Bible

 

synty 37

Studie

   

1 Ja Jakob asui sillä maalla, jossa hänen isänsä muukalainen oli ollut: (nimittäin) Kanaanin maalla.

2 Ja nämät ovat Jakobin sukukunnat: Joseph oli seitsemäntoistakymmenen ajastaikainen, koska hän kaitsi karjaa veljeinsä kanssa, ja hän oli nuorella ijällänsä Bilhan ja Silpan, isänsä emäntäin lasten kanssa: ja Joseph ilmoitti isällensä, mikä paha sanoma heistä kuului.

3 Mutta Israel rakasti Josephia enemmin kuin kaikkia muita lapsiansa, että hän oli syntynyt hänelle vanhalla ijällänsä: ja teki hänelle kirjavan hameen.

4 Kuin hänen veljensä näkivät, että hänen isänsä rakasti häntä enemmin kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä; ja ei voineet puhutella häntä ystävällisesti.

5 Niin Joseph näki unen, ja ilmoitti sen veljillensä, josta he rupesivat häntä enemmin vihaamaan.

6 Sillä hän oli sanonut heille, kuulkaas tätä unta, jonka minä näin.

7 Katso, me olimme sitovanamme jalallisia vainiolla ja minun jalalliseni nousi ja seisoi; ja katso, teidän jalallisenne seisoivat ympärillä, ja kumarsivat minun jalallistani.

8 Niin sanoivat hänen veljensä hänelle: sinäkö tulet meidän kuninkaaksemme, kokonansa hallitsemaan meitä? Ja vihasivat häntä vielä enemmin, hänen unensa ja puheensa tähden.

9 Ja hän taas näki toisen unen, ja jutteli sen veljillensä, ja sanoi: katso, minä näin vielä unta: ja katso, aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua.

10 Ja kuin hän sitä saneli isällensä ja veljillensä, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: mikä uni se on, kuin sinä olet nähnyt? Pitääkö minun ja sinun äitis ja veljes tuleman ja kumartaman meitämme sinun edessäs maahan?

11 Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä piti nämät sanat mielessänsä.

12 Koska hänen veljensä menivät kaitsemaan karjaa Sikemiin,

13 Sanoi Israel Josephille: eikö veljes kaitse karjaa Sikemissä? Tule, minä lähetän sinun heidän tykönsä; hän vastasi: tässä minä olen.

14 Hän sanoi: mene ja katso, ovatko veljes ja karja rauhassa, ja palaja minulle sitä sanomaan. Ja hän lähetti hänen Hebronin laaksosta; ja hän tuli Sikemiin.

15 Niin yksi mies kohtasi hänen eksyksissä kedolla; ja kysyi häneltä sanoen: mitäs etsit?

16 Hän vastasi: minä etsin veljiäni: sanos minulle, kussa he kaitsevat karjaa.

17 Ja mies sanoi: he läksivät täältä; sillä minä kuulin heidän sanovan: käykäämme Dotaniin. Niin Joseph meni veljeinsä perään, ja löysi heidät Dotanista.

18 Kuin he kaukana näkivät hänen, ja ennenkuin hän heitä lähestyi, pitivät he neuvoa häntä vastaan, tappaaksensa häntä.

19 Ja sanoivat toinen toisellensa: katso, tuo unennäkiä tulee.

20 Tulkaat siis, tappakaamme häntä, ja heittäkäämme häntä yhteen kuoppaan, ja sanokaamme: paha peto on hänen syönyt: niin saadaan nähdä, mihinkä hänen unensa joutuvat.

21 Koska Ruben sen kuuli, tahtoi hän häntä pelastaa heidän käsistänsä, ja sanoi: älkäämme hänen henkeänsä ottako.

22 Ja Ruben vielä sanoi heille: älkäät vuodattako verta, vaan heittäkäät häntä tähän kuoppaan, joka on korvessa, ja älkäät satuttako kättänne häneen; sillä hän tahtoi pelastaa häntä heidän käsistänsä, saattaaksensa häntä jälleen isänsä tykö.

23 Ja tapahtui, koska Joseph tuli veljeinsä tykö, riisuivat he häneltä hameen, (nimittäin) sen kirjavan hameen, joka hänen yllänsä oli;

24 Ja ottivat hänen ja heittivät kuoppaan: ja kuoppa oli tyhjä, ja ei ollut siinä vettä.

25 Sitte istuivat he syömään leipää: ja kuin he nostivat silmänsä ja katselivat, niin katso, Ismaelilaisten joukko tuli Gileadista; ja heidän kameleinsa kannatus oli styraks, mastiks ja ladanum, ja vaelsivat viemään niitä alas Egyptiin.

