¹ Ja Moses kokosi kaiken Israelin seurakunnan, ja sanoi heille: nämät ovat ne, mitä Herra käskenyt on teidän tehdä.

² Kuusi päivää pitää työtä tehtämän, mutta seitsemännen päivän pitää teille pyhä oleman, sabbatin lepo Herralle: kuka ikänänsä silloin työtä tekee, sen pitää kuoleman.

³ Ei teidän pidä tulta sytyttämän kaikissa teidän asuinsioissanne sabbatin päivänä.

⁴ Ja Moses sanoi kaikille Israelin lasten seurakunnalle: tämä on se, jota Herra käskenyt on, sanoen:

⁵ Ottakaat teidän seastanne ylennysuhria Herralle: jokainen, jolla hyväntahtoinen sydän on, tuokaan ylennysuhrin Herralle: kultaa, hopiaa ja vaskea.

⁶ Sinisiä, purpuraisia ja tulipunaisia villoja, kallista liinaa ja vuohen karvoja,

⁷ Punalla painetuita, oinaan nahkoja, ja tekasjim-nahkoja, sittimipuita,

⁸ Öljyä lamppuihin, ja hyvänhajuisia kaluja voidellusöljyyn ja hyvään suitsutukseen,

⁹ Onikin kiviä ja sisälle suljetuita kiviä päällisvaatteesen ja rintavaatteesen.

¹⁰ Ja jokainen taitava teidän seassanne tulkaan ja tehkään kaikki mitä Herra käskenyt on:

¹¹ Majan vaatteinensa, peitteinensä, renkainensa, lautoinensa, korentoinensa, patsainensa ja jalkoinensa;

¹² Arkin korentoinensa, armo-istuimen ja esiripun;

¹³ Pöydän korentoinensa ja kaikki sen kalut, niin myös katsomusleivän;

¹⁴ Kynttiläjalan kaluinensa valistamaan, ja hänen lamppunsa ja öljyä valkeudeksi.

¹⁵ Ja savu-alttarin korentoinensa, voidellusöljyn ja hyvänhajavia kaluja suitsutukseen, ja vaatteen majan oven eteen.

¹⁶ Polttouhrin alttarin vaskihäkin kanssa, korennot ja kaikki sen astiat: pesoastian jalkoinensa.

¹⁷ Pihan vaatteet patsainensa ja jalkoinensa, niin myös vaatteen pihan oven eteen;

¹⁸ Majan ja pihan vaarnat köysinensä;

¹⁹ Virkavaatteet pyhän palvelukseen: pyhät vaatteet papille Aaronille, hänen poikainsa vaatteen kanssa, papin virkaan.

²⁰ Silloin meni koko Israelin lasten seurakunta ulos Moseksen kasvoin edestä.

²¹ Ja tuli jokainen, jonka sydän kehoitettiin, ja jolla oli hyvänsuopainen henki, ja toivat ylennysuhrin Herralle, seurakunnan majan tarpeeksi, ja kaikkeen sen palvelukseen, ja pyhiin vaatteisiin.

²² Ja tulivat sekä miehet että vaimot, kaikki, joilla oli hyvänsuopainen sydän, ja toivat rannerenkaita, korvarenkaita, sormuksia ja solkia, ja kaikkinaisia kultaisia astioita; toi myös joka mies kultaa häälytysuhriksi Herralle.

²³ Ja jokainen toi, joka tyköänsä löysi sinisiä, ja purpuraisia, ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa, ja vuohenkarvoja, punalla painetuita oinaan nahkoja, ja tekasjim-nahkoja.

²⁴ Jokainen joka hopiaa ja vaskea ylensi, hän sen toi ylennysuhriksi Herralle. Ja jokainen, joka tyköänsä löysi sittimipuita, hän toi niitä kaikkinaiseksi Jumalan palveluksen tarpeeksi.

²⁵ Ja kaikki taitavat vaimot kehräsivät käsillänsä, ja toivat kehräyksensä sinisistä, ja purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliista liinasta.

²⁶ Ja ne vaimot, jotka senkaltaisia töitä taisivat ja siihen olivat hyväntahtoiset, kehräsivät vuohen karvoja.

²⁷ Mutta päämiehet toivat onikin kiviä, ja kiinnitettyjä kiviä, päällisvaatteesen ja rintavaatteesen.

²⁸ Ja hyvänhajullisia yrttejä, ja öljyä valkeudeksi, ja voidellusöljyksi, ja yrttein suitsutukseksi.

²⁹ Ja niin Israelin lapset toivat hyvällä mielellä, sekä miehet että vaimot kaikkinaiseen tarpeesen, niinkuin Herra Mosekselle käskenyt oli että tehtämän piti.

³⁰ Ja Moses sanoi Israelin lapsille: katsokaat, Herra on kutsunut Betsaleelin nimeltä, Urin pojan, Hurin pojanpojan, Juudan suvusta,

³¹ Ja täyttänyt hänen Jumalan hengellä: taidolla, ymmärryksellä ja tiedolla kaikkinaiseen työhön,

³² Ja taitavasti ylösajattelemaan sitä, mitä tehdä taidetaan kullasta, hopiasta ja vaskesta,

³³ Taitavasti kaivamaan ja sisälle kiinnittämään kalliita kiviä, veistämään puita, ja tekemään taitavasti kaikkinaista visua työtä;

³⁴ Ja on antanut taidon hänen sydämeensä opettaa: ynnä Oholiabin Ahisamakin pojan kanssa Danin suvusta.

³⁵ Ja on täyttänyt heidän sydämensä taidolla, tekemään kaikkinaista visua työtä, kaivamaan, kutomaan ja neulomaan sinisiä, ja purpuraisia ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa, niin että he tekevät ja ylösajattelevat kaikkinaisia, taitavasti.

¹ Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

² Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

³ Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

⁴ Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

⁵ Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

⁶ Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

⁷ Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

⁸ Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

⁹ Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

¹⁰ Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

¹¹ Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

¹² Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

¹³ Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

¹⁴ Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

¹⁵ Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

¹⁶ Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

¹⁷ Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

¹⁸ Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

¹⁹ Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

²⁰ Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

²¹ Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

²² Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

²³ Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

²⁴ Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

²⁵ Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

²⁶ Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

²⁷ Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

²⁸ Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

²⁹ Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

³⁰ Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

³¹ Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.