¹ Kuule Israel: tänäpänä sinä menet Jordanin yli, ettäs tulet omistamaan sitä kansaa, joka on sinua suurempi ja väkevämpi, suuria kaupungeita rakennetuita taivaaseen asti,

² Suurta ja pitkää kansaa, Enakin poikia, jotka sinä tunnet, joista sinä myös kuullut olet sanottavan: kuka voi seisoa Enakin poikia vastaan?

³ Niin sinun pitää tänäpänä tietämän, että Herra sinun Jumalas käy sinun edelläs niinkuin kuluttavainen tuli; hän hukuttaa heitä, ja hän alentaa heitä sinun edessäs, ettäs ajat heitä ulos ja hukutat nopiasti, niinkuin Herra sanoi sinulle.

⁴ Kuin Herra sinun Jumalas on heidät ajanut sinun edestäs ulos, niin älä sano sydämessäs: Herra on minun tähän tuonut omistamaan tätä maata minun vanhurskauteni tähden; sillä Herra ajaa nämät pakanat sinun edestäs ulos heidän jumalattomuutensa tähden.

⁵ Et sinä tule omistamaan heidän maatansa vanhurskautes eli sydämes vakuuden tähden; vaan Herra sinun Jumalas ajaa pakanat ulos heidän jumalattomuutensa tähden, että Herra vahvistais sanansa, jonka Herra sinun isilles Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi.

⁶ Niin tiedä nyt, ettei Herra sinun Jumalas anna sinulle tätä hyvää maata, omistaakses sitä sinun vanhurskautes tähden; sillä sinä olet niskurikansa.

⁷ Muista ja älä unhota, kuinka sinä Herran sinun Jumalas vihoitit korvessa: siitä päivästä kuin sinä läksit Egyptin maalta, siihenasti kuin te tulleet olette tähän paikkaan, olette te olleet Herralle vastahakoiset.

⁸ Sillä Horebissa te vihoititte Herran, ja Herra vihastui teille, niin että hän tahtoi teidät hukuttaa.

⁹ Kuin minä vuorelle astuin ottamaan kivisiä tauluja vastaan, liiton tauluja, jonka Herra teki teidän kanssanne, ja minä olin vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja en syönyt leipää, enkä juonut vettä,

¹⁰ Ja Herra antoi minulle kaksi kivistä taulua, kirjoitettu Jumalan sormella, ja niissä olivat kaikki sanat, jotka Herra teille tulesta vuorella puhui, kokouksen päivänä,

¹¹ Ja tapahtui neljänkymmenen päivän ja neljänkymmenen yön perästä, että Herra antoi minulle kaksi kivistä liiton taulua,

¹² Ja Herra sanoi minulle: nouse ja mene nopiasti täältä alas; sillä sinun kansas, jonkas Egyptistä olet johdattanut ulos, on turmellut itsensä, he ovat pikaisesti tieltä menneet pois, jonka minä käskin heille, ja ovat tehneet heillensä valetun kuvan.

¹³ Ja Herra puhui minulle, sanoen: minä näin tämän kansan , ja katso, se on niskurikansa.

¹⁴ Salli, että minä hukutan heidät, ja pyyhin heidän nimensä taivaan alta: ja minä tahdon sinun tehdä väkevämmäksi ja suuremmaksi kansaksi kuin tämä on.

¹⁵ Ja kuin minä käännyin ja astuin vuorelta alas, joka tulesta paloi, ja pidin kaksi liiton taulua molemmissa käsissäni;

¹⁶ Niin näin minä, ja katso, te olitte tehneet syntiä Herraa teidän Jumalaanne vastaan: te olitte tehneet teille valetun vasikan, ja nopiasti menitte pois siltä tieltä, jonka Herra käski teille.

¹⁷ Niin otin minä ne molemmat taulut ja heitin molemmista käsistäni, ja löin ne rikki teidän silmäinne edessä,

¹⁸ Ja lankesin maahan Herran eteen, Niinkuin ennenkin, niinä neljänäkymmenenä päivänä ja neljänäkymmenenä yönä, ja en syönyt leipää, enkä juonut vettä, kaikkein teidän synteinne tähden, jotka te tehneet olitte, että te teitte pahaa Herran edessä ja vihoititte hänen.

¹⁹ Sillä minä pelkäsin sitä vihaa ja hirmuisuutta, jolla Herra teidän päällenne vihastunut oli, niin että hän tahtoi hukuttaa teidät: ja Herra kuuli minun rukoukseni vielä silläkin erällä.

²⁰ Herra oli myös suuresti vihainen Aaronin päälle, niin että hän tahtoi hänen hukuttaa; vaan minä rukoilin silloin Aaroninkin edestä.

