圣经文本

 

synty第2章

学习

   

1 Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.

2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.

3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.

4 Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,

5 ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,

6 vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.

7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

8 Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.

9 Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän-ja pahantiedon puun.

10 Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan.

11 Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa;

12 ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä.

13 Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan.

14 Kolmannen virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse. Ja neljäs virta on Eufrat.

15 Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.

16 Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,

17 mutta hyvän-ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".

18 Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".

19 Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.

20 Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

21 Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.

22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.

23 Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu".

24 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

25 Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.

   

来自斯威登堡的著作

 

Arcana Coelestia#162

学习本章节

  
/10837  
  

162. All the laws of truth and right stem from celestial sources, that is, from the order of life as it exists with the celestial man; for the whole of heaven is the celestial man, because the Lord alone is the Celestial Man and the All of every single thing in heaven and in the celestial man. This is why they are called celestial. Since every law of truth and right comes down from heavenly sources, that is, from the order of life as it exists with the celestial man - above all the law that concerns marriages - the heavenly marriage ought to be the source of and pattern for all marriages on earth. This marriage consists of one Lord and one heaven, or one Church whose head is the Lord. The consequent law for marriages is that there must be one man (vir) and one wife. When this is the case they represent the heavenly marriage, and are a model of the celestial man. This law was not merely revealed to men (vir) of the Most Ancient Church, but was also inscribed on their internal man. Consequently a man (vir) in those times had but one wife, and they formed one house. But when their descendants fell away from being internal men and became external they began to marry several wives.

[2] Because the men (vir) of the Most Ancient Church by their marriages represented the heavenly marriage, conjugial love was to them like heaven and heavenly happiness. But when that Church went into decline they no longer perceived any happiness in conjugial love, but only in the pleasure obtained from having several wives, which is characteristic of the external man. This the Lord calls 'hardness of heart', on account of which Moses allowed them to marry several wives, as the Lord Himself teaches,

On account of your hardness of heart Moses wrote you this commandment, but from the beginning of creation God made them male and female. For this reason man (homo) will leave his father and mother and cling to his wife, and the two will be as one flesh. So they are no longer two, but one flesh. What therefore God has joined together man (homo) must not put asunder. Mark 10:5-9.

  
/10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.