Bible

 

synty 33

Studie

   

1 Ja Jakob nosti silmänsä ja näki, ja katso, Esau tuli, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa: ja hän jakoi lapset Lealle ja Rakelille, ja molemmille piioille.

2 Ja asetti piiat lapsinensa ensimmäiseksi; sitälähin Lean hänen lastensa kanssa, ja Rakelin Josephin kanssa jälimmäiseksi.

3 Mutta itse hän kävi heidän edellänsä: ja kumarsi maahan seitsemän kertaa, siihenasti kuin hän veljeänsä lähestyi.

4 Ja Esau juoksi häntä vastaan, ja syliinsä otti hänen, ja halasi häntä kaulasta, ja suuta antoi hänen: ja he itkivät.

5 Ja hän nosti silmänsä, ja näki vaimot ja lapset, ja sanoi: kutka nämät kanssas ovat? Hän vastasi: ne ovat lapset, jotka Jumala on lahjoittanut sinun palvelialles.

6 Niin piiat lähestyivät lapsinensa ja kumarsivat hänen edessänsä.

7 Ja lähestyi myös Lea lapsinensa, ja kumarsivat hänen edessänsä. Sitte tuli Joseph ja Rakel, jotka myös kumarsivat hänen edessänsä.

8 Ja hän sanoi: mitäs tahdot kaiken sen joukon kanssa, kuin minä kohdannut olen? Hän vastasi: löytääkseni armoa minun herrani edessä.

9 Ja Esau sanoi: minulla on kyllä, minun veljeni, pidä omas.

10 Niin Jakob vastasi: ei niin, mutta jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin ota minun lahjani minun kädestäni: sillä minä näin sinun kasvos, niinkuin minä olisin nähnyt Jumalan kasvot; ettäs olet minut hyväksi ottanut.

11 Ota siis se siunaus, jonka minä olen tuonut sinulle: sillä Jumala on sen minulle antanut, ja minulla on kyllä kaikkinaista. Niin hän vaati häntä ottamaan.

12 Ja (Esau) sanoi: lähtekäämme jo matkustamaan, minä vaellan sinun kanssas.

13 Niin hän sanoi hänelle: minun herrani tietää minulla olevan pieniä lapsia, ja imettäväisiä lampaita ja karjaa: jos ne yhtenä päivänä äkisti ajettaisiin, niin kuolis lauma.

14 Niin menkään minun herrani palveliansa edellä: mutta minä seuraan hiljaksensa senjälkeen kuin karja ja lapset käydä voivat, siihenasti kuin minä tulen minun herrani tykö Seiriin.

15 Ja Esau sanoi: minä jätän kuitenkin sinun tykös jotakin siitä väestä, kuin minun kanssani on. Hän vastasi: mihinkä se? Anna minun ainoastansa löytää armo minun herrani edessä.

16 Niin Esau palasi sinä päivänä tietänsä myöten Seiriin.

17 Mutta Jakob matkusti Sukkotiin, ja rakensi itsellensä huoneen, ja teki majat karjallensa. Sentähden kutsui hän sen paikan Sukkot.

18 Sitte tuli Jakob rauhoitettuna siihen kaupunkiin Sikem, joka on Kanaanin maalla, sitte kuin hän oli tullut Mesopotamiasta; ja sioitti itsensä kaupungin kohdalle.

19 Ja osti murun peltoa, johonka hän teki majansa, Hemorin, Sikemin isän lapsilta, sadan penningin edestä.

20 Ja rakensi siinä alttarin: ja rukoili väkevää Israelin Jumalan nimeä.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 4387

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

4387. And Esau returned in that day unto his way, unto Seir. That this signifies the state then of the Divine good natural to which the goods of truth were adjoined, is evident from the signification of “day,” as being state (see n. 23, 487, 488, 493, 893, 2788, 3462), whence his returning in that day denotes the state which it then put on; from the representation of Esau, as being Divine good natural (see n. 4340); from the signification of “way,” as being truth in the will and act (n. 4337, 4353); and from the signification of “Seir,” as being the conjunction of truth with good (see above,n. 4384); from all which, brought together into one sense, it is evident that by these words is signified the state then of Divine good natural to which the goods of truth were adjoined.

[2] That these things are signified by these words is by no means apparent from their historical sense, but nevertheless these are the things involved in the spiritual or internal sense. For heaven, which is in man, that is, the angels who are with him, care nothing whatever for worldly historicals, neither do they know what Esau was, nor Seir, and neither do they think of the day which Esau returned, nor of the way to Seir; but from the spiritual things which correspond to them they receive ideas, and instantly draw from them such a sense; for this is effected by the correspondences, which are circumstanced almost as when anyone is speaking in a foreign tongue, and his hearer instantly understands the meaning as if from his own; nor is he hindered by the words having a foreign sound and articulation. So is it with the internal sense of the Word, which coincides altogether with the universal language in which the angels are, or with the spiritual speech of their thought. Their speech is spiritual, because their thought is from the light of heaven, which is from the Lord.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.