsin Beliä Babelissa, ja repäisen hänen kurkustansa ulos sen, minkä hän on niellyt; ja pakanain ei pidä enään juokseman hänen tykönsä; Babelin muurit ovat myös maahan jaonneet.

45 Lähtekäät sieltä ulos, minun kansani, ja jokainen pelastakoon sielunsa Herran julmasta vihasta.

46 Teidän sydämenne taitais muutoin pehmeäksi tulla ja nääntyä siitä sanomasta, jonka maalla pitää kuuluman; sillä yhtenä vuonna pitää sanoman kuuluman, niin myös toisena vuonna, sanoman väkivallasta maalla, ja yhden ruhtinaan oleman toista vastaan.

47 Sentähden katso, aika tulee, että minä Babelin epäjumalat etsin, ja koko hänen maansa pitää tuleman häpiään, ja kaikki hänen lyötynsä pitää siellä makaaman.

48 Taivaan ja maan ja kaikki, mitä niissä on, pitää iloitseman Babelista, että hänen kukistajansa ovat tulleet pohjasta, sanoo Herra.

49 Ja niinkuin Babel Israelissa on kaatanut lyödyt, niin pitää myös lyödyt Babelissa kaattaman kaikessa maassa.

50 Menkäät siis matkaanne te, jotka olette välttäneet miekan, ja älkäät kauvan viipykö; ajatelkaat Herran päälle kaukaisella maalla, ja pitäkäät Jerusalem mielessänne.

51 Me olemme häpiään tulleet, kuin me kuulimme sen häväistyksen; ja häpiä peitti meidän kasvomme, kuin muukalaiset tulivat Herran huoneen pyhään.

52 Sentähden katso, aika tulee, sanoo Herra, että minä hänen epäjumalansa etsin; ja koko maalla pitää kuolemahaavoilla lyödyt huokaaman.

53 Jos Babel astuis ylös taivaasen ja kiinnittäis itsensä korkeuteen, niin pitää kuitenkin minulta kukistajat tuleman hänen päällensä, sanoo Herra.

54 Ääni kuuluu Babelista, suuri valitus Kaldean maalta.

55 Sillä Herra hävittää Babelin, hän hävittää hänen niin suurella riekunalla ja kapinalla, että hänen aaltonsa pauhaavat, niinkuin isot vedet.

56 Sillä hävittäjä on tullut Babelin päälle, hänen sankarinsa käsitetään, heidän joutsensa taitetaan; sillä koston Jumala, Herra maksaa täydellisesti hänelle.

57 Minä juovutan hänen ruhtinaansa, tietäjänsä, herransa, päämiehensä ja voimallisensa, niin että heidän pitää lepäämän ijankaikkista unta, josta ei heidän enään pidä heräämän, sanoo Kuningas, jonka nimi on Herra Zebaot.

58 Näin sanoo Herra Zebaot: suuren Babelin muurit pitää alta kaivettaman, ja hänen korkiat ovensa tulella poltettaman, että pakanain työn pitää turhan oleman, ja poltettaman, mitä kansa vaivalla on rakentanut.

59 Tämän on se sana, jonka propheta Jeremia käski Serajalle Nerijan pojalle, Mahsejan pojan, kuin hän Zedekian, Juudan kuninkaan kanssa meni Babeliin hänen valtakuntansa neljäntenä vuotena. Ja Seraja oli rauhallinen ruhtinas.

60 Ja Jeremia kirjoitti yhteen kirjaan kaiken onnettomuuden, joka piti Babelin päälle tuleman, kaikki nämät sanat, jotka ovat kirjoitetut Babelia vastaan.

61 Ja Jeremia sanoi Serajalle: kuin sinä tulet Babeliin, niin katso ja lue kaikki nämät sanat.

62 Ja sano: Herra! sinä olet puhunut tätä paikkaa vastaan, hävittääkses sitä, niin ettei kenenkään pitäisi asuman tässä, ei ihmistä eikä eläintä, vaan oleman ijankaikkisena autiona.

63 Ja kuin olet lukenut kaiken tämän kirjan, niin sido siihen kivi, ja paiskaa se keskelle Phratia,

64 Ja sano: näin pitää Babeli upotettaman, ja ei jälleen nouseman ylös siitä onnettomuudesta, jonka minä tuotan hänen päällensä, vaan hukkuman. Tähän asti ovat Jeremian sanat.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 9341

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

9341. 'And from the wilderness even to the River' means from delight belonging to the sensory level even to good and truth belonging to the rational level. This is clear from the meaning of 'setting the boundary' as the full range, dealt with immediately above in 9340; from the meaning of 'the wilderness' as a place where no one lives and nothing is grown, so that when it applies to the spiritual matters of faith and the celestial aspects of love 'the wilderness' is a place where no good nor any truth resides, as is the situation with the level of the senses (that this is what the sensory level of the human mind is like, see end of 9331), for no celestial good nor any spiritual truth exists on the sensory level, only delight and pleasure having a bodily and worldly origin exist there, which being so 'the wilderness' means this outermost level of mind in a member of the Church; and from the meaning of the Euphrates, to which 'the River' refers here, as good and truth belonging to the rational level. The reason why the Euphrates has this meaning is that Assyria lay there, and Assyria or Asshur means the rational level of the mind, 119, 1186.

[2] This rational level is meant by 'the Euphrates' where the words 'from the wilderness to the Euphrates' occur, and also 'from the river of Egypt to the Euphrates', as in Joshua,

From the wilderness and Lebanon even to the great river, the River Euphrates, all the land of the Hittites, and as far as the Great Sea, the going down of the sun, will be your boundary. Joshua 1:4.

