Bible

 

synty 39

Studie

   

1 Ja Josef vietiin alas Egyptiin: ja Potiphar Egyptiläinen Pharaon kamaripalvelia ja huovinhaltia osti hänen Ismaelilaisilta, jotka hänen sinne alas vieneet olivat.

2 Ja Herra oli Josephin kanssa, ja hän oli onnellinen mies, ja oli isäntänsä Egyptiläisen huoneessa.

3 Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssansa; sillä kaikki, mitä hän teki, antoi Herra menestyä hänen kädessänsä.

4 Niin että hän löysi armon hänen edessänsä, ja tuli hänen palveliaksensa: ja hän asetti hänen huoneensa ylitse, ja kaikki mitä hänellä oli, antoi hän hänen käteensä.

5 Ja siitä ajasta kuin hän oli hänen pannut huoneensa ja kaiken tavaransa päälle, siunasi Herra sen Egyptiläisen huoneen Josephin tähden, ja Herran siunaus oli kaikissa niissä, jotka hänellä kotona ja kedolla olivat.

6 Sentähden antoi hän kaikki Josephin haltuun, mitä hänellä oli, ja ei tiedustellut mitään häneltä, paitsi sitä ruokaa, jonka hän söi. Ja Joseph oli kauniin luontoinen, ja ihana kasvoilta.

7 Ja tapahtui tämän jälkeen, että hänen isäntänsä emännän silmät paloivat Josephin päälle, ja sanoi: makaa minun kanssani.

8 Mutta hän kielsi, ja sanoi isäntänsä emännälle: katso, minun isäntäni ei tiedusta minulta, mitä huoneessa on, ja kaikki mitä hänellä on, antoi hän minun käteeni.

9 Ei pidä hän itseänsä tässä huoneessa suurempana minua, ei myös ole hän kieltänyt minulta mitään, paitsi sinun, siinä kuin sinä olet hänen emäntänsä: kuinka siis minä niin paljon pahaa tekisin ja rikkoisin Jumalaa vastaan?

10 Mutta hän piti jokapäivä senkaltaiset puheet Josephin kanssa; mutta ei hän totellut maata hänen kanssansa, eli olla hänen kanssansa.

11 Ja tapahtui yhtenä päivänä, että Joseph meni huoneesen askaroitsemaan; ja ei ollut yksikään perheestä läsnä.

12 Ja hän tarttui hänen hameesensa, sanoen: makaa minun kanssani. Mutta hän jätti hameensa hänen käteensä, ja pakeni, ja meni ulos.

13 Koska hän näki, että hän jätti hameensa hänen käteensä, ja pakeni ulos:

14 Huusi hän perhettänsä, ja sanoi heille: katsokaat, hän on tuonut meille yhden Hebrealaisen miehen, saattamaan meitä häpiään: hän tuli minun tyköni makaamaan minun kanssani; mutta minä huusin korkialla äänellä.

15 Ja koska hän kuuli, että minä riahdin ja huusin, jätti hän minulle hameensa, pakeni ja meni ulos.

16 Niin hän piti hänen hameensa tykönänsä, siihenasti kuin hänen isäntänsä kotia tuli,

17 Ja puhui hänelle ne sanat, sanoen: Hebrealainen palvelia, jonkas olet meille tuonut, tuli minun tyköni, saattamaan minua häpiään.

18 Mutta koska minä riahdin ja huusin, jätti hän minulle hameensa ja pakeni ulos.

19 Koska hänen isäntänsä kuuli emäntänsä sanat, kuin hän puhui hänelle, sanoen: niin on sinun palvelias tehnyt minulle, vihastui hän sangen kovin.

20 Ja hänen isäntänsä otti Josephin, ja pani vankihuoneesen, jossa kuninkaan vangit olivat: ja niin hän oli siellä vankihuoneessa.

21 Mutta Herra oli Josephin kanssa, ja käänsi laupiutensa hänen tykönsä; ja antoi hänen löytää armon vankihuoneen haltian edessä.

22 Niin että hän antoi kaikki vangit vankihuoneessa Josephin käden alle, että kaikki mitä siellä tehtiin, se tehtiin hänen kauttansa.

23 Ja vankihuoneen haltia ei pitänyt mistään murhetta niistä, jotka hänen kädessänsä olivat; sillä Herra oli Josephin kanssa, ja mitä hän teki, antoi Herra menestyä.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 5028

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

5028. That he left his garment by me. That this signifies testification, is evident from the signification of “leaving his garment by her,” that is to say, as a witness that it made an approach (n. 5019). A “garment” in the internal sense signifies truth, and “leaving the garment,” taking away ultimate truth (n. 5008). That it here signifies a witness or testification that it made an approach, is because ultimate truth, when it is left or taken away, is a witness to the natural man against the spiritual. That the natural man is as it were conjoined with the spiritual man by ultimate truth, but still is not conjoined, may be seen above (n. 5009); for when the spiritual man unfolds this truth, the dissimilarity becomes apparent.

[2] The examples adduced above (n. 5008), may serve for illustration. The spiritual man as well as the natural says that aid should be given to the poor, to widows, and to orphans; but the spiritual man thinks that aid should not be given to the poor, to widows, and to orphans who are evil, and who call themselves needy and yet are rich, for in this way they would deceive by mere names; and so he concludes that by the “poor,” the “widows,” and the “orphans” in the Word, are meant those who are spiritually so. But the natural man thinks that aid should be given to the poor, widows, and orphans who are so called, and that these and no others are meant in the Word; neither does he care whether they are evil or good, not knowing nor wishing to know what it is to be so spiritually. It is plain from this that the ultimate truth, that aid should be given to the poor, widows, and orphans, appears similar to both; but when unfolded, it is dissimilar; and when it becomes dissimilar and causes disjunction, it serves the natural man as a witness or testification that the spiritual man had made an approach; hence he speaks what is false against the spiritual man, who no longer has anything by which to defend himself. So it is clear whence and in what respect a “garment” signifies also a witness or testification.

[3] Let us take also this example. The spiritual man as well as the natural man says that aid should be given to the neighbor, and he also says that everyone is the neighbor; but he thinks that one person is the neighbor in a different respect and degree than another, and that to give aid to an evil person because he calls himself neighbor, is to do harm to the neighbor. The natural man conjoins himself with the spiritual in the ultimate truth that aid should be given to the neighbor, and also in this, that every man is the neighbor; but he thinks that he who favors him is the neighbor, not caring whether he is good or evil. From this too it is plain that in this ultimate truth they are apparently conjoined, but that nevertheless there is no conjunction; and that as soon as the matter is explained, there is disjunction. And then this ultimate truth serves the natural man as a witness against the spiritual man for as it were mocking at him. So in all other cases.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.