Bible

 

maastamuutto 29

Studie

   

1 Ja tämä on se kuin sinun pitää tekemän heille, pyhittääkses heitä, että he olisivat minun pappini: ota yksi nuori mulli, ja kaksi virheetöintä oinasta.

2 Ja happamattomia leipiä ja happamattomia kyrsiä sekoitettuja öljyllä, ja happamattomia ohuita kyrsiä voidelluita öljyllä: nisuisista jauhoista pitää sinun ne tekemän.

3 Ja sinun pitää paneman ne koriin, ja korissa ne kantaman edes, niin myös mullin ja ne kaksi oinasta.

4 Ja sinun pitää tuoman Aaronin poikinensa seurakunnan majan oven eteen, ja pesemän heitä vedellä.

5 Ja sinun pitää ottaman vaatteet ja puettaman Aaronin ylle, ahtaan hameen, ja päällisvaate-hameen, ja vyöttämän hänen päällisvaatteen vyöllä.

6 Sinun pitää myös paneman hiipan hänen päähänsä, ja laskeman pyhän kruunun hiipan päälle;

7 Ja ottaman voidellusöljyn, ja vuodattaman hänen päänsä päälle, ja voiteleman häntä.

8 Ja hänen poikainsa anna tulla edes, ja pueta heidän yllensä ahtaat hameet.

9 Ja sinun pitää vyöttämän heidän vyöllä, sekä Aaronin että hänen poikansa, ja paneman hiipat heidän päähänsä, että heillä olis pappeus ijankaikkiseksi säädyksi: ja sinun pitää täyttämän Aaronin käden ja hänen poikainsa käden.

10 Ja sinun pitää tuoman mullin seurakunnan majan eteen: ja Aaronin poikinensa pitää paneman kätensä mullin päälle.

11 Niin sinun pitää teurastaman mullin Herran edessä, seurakunnan majan oven tykönä.

12 Ja sinun pitää ottaman mullin verestä, ja sivuman sormellas alttarin sarviin; mutta kaikki sen muu veri vuodata alttarin pohjaan.

13 Ja sinun pitää ottaman kaiken lihavuuden kuin sisällykset peittää, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, ja lihavuuden, joka on niiden päällä, ja polttaman alttarilla.

14 Mutta mullin lihan ja hänen vuotansa ja rapansa pitää sinun polttaman tulella ulkona leiristä; sillä se on rikosuhri.

15 Yhden oinaan pitää sinun myös ottaman: ja Aaronin poikinensa pitää paneman kätensä sen oinaan pään päälle.

16 Ja sinun pitää teurastaman oinaan, ja ottaman hänen verensä, ja priiskottaman alttarille ympärinsä.

17 Mutta oinaan pitää sinun leikkaaman kappaleiksi, ja pesemän hänen sisällyksensä ja jalkansa, ja paneman sen hänen kappaltensa ja päänsä päälle.

18 Ja polttaman koko oinaan alttarilla; sillä se on polttouhri Herralle: makia haju ja tuli Herralle.

19 Toisen oinaan pitää sinun myös ottaman, ja Aaron poikinensa pitää paneman kätensä oinaan pään päälle.

20 Ja sinun pitää teurastaman oinaan ja ottaman hänen verestänsä, ja sivuman Aaronin ja hänen poikainsa oikian korvan lehteen, ja oikian käden peukaloon, ja heidän oikian jalkansa isoon varpaaseen: ja priiskottaman veren alttarille ympärinsä.

21 Ja sinun pitää ottaman verestä, kuin alttarilla on, ja voidellusöljystä, ja priiskottaman Aaronin ja hänen vaatettensa päälle, ja hänen poikainsa ja heidän vaatettensa päälle: niin hän tulee pyhäksi itse vaatteinensa, ja hänen poikansa vaatteinensa.

22 Sitte pitää sinun ottaman oinaasta lihavuuden, ja saparon, ja sen lihavuuden kuin sisällykset peittää, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, niin myös sen lihavuuden kuin niiden päällä on, ja oikian lavan; sillä se on täyttämisen oinas.

23 Ja yhden kyrsän leipää, ja yhden öljykyrsän, ja ohuen kyrsän korista, jossa happamattomat leivät ovat Herran edessä.

24 Ja sinun pitää paneman kaikki nämät Aaronin ja hänen poikainsa kätten päälle, ja häälyttämän ne häälytykseksi Herralle.

25 Ja niin pitää sinun ne ottaman heidän käsistänsä, ja polttaman alttarilla polttouhriksi ja makiaksi hajuksi Herralle; sillä se on Herran tuli.

