圣经文本

 

synty第2章

学习

   

1 Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.

2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.

3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.

4 Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,

5 ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,

6 vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.

7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

8 Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.

9 Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän-ja pahantiedon puun.

10 Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan.

11 Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa;

12 ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä.

13 Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan.

14 Kolmannen virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse. Ja neljäs virta on Eufrat.

15 Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.

16 Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,

17 mutta hyvän-ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".

18 Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".

19 Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.

20 Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

21 Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.

22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.

23 Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu".

24 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

25 Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.

   

来自斯威登堡的著作

 

Conjugial Love#32

学习本章节

  
/535  
  

32. 2. A male is then still a male, and a female still a female. Since a person lives as a person after death, and people are male and female, and since it is one thing to be masculine and another to be feminine, with the two qualities being so different that one cannot be converted into the other, it follows that after death a male still lives as a male and a female still lives as a female, each of them being a spiritual person.

We say that masculinity cannot be converted into femininity, nor femininity into masculinity, and that after death a male is consequently still a male, and a female still a female. But because people do not know what masculinity consists in essentially, and what femininity consists in essentially, therefore we must say a few words about it here.

The difference essentially consists in this, that the inmost quality in masculinity is love, and its veil wisdom, or in other words, it is love veiled over with wisdom, while the inmost quality in femininity is that same wisdom, the wisdom of masculinity, and its veil the love resulting from it. This second love, however, is a feminine love, and it is given by the Lord to a wife through the wisdom of her husband, whereas that first love is a masculine love, which is a love of becoming wise, and it is given by the Lord to a husband according to his reception of wisdom. Consequently, the male is a form of the wisdom of love, and the female is a form of the love of that wisdom. Therefore from creation there was implanted in both male and female a love of uniting into one. But more on this subject will be said later.

Testimony that femininity is derived from masculinity, or that woman was taken out of man, appears from these verses in Genesis:

Jehovah God...took one of the ribs of the man, and closed up the flesh in its place. And the rib which He had taken from man He fashioned into a woman, and He brought her to the man. And the man said: "She is bone of my bones and flesh of my flesh. Therefore she shall be called Woman, because she was taken out of Man." (Genesis 2:21-23)

Elsewhere it will be said what a rib symbolizes, and what flesh symbolizes. 1

脚注:

1. See no. 193.

  
/535  
  

Many thanks to the General Church of the New Jerusalem, and to Rev. N.B. Rogers, translator, for the permission to use this translation.