And in Moses,

To your seed I will give this land, from the river of Egypt even to the great river, the River Euphrates. Genesis 15:18.

Similarly in David,

You caused a vine to journey out of Egypt. You sent out its shoots even to the sea, and its little branches to the River. Psalms 80:8, 11.

'A vine out of Egypt' stands for the spiritual Church represented by the children of Israel; 'to the sea' and 'to the River' stand for interior truths and forms of good. The like occurs in Micah,

They will come to you from Asshur and the cities of Egypt, and from Egypt even to the River, and from sea to sea, 1 from mountain to mountain. Micah 7:12.

[3] But something different is meant by 'the Euphrates' when, from the middle of the land of Canaan as the standpoint, it is seen to be the furthest limit of the land on one side or that which encloses it on one side. In this case that river means the last and lowest level of the Lord's kingdom, that is, the last and lowest level of heaven and the Church in respect of rational goodness and truth. The fact that the boundaries of the land of Canaan, which were seas and rivers, meant the lowest things in the Lord's kingdom, see 1585, 1866, 4116, 4240, 6516. 'The Euphrates' therefore meant the kinds of truths and forms of good on the sensory level that were in agreement with truths and forms of good on the rational level. But since the sensory level of the human mind lies next to earth and the world and receives its impressions from them, 9331 (end), it does not acknowledge anything as good except that which delights the body, nor anything as truth except that which lends support to that delight. In this sense therefore 'the River Euphrates' means pleasure which is attributable to self-love and love of the world, and falsity that supports it with reasonings based on the illusions of the senses.

[4] These things are meant by 'the River Euphrates' in John,

A voice said to the sixth angel, Release the four angels who are bound at the great river Euphrates. They were released, and they killed a third part of mankind. Revelation 9:14-15.

'The angels bound at the Euphrates' stands for falsities which arise through reasonings based on the illusions of the senses, and which lend support to pleasures attributable to self-love and love of the world. In the same book,

The sixth angel poured out his bowl over the great river Euphrates, and its water was dried up to prepare the way of the kings who were from the rising of the sun. 2 Revelation 16:12.

Here 'the Euphrates' stands for falsities from a similar origin. 'Dried up water' stands for those falsities after they had been removed by the Lord; and 'the way of the kings from the rising of the sun' stands for the fact that at that time the truths of faith were seen by and revealed to those governed by love to the Lord.

'Waters' are truths and in the contrary sense falsities, see 705, 739, 756, 790, 839, 2702, 3058, 3424, 4976, 7307, 8137, 8138, 8568, 9323.

'The way' is truth that has been seen and revealed, 627, 2333, 3477.

'The kings' are those with whom truths exist, 1672, 2015, 2069, 3009, 4575, 4581, 4966, 5044, 5068, 6148.

'The rising' or 'the east' is the Lord, also love from Him and to Him, 101, 1250, 3708.

'The sun' has the same meaning, 1529, 1530, 2440, 2495, 3636, 3643, 4060, 4696, 5377, 7078, 7083, 7171, 7173, 8644, 8812.

[5] In Jeremiah,

You have forsaken Jehovah your God at a time when He led you in the way. For this reason what have you to do with the way of Egypt, that you drink the waters of Shihor, or what [have you to do] with the way of Asshur, that you drink the waters of the River? Jeremiah 2:17-18.

'Leading in the way' stands for teaching truth. 'What have you to do with the way of Egypt, that you drink the waters of Shihor?' stands for, What have you to do with falsities arising through a perverse use of factual knowledge? 'What have you to do with the way of Asshur, that you drink the waters of the River?' stands for, What have you to do with falsities that arise on account of reasonings - reasonings which are based on the illusions of the senses and lend support to pleasures attributable to self-love and love of the world?

[6] In the same prophet,

Jehovah [said] to the prophet, Take the girdle which you have bought, which is over your loins, and arise, go away to the Euphrates, and hide it there in the cleft of a rock. He went away and hid it by the Euphrates. Afterwards it happened at the end of many days, that Jehovah said, Arise, go away to the Euphrates, take from there the girdle. Therefore he went away to the Euphrates and dug, and took the girdle from the place where he had hidden it. But behold, the girdle was spoiled; it was profitable for nothing. Jeremiah 13:3-7.

'The girdle of the loins' is the outward bond that holds within itself all things of love and consequently of faith. 'Being hidden in the cleft of a rock beside the Euphrates' means in a place where faith dwells in obscurity and is rendered no faith at all by falsities that are the product of reasonings. 'The girdle that had been spoiled, so that it was profitable for nothing' stands for the fact that then all the things of love and faith had been broken apart and scattered.

[7] When Jeremiah was to tie a stone to the book written by him and to throw it into the middle of the Euphrates, Jeremiah 51:63, the meaning was that the prophetical part of the Word would be destroyed by like falsities. In the same prophet,

The swift will not flee away, nor the strong man escape. Northwards on the bank of the River Euphrates they have stumbled and fallen. But Jehovah Zebaoth takes revenge on His adversaries, for the Lord Jehovah Zebaoth holds a sacrifice in the land of the north beside the River Euphrates. Jeremiah 46:6, 10.

Here also 'the River Euphrates' stands for truths that have been falsified and forms of good that have been adulterated by reasonings based on illusions, and therefore stands for factual knowledge which lends support to self-love and love of the world.

Poznámky pod čarou:

1. literally, and [to] sea from sea

2. i.e. from the east

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.