26 Ja sinun pitää ottaman rinnan Aaronin täyttämisen oinaasta, ja pitää sen häälyttämän häälytysuhriksi Herran eteen: ja se pitää oleman sinun osas.

27 Ja sinun pitää pyhittämän häälytysrinnan ja ylennyslavan, joka häälytetty on ja ylennetty on, Aaronin ja hänen poikainsa täyttämisen oinaasta.

28 Ja sen pitää oleman Aaronille ja hänen pojillensa ijankaikkiseksi säädyksi Israelin lapsilta; sillä se on ylennysuhri: ja ylennysuhrin pitää oleman Herran oman Israelin lapsilta, heidän kiitosuhrissansa ja ylennysuhrissansa.

29 Mutta Aaronin pyhät vaatteet pitää oleman hänen pojillansa hänen jälkeensä, että heidät pitää niissä voideltaman, ja heidän kätensä täytettämän.

30 Joka hänen pojistansa tulee papiksi hänen siaansa, sen pitää pukeman ne yllensä seitsemän päivää; jonka pitää käymän seurakunnan majaan palvelemaan pyhässä.

31 Sinun pitää myös ottaman täyttämisen oinaan, ja keittämän sen lihan pyhässä siassa.

32 Ja Aaronin poikinensa pitää syömän sen oinaan lihan, ja leivän, joka on korissa, seurakunnan majan oven edessä.

33 Ja niiden pitää ne syömän, jotka niiden kautta sovitetut ovat, täytettää heidän käsiänsä, ja pyhitettää heitä. Ei muukalaisen pidä sitä syömän; sillä se on pyhä.

34 Jos jotakin tähteeksi jää täyttymisen lihasta ja leivästä aamuun asti, sen pitää sinun polttaman tulessa: ei sitä pidä syötämän, sillä se on pyhä.

35 Ja näin pitää sinun tekemän Aaronille ja hänen pojillensa, kaiken sen jälkeen kuin minä sinulle käskenyt olen: seitsemän päivää pitää sinun heidän kätensä täyttämän;

36 Ja joka päivä teurastaman mullin rikosuhrin sovinnoksi. Ja sinun pitää puhdistaman alttarin, koskas sovintoa uhraat sen päällä, ja voiteleman sen, ettäs sen pyhittäisit.

37 Ja seitsemän päivää pitää sinun puhdistaman alttarin, ja pyhittämän sen; ja se alttari pitää oleman kaikkein pyhin. Mitä ikänänsä siihen alttariin tarttuu, se on pyhitetty.

38 Ja tämä on se kuin sinun pitää tekemän alttarilla: kaksi vuosikuntaista karitsaa pitää sinun uhraaman joka päivä sen päällä.

39 Yhden karitsan aamulla, ja toisen karitsan pitää sinun uhraaman kahden ehtoon välillä.

40 Ja kymmenennen osan jauhoja, sekoitettu neljännekseen hinniä puserretun öljyn kanssa; ja neljänneksen hinniä viinaa juomauhriksi, yhdelle karitsalle.

41 Ja toisen karitsan pitää sinun uhraaman kahden ehtoon välillä: niinkuin aamullisenkin ruokauhrin ja juomauhrin pitää sinun sen uhraaman Herralle makiaksi hajuksi ja tuleksi.

42 Tämä on alinomainen polttouhri teidän sukukunnillenne seurakunnan majan oven tykönä Herran edessä, kussa minä olen saapuvilla teille, ja puhun sinulle.

43 Siellä minä Israelin lapsille olen saapuvilla: ja se pyhitetään minun kunniassani.

44 Ja minä pyhitän todistuksen majan alttareinensa, ja pyhitän Aaronin poikinensa minulle papiksi.

45 Ja asun Israelin lasten seassa, ja olen heidän Jumalansa.

46 Ja heidän pitää tietämän, että minä olen Herra heidän Jumalansa, joka heidät johdatin Egyptin maalta, että minä asuisin heidän seassansa. Minä olen Herra heidän Jumalansa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 9836

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

9836. It shall have two shoulders joined at the two extremities thereof; and it shall be joined together. That this signifies the preservation, by a complete unition, of good and truth on all sides and forever, with all exertion and power, is evident from the signification of “the shoulders,” as being all force and power (see n. 1085, 4931-4937); but by “putting on the shoulders,” and by “carrying” upon them (as is said in what follows of the two onyx stones on which were graven the names of the sons of Israel), is meant the preservation of good and truth forever (for by “the names of the sons of Israel” are signified all goods and truths in the complex, on which subject see below); from the signification of “being joined together,” and “being conjoined,” as being a complete unition; and from the signification of “the two extremities,” that is, at the right and at the left, as being on all sides (n. 8613).

