Bible

 

synty 39

Studie

   

1 Ja Josef vietiin alas Egyptiin: ja Potiphar Egyptiläinen Pharaon kamaripalvelia ja huovinhaltia osti hänen Ismaelilaisilta, jotka hänen sinne alas vieneet olivat.

2 Ja Herra oli Josephin kanssa, ja hän oli onnellinen mies, ja oli isäntänsä Egyptiläisen huoneessa.

3 Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssansa; sillä kaikki, mitä hän teki, antoi Herra menestyä hänen kädessänsä.

4 Niin että hän löysi armon hänen edessänsä, ja tuli hänen palveliaksensa: ja hän asetti hänen huoneensa ylitse, ja kaikki mitä hänellä oli, antoi hän hänen käteensä.

5 Ja siitä ajasta kuin hän oli hänen pannut huoneensa ja kaiken tavaransa päälle, siunasi Herra sen Egyptiläisen huoneen Josephin tähden, ja Herran siunaus oli kaikissa niissä, jotka hänellä kotona ja kedolla olivat.

6 Sentähden antoi hän kaikki Josephin haltuun, mitä hänellä oli, ja ei tiedustellut mitään häneltä, paitsi sitä ruokaa, jonka hän söi. Ja Joseph oli kauniin luontoinen, ja ihana kasvoilta.

7 Ja tapahtui tämän jälkeen, että hänen isäntänsä emännän silmät paloivat Josephin päälle, ja sanoi: makaa minun kanssani.

8 Mutta hän kielsi, ja sanoi isäntänsä emännälle: katso, minun isäntäni ei tiedusta minulta, mitä huoneessa on, ja kaikki mitä hänellä on, antoi hän minun käteeni.

9 Ei pidä hän itseänsä tässä huoneessa suurempana minua, ei myös ole hän kieltänyt minulta mitään, paitsi sinun, siinä kuin sinä olet hänen emäntänsä: kuinka siis minä niin paljon pahaa tekisin ja rikkoisin Jumalaa vastaan?

10 Mutta hän piti jokapäivä senkaltaiset puheet Josephin kanssa; mutta ei hän totellut maata hänen kanssansa, eli olla hänen kanssansa.

11 Ja tapahtui yhtenä päivänä, että Joseph meni huoneesen askaroitsemaan; ja ei ollut yksikään perheestä läsnä.

12 Ja hän tarttui hänen hameesensa, sanoen: makaa minun kanssani. Mutta hän jätti hameensa hänen käteensä, ja pakeni, ja meni ulos.

13 Koska hän näki, että hän jätti hameensa hänen käteensä, ja pakeni ulos:

14 Huusi hän perhettänsä, ja sanoi heille: katsokaat, hän on tuonut meille yhden Hebrealaisen miehen, saattamaan meitä häpiään: hän tuli minun tyköni makaamaan minun kanssani; mutta minä huusin korkialla äänellä.

15 Ja koska hän kuuli, että minä riahdin ja huusin, jätti hän minulle hameensa, pakeni ja meni ulos.

16 Niin hän piti hänen hameensa tykönänsä, siihenasti kuin hänen isäntänsä kotia tuli,

17 Ja puhui hänelle ne sanat, sanoen: Hebrealainen palvelia, jonkas olet meille tuonut, tuli minun tyköni, saattamaan minua häpiään.

18 Mutta koska minä riahdin ja huusin, jätti hän minulle hameensa ja pakeni ulos.

19 Koska hänen isäntänsä kuuli emäntänsä sanat, kuin hän puhui hänelle, sanoen: niin on sinun palvelias tehnyt minulle, vihastui hän sangen kovin.

20 Ja hänen isäntänsä otti Josephin, ja pani vankihuoneesen, jossa kuninkaan vangit olivat: ja niin hän oli siellä vankihuoneessa.

21 Mutta Herra oli Josephin kanssa, ja käänsi laupiutensa hänen tykönsä; ja antoi hänen löytää armon vankihuoneen haltian edessä.

22 Niin että hän antoi kaikki vangit vankihuoneessa Josephin käden alle, että kaikki mitä siellä tehtiin, se tehtiin hänen kauttansa.

23 Ja vankihuoneen haltia ei pitänyt mistään murhetta niistä, jotka hänen kädessänsä olivat; sillä Herra oli Josephin kanssa, ja mitä hän teki, antoi Herra menestyä.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 1703

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

1703. That the term “Hebrew” is predicated in the Word of some form of servitude, is evident from the following passages.

In Moses:

When thy brother, a Hebrew, or a Hebrewess, shall be sold unto thee, and serve thee six years, then in the seventh year thou shalt let him go free from thee (Deuteronomy 15:12); where it is said “a Hebrew” and “a Hebrewess,” because servitude is treated of.

In Jeremiah:

At the end of seven years ye shall let go every man his brother that is a Hebrew, who hath been sold unto thee, and hath served thee six years (Jeremiah 34:9, 14); where in like manner the term “Hebrew” is used, because servitude is treated of; otherwise the sons of Jacob are not in the Prophets called “Hebrews.”

In Samuel:

The Philistines said, Be strong, and be men, that ye be not servants unto the Hebrews as they have been to you (1 Samuel 4:9); where the word is used for the same reason.

[2] In Moses:

Jehovah said unto Moses, Go in unto Pharaoh, and say to him, Thus saith Jehovah, the God of the Hebrews, Let My people go, that they may serve Me (Exodus 9:1, 13; 10:3); where they are called “Hebrews” from serving. The wife of Potiphar, speaking of Joseph:

Called unto the men of her house, and said unto them, See, he hath brought in a Hebrew unto us to mock us (Genesis 39:14).

Joseph is here called “a Hebrew” because he was a servant there. The chief of the butlers said unto Pharaoh:

There was with us a young man, a Hebrew, servant to the captain of the guard, and he interpreted to us our dreams (Genesis 41:12).

Moreover, the Egyptians called the sons of Israel “Hebrews,” because they were servants, or in servitude, as is known (see Exodus 1:15-16, 19, and other places).

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.