²¹ Mutta teidän syntinne, vasikan, jonka te tehneet olitte, otin minä ja poltin tulessa, ja löin sen rikki ja survoin hyvästi, siihenasti että se mureni tomuksi, ja heitin tomun ojaan, joka siitä vuoresta vuosi.

²² Niin myös Tabeerassa, ja Massassa, ja Himohaudoillas te vihoititte Herran.

²³ Ja kuin Herra lähetti teidät KadesBarneasta, ja sanoi: menkäät ja omistakaat maa, jonka minä annoin teille, niin te olitte Herran teidän Jumalanne suulle vastahakoiset, ja ette uskoneet häntä, ette myös olleet kuuliaiset hänen äänellensä.

²⁴ Te olette olleet Herralle tottelemattomat, siitä päivästä kuin minä teidän tuntenut olen.

²⁵ Niin minä lankesin maahan Herran eteen, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kuin minä siinä makasin; sillä Herra sanoi, että hän tahtoi hukuttaa teidät.

²⁶ Ja minä rukoilin Herraa, sanoen: Herra, Herra, älä hukuta kansaas ja perikuntaas, jonka suurella voimallas pelastanut ja väkevällä kädelläs Egyptistä olet johdattanut ulos,

²⁷ Muista palvelioitas Abrahamia, Isaakia ja Jakobia: älä katso tämän kansan kovuutta, jumalattomuutta ja syntiä,

²⁸ Ettei sen maan asuvaiset, jostas meidät johdattanut olet, sanoisi: sentähden, ettei Herra voinut heitä viedä siihen maahan, jonka hän heille luvannut oli, ja että hän on vihannut heitä, johdatti hän heidät ulos, tappaaksensa heitä korvessa.

²⁹ Sillä he ovat sinun kansas ja perimykses, jonka suurella voimallas ja ojennetulla käsivarrellas johdattanut olet.

¹ Nämät ovat Israelin lasten matkustukset, kuin he läksivät Egyptin maalta, joukkoinsa jälkeen, Moseksen ja Aaronin kautta.

² Ja Moses kirjoitti heidän matkustuksensa, niinkuin he matkustivat Herran käskyn jälkeen. Ja nämät ovat heidän matkustuksensa heidän lähdentönsä jälkeen:

³ Ja he matkustivat Ramesesta viidentenätoistakymmenentenä päivänä ensimäisenä kuukautena: toisena päivänä pääsiäisestä, läksivät Israelin lapset ulos korkian käden kautta, kaikkein Egyptiläisten nähden.

⁴ Ja Egyptiläiset hautasivat kaikki esikoisensa, jotka Herra heidän seassansa lyönyt oli, ja Herra oli myös antanut tuomion käydä heidän jumalainsa ylitse.

⁵ Koska Israelin lapset olivat vaeltaneet Ramesesta, niin he sioittivat itsensä Sukkotiin.

⁶ Ja matkustivat Sukkotista, ja sioittivat itsensä Etamiin, joka on korven äärellä.

⁷ Ja he matkustivat Etamista ja palasivat PiiHahirotiin, joka on BaalZephoniin päin, ja sioittivat itsensä Migdolin kohdalle.

⁸ Ja he matkustivat Hahirotin editse ja kävivät keskeltä merta korpeen, ja matkustivat kolme päiväkuntaa Etamin korvessa, ja sioittivat itsensä Maraan.

⁹ Ja he matkustivat Marasta ja tulivat Elimiin: ja Elimissä oli kaksitoistakymmentä lähdettä, ja seitsemänkymmentä palmupuuta, ja sioittivat itsensä siellä.

¹⁰ Ja he matkustivat Elimistä, ja sioittivat itsensä Punaisen meren tykö.

¹¹ Ja matkustivat Punaisen meren tyköä, ja sioittivat itsensä Sinin korpeen.

¹² Ja he matkustivat Sinin korvesta, ja sioittivat itsensä Dophkaan.

¹³ Ja he matkustivat Dophkasta, ja sioittivat itsensä Alusiin.

¹⁴ Ja he matkustivat Alusista, ja sioittivat itsensä Raphidimiin, ja siinä ei ollut kansalle vettä juoda.

¹⁵ Ja he matkustivat Raphidimista, ja sioittivat itsensä Sinain korpeen.

¹⁶ Ja he matkustivat Sinain korvesta, ja sioittivat itsensä Himohaudoille.

¹⁷ Ja he matkustivat Himohaudoilta, ja sioittivat itsensä Hatserotiin.

¹⁸ Ja he matkustivat Hatserotista, ja sioittivat itsensä Ritmaan.

¹⁹ Ja he matkustivat Ritmasta, ja sioittivat itsensä Rimmon Paretsiin.

²⁰ Ja he matkustivat Rimmon Paretsista, ja sioittivat itsensä Libnaan.

²¹ Ja he matkustivat Libnasta, ja sioittivat itsensä Rissaan.