[2] The case herein is this. By the ephod (as shown above) was represented the external of the Lord’s spiritual kingdom, and therefore by its shoulder pieces, on which were placed the two onyx stones with the names of the sons of Israel, was represented the perpetual preservation of good and truth; and by the joining together of the ephod on the shoulders, and also before the breast and behind the back, there was represented a complete unition. From this it can be seen what is signified by what is said below about the shoulderpieces and the engravings upon them; namely, the preservation of good and truth forever with all exertion and power; thus the preservation of the heavens. These stones with the names of the sons of Israel were placed on the shoulderpieces of the ephod, by which was represented the external of the spiritual kingdom, for the reason that all preservation depends on the state of the ultimates, for all the interior things cease there, and form a plane there in which they may subsist. Ultimates are like the soles and the feet, on which the whole body stands, and are also like the hands and the arms, by means of which the body exerts its powers, and into which the body transfers its forces. It is also from this that the hands and the arms, as well as the soles and the feet, correspond to the ultimates of heaven. That power and strength reside in ultimates was represented in the Ancient Church by the hair with the Nazirites, in which resided their strength, as is plain from Samson (Judges 14-16), and also their sanctity (n. 3301). (That the hair, which with them was the Naziriteship, corresponds to the ultimates of good and truth, or to good and truth in ultimates, see n. 3301, 5247, 6437)

[3] That power resides in ultimates, and also the conservation of the interiors in their state, can be understood by those who know how the case is in nature with things successive and thence simultaneous; namely, that successive things at last form in ultimates what is simultaneous, in which these successive things are in a like order side by side. Wherefore simultaneous things, which are ultimate, serve successive things, which are prior, as corresponding supports on which they may lean, and thus by means of which they may be preserved.

[4] That “shoulders” signify all force and power in resisting, in breaking, and in acting, is evident in Ezekiel:

Ye push with side and with shoulder, and thrust all the feeble sheep with your horns, till ye have scattered them abroad (Ezekiel 34:21).

Egypt is a staff of reed to the house of Israel. When they took hold of thee by the hand, thou didst break, and didst pierce through all their shoulder (Ezekiel 29:6-7);

“to pierce through all the shoulder” denotes to deprive of all power to comprehend truths; “Egypt” denotes the perverted memory-knowledge which deprives.

[5] In Zechariah:

They refused to hearken, and turned a stubborn shoulder (Zech. 7:11);

“to turn a stubborn shoulder” denotes to resist.

In David:

They thought a wicked device, they did not prevail, for thou shalt offer to them the shoulder (Psalms 21:11-12);

“to offer to them the shoulder” also denotes to resist; thus it denotes power. That “the shoulder” denotes power, is plain from the representatives in the other life, where they who resist seem to oppose the shoulder.

[6] That “to put upon the shoulders and carry” denotes to preserve in a state of good and truth forever with all exertion and power, is evident in Isaiah:

The nations shall bring thy sons in their bosom, and they shall carry thy daughters upon the shoulder (Isaiah 49:22).

The subject here treated of is the New Church; by “the sons” are signified truths, and by “the daughters,” goods; “to carry upon the shoulder” denotes to preserve them. The preservation of good in its state was also represented by the sons of Israel, when they went forth out of Egypt, carrying the dough on the shoulder (Exodus 12:34); and by the sons of Kohath carrying the works of what is holy upon the shoulder (Numbers 7:9).

From this it is that the Lord, who spoke by correspondences, said of the lost sheep when it was found, that “he laid it on his shoulder rejoicing” (Luke 15:5); “the sheep that was lost and was found” denotes the good with the man who repents.

[7] As this was signified by “carrying on the shoulder,” therefore also it is said of the gold and silver which they love and preserve, that “they carry them on their shoulder” (Isaiah 46:7). (That “to carry” denotes also to hold together in its state, see n. 9500.) From all this it is evident what was signified by the names of the sons of Israel engraved on two onyx stones being placed upon the shoulder pieces of the ephod, and by its being said that Aaron should bear or carry them upon his two shoulders for a remembrance (verse 12). That “carrying upon the shoulder,” when said of subjection, signifies servitude, may be seen in Genesis 49:15; Psalms 81:6; Isaiah 9:4; 10:27; Matthew 23:4; Zeph. 3:9; but that when said of command, it signifies supreme power, Isaiah 9:6; 22:22.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.