26 Niin sanoi Juuda veljillensä: mitä me siitä hyödymme, että me murhaamme meidän veljemme ja salaamme hänen verensä?

27 Tulkaat ja myykäämme häntä Ismaelilaisille, ja älkäämme satuttako käsiämme häneen: sillä hän on meidän veljemme ja lihamme; ja he kuulivat häntä.

28 Koska Midianilaisten kauppamiehet siitä menivät ohitse, vetivät he Josephin ja ottivat ylös kuopasta, ja myivät hänen Ismaelilaisille, kahteenkymmeneen hopiapenninkiin; jotka veivät Josephin pois Egyptiin.

29 Koska Ruben palasi kuopalle, niin katso, ei ollut Joseph kuopassa: ja hän repäisi vaatteensa

30 Ja palasi veljeinsä tykö, ja sanoi: ei ole nuorukainen siellä, voi minua! kuhunka minä menen?

31 Niin he ottivat Josephin hameen ja tappoivat kauriin, ja tahrasivat hameen vereen

32 Ja lähettivät sen kirjavan hameen, ja antoivat kantaa isällensä, ja sanoivat: tämän me löysimme: tunnustele, jos tämä on poikas hame taikka ei?

33 Ja hän tunsi sen, ja sanoi: tämä on minun poikani hame, paha peto on hänen syönyt: raadellen on Joseph revelty.

34 Ja Jakob repäisi vaatteensa, ja kääri säkin kupeisiinsa; ja murehti poikaansa monta päivää.

35 Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä nousivat häntä lohduttamaan; vaan ei hän tahtonut antaa itsiänsä lohdutettaa, mutta sanoi: minä menen murehtien alas poikani tykö hautaan. Ja hänen isänsä itki häntä.

36 Mutta Midianilaiset myivät hänen Egyptiin Potipharille, Pharaon kamaripalvelialle ja huovinhaltialle.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 4741

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

4741. 'That they stripped Joseph of his tunic' means that they removed and annihilated the appearances of truth. This is clear from the meaning of 'stripping', when used in reference to Divine Truth represented here by 'Joseph', as removing and also annihilating; and from the meaning of 'tunic', because this consisted of various colours, as appearances of truth, dealt with in 4677. The removal and annihilation of the appearances of truth takes place once truth itself has been cast aside, for truth itself cannot but shine in people's minds, and no matter how much it is blotted out it remains visible, especially to those who are governed by good. Those who have annihilated truth see it too, and therefore they try to remove and annihilate even those appearances of it.

[2] Take an example to illustrate this. Who does not see that willing what is good and doing it is the whole essence of the Christian life? And if anyone is told that this is charity he is bound to agree. Indeed all who agree will go on to say that they know what willing and doing good is because this is a matter of life. But as for thinking, by the confidence imparted through faith, that this or that is true, as the adherents to faith separated from charity wish to do, they will say that they do not know what this is, for they can have no other conception of it than of smoke which vanishes. Now since faith alone and the confidence it imparts is seen to be like this by all who think seriously about it, especially by the good, those adherents to faith separated from charity strive to remove and annihilate even those appearances by cutting away every idea that is close to Divine Truth or in the neighbourhood of it. This is what is meant by stripping Joseph of the tunic that was on him.

[3] The same people also believe that those persons are wiser than all others who, once they have accepted some dogma, can substantiate it in various ways, and use various reasonings to present it as the truth. This however is anything but the mark of one who is wise. Anyone who is clever enough can do it, the wicked being more expert at it than the upright. Nor indeed is it the mark of a rational man; for a rational man can see from so to speak a higher viewpoint whether it is truth that is being substantiated or whether it is falsity. And this being what he sees he is quite unmoved by arguments substantiating falsity but regards them as senseless and absurd, no matter how much another person believes they are the result of wrestling to obtain pure wisdom. In short, it is anything but the mark of one who is wise, indeed anything but rationality, to be able to substantiate falsities; for it is the mark of a wise one, and it is rationality, when something is first seen to be the truth and is substantiated only after that. That is to say, seeing the truth implies seeing it by the light of heaven which comes from the Lord, but seeing falsity as truth implies seeing it by the inferior light which comes from hell.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.