²² Ja he matkustivat Rissasta, ja sioittivat itsensä Kehelaan.

²³ Ja he matkustivat Kehelasta, ja sioittivat itsensä Sapherin vuorelle.

²⁴ Ja he matkustivat Sapherin vuorelta, ja sioittivat itsensä Haradaan.

²⁵ Ja he matkustivat Haradasta ja sioittivat itsensä Makhelotiin.

²⁶ Ja he matkustivat Makhelotista, ja sioittivat itsensä Tahatiin.

²⁷ Ja he matkustivat Tahatista, ja sioittivat itsensä Taraan.

²⁸ Ja he matkustivat Tarasta, ja sioittivat itsensä Mitkaan.

²⁹ Ja he matkustivat Mitkasta, ja sioittivat itsensä Hasmonaan.

³⁰ Ja he matkustivat Hasmonasta, ja sioittivat itsensä Moserotiin.

³¹ Ja he matkustivat Moserotista, ja sioittivat itsensä BeneJaekaniin.

³² Ja he matkustivat BeneJaekanista, ja sioittivat itsensä Horgidgadiin.

³³ Ja he matkustivat Horgidgadista, ja sioittivat itsensä Jotbataan.

³⁴ Ja he matkustivat Jotbatasta, ja sioittivat itsensä Abronaan.

³⁵ Ja he matkustivat Abronasta, ja sioittivat itsensä Etseongeberiin.

³⁶ Ja he matkustivat Etseongeberistä, ja sioittivat itsensä Sinin korpeen, se on Kades.

³⁷ Ja he matkustivat Kadeksesta, ja sioittivat itsensä Horin vuorelle, joka on Edomin maan rajoilla.

³⁸ Siinä meni pappi Aaron Horin vuorelle, Herran käskyn jälkeen, ja kuoli siellä neljäntenäkymmenentenä vuotena, sittekuin Israelin lapset olivat lähteneet Egyptin maalta, ensimäisenä päivänä viidennestä kuusta.

³⁹ Ja Aaron oli sadan ja kolmenkolmattakymmentä vuotinen kuollessansa Horin vuorella.

⁴⁰ Silloin kuuli Arad Kanaanealaisten kuningas, joka asui etelään päin Kanaanin maalla, että Israelin lapset tulleet olivat.

⁴¹ Ja he matkustivat Horin vuorelta, ja sioittivat itsensä Salmonaan.

⁴² Ja he matkustivat Salmonasta, ja sioittivat itsensä Phunoniin.

⁴³ Ja he matkustivat Phunonista, ja sioittivat itsensä Obotiin.

⁴⁴ Ja he matkustivat Obotista, ja sioittivat itsensä Iije Abarimiin, Moabin rajoille.

⁴⁵ Ja he matkustivat Iijestä, ja sioittivat itsensä DibonGadiin.

⁴⁶ Ja he matkustivat DibonGadista, ja sioittivat itsensä AlmonDiblataimiin.

⁴⁷ Ja he matkustivat AlmonDiblataimista, ja sioittivat itsensä Abarimin vuorille Nebon kohdalle.

⁴⁸ Ja he matkustivat Abarimin vuorilta, ja sioittivat itsensä Moabin kedoille, Jordanin tykö, Jerihon kohdalle.

⁴⁹ Ja he sioittivat itsensä Jordanin tykö hamasta BetJesimotista, niin AbelSittimiin Moabin kedoille.

⁵⁰ Ja Herra puhui Mosekselle, Moabin kedoilla, Jordanin tykönä Jerihon kohdalla, sanoen:

⁵¹ Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: kuin te olette tulleet Jordanin ylitse Kanaanin maalle,

⁵² Niin teidän pitää kaikki sen maan asuvaiset teidän edestänne ajaman pois, ja kaikki heidän maalauksensa ja valetut kuvansa hukuttaman, ja kaikki heidän korkeutensa hävittämän,

⁵³ Ja niin teidän pitää maan omistaman ja asuman siinä; sillä teille olen minä maan antanut omistaaksenne sen.

⁵⁴ Ja teidän pitää maan jakaman arvalla teidän sukukunnillenne. Joita usiampi on, niille pitää teidän enempi antaman perinnöksensä, ja joita vähempi on, niille vähemmän perinnöksensä; kuin arpa lankee kullekin, niin pitää hänen sen ottaman: teidän isäinne sukukuntain jälkeen pitää teidän perimän.

⁵⁵ Mutta jollette maan asuvaisia aja ulos teidän edestänne, niin pitää ne, jotka te heistä jätätte, oleman teille niinkuin orjantappurat silmissänne, ja keihäs kyljessänne; sillä heidän pitää ahdistaman teitä sillä maalla, kussa te asutte.

⁵⁶ Niin tapahtuu, että minä teen niin teille, kuin minä aioin heille tehdä.