圣经文本

 

Hesekiel第21章

学习

   

1 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

2 "Ihmislapsi, käännä kasvosi Jerusalemia kohti, vuodata sanasi pyhäköitä vastaan ja ennusta Israelin maata vastaan ja sano Israelin maalle:

3 Näin sanoo Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, vedän miekkani tupestaan ja hävitän sinusta vanhurskaan ja jumalattoman.

4 Koska minä tahdon hävittää sinusta vanhurskaan ja jumalattoman, sentähden lähtee tupestaan minun miekkani kaiken lihan kimppuun, etelästä pohjoiseen asti.

5 Ja kaikki liha tulee tietämään, että minä, Herra, olen vetänyt miekkani tupestaan; eikä se siihen enää palaja.

6 Mutta sinä, ihmislapsi, huokaile! Lanteet murtuneina, katkerassa tuskassa huokaile heidän silmiensä edessä.

7 Ja kun he sinulta kysyvät: 'Minkätähden sinä huokailet?' niin sano: Sanoman tähden, sillä se saapuu, ja kaikki sydämet raukeavat, kaikki kädet herpoavat, kaikkien henki tyrmistyy, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi. Katso, se tulee, se tapahtuu; sanoo Herra, Herra."

8 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

9 "Ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra. Sano: Miekka, Miekka on teroitettu, on myös kirkkaaksi hiottu.

10 Teurasta teurastamaan se on teroitettu, salamoitsevaksi se on hiottu. Vai iloitsisimmeko? Vitsa, joka lyö minun poikaani, pitää halpana kaiken, mikä puuta on.

11 Ja hän on antanut sen hioa otettavaksi käteen; se miekka on teroitettu, on hiottu annettavaksi surmaajan käteen.

12 Huuda ja valita, ihmislapsi, sillä tämä tapahtuu minun kansaani vastaan, kaikkia Israelin ruhtinaita vastaan: he ovat annetut alttiiksi miekalle, he ynnä minun kansani; lyö sentähden lanteeseesi.

13 Sillä vitsaa on jo koeteltu. Mutta entäpä, jos vitsa pitääkin halpana tämän kaiken? Se ei tapahdu, sanoo Herra, Herra.

14 Mutta sinä, ihmislapsi, ennusta ja lyö käsiäsi yhteen; tulkoon miekasta kaksi miekkaa, tulkoon kolme; se on surmattujen surmamiekka, miekka, joka surmaa suuretkin, joka kiertää heitä yltympäri,

15 että sydän pelkoon menehtyisi, että kompastuksia olisi paljon. Kaikille heidän porteillensa minä olen asettanut miekan välkkymään. Voi, se on tehty salamaksi, on hiottu teurastukseen!

16 Lyö terävästi oikealle, ojennu vasemmalle, mihin vain teräsi suunnataan.

17 Minäkin lyön käsiäni yhteen ja tyydytän kiivauteni. Minä, Herra, olen puhunut."

18 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

19 "Sinä, ihmislapsi, laita kaksi tietä, Baabelin kuninkaan miekan tulla. Samasta maasta lähtekööt molemmat. Ja veistä viitta; veistä se kaupunkiin vievän tien suuhun.

20 Laita tie miekan tulla ammonilaisten Rabbaan sekä Juudaan, varustettuun Jerusalemiin.

21 Sillä Baabelin kuningas seisahtuu tien haaraan, molempain teitten suuhun, taikojansa taikomaan: hän pudistaa nuolia, kysyy kotijumalilta, tarkkaa maksaa.

22 Hänen oikeaan käteensä tulee Jerusalemin arpa: panna muurinmurtajia, avata suu ärjyntään, kohottaa sotahuuto, panna muurinmurtajia portteja vastaan, luoda valli, rakentaa saartovarusteet.

23 Mutta Jerusalemin asukkaiden silmissä tämä on pettävää taikomista: heillähän on valojen valat; mutta hän saattaa muistoon syntivelan, että he joutuisivat kiinni.

24 Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te olette saattaneet muistoon syntivelkanne, kun rikkomuksenne ovat tulleet julki, niin että teidän syntinne on näkyvissä kaikissa teidän teoissanne, niin-koska te olette saatetut muistoon-teidät otetaan käsin kiinni.

25 Ja sinä saastutettu, jumalaton, sinä Israelin ruhtinas, jonka päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään!

26 Näin sanoo Herra, Herra: Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu.

27 Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle.

28 Ja sinä, ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra, Herra ammonilaisia ja heidän herjauksiansa vastaan: Sano näin: Miekka, Miekka on paljastettu, teurastukseen hiottu, saamaan kyllänsä, salamoitsemaan,

29 vaikka sinulle petollisia näkyjä nähdään, valheita ennustellaan, että sinut muka pannaan tallaamaan saastaisten, jumalattomain niskaa, joitten päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään.

30 Pane se tuppeensa takaisin. Paikassa, jossa olet luotu, synnyinmaassasi, minä tahdon sinut tuomita.

31 Minä vuodatan sinun ylitsesi kiivastukseni, puhallan sinuun vihani tulen ja annan sinut raakain miesten käsiin, turmiontekijäin.

32 Tulen kulutettavaksi sinut annetaan, sinun veresi on oleva keskellä maata, ei sinua enää muisteta. Sillä minä, Herra, olen puhunut."

   

来自斯威登堡的著作

 

Apocalypse Explained#839

学习本章节

  
/1232  
  

839. It has been shown previously that every man is his own love; and also that the love and life of man make one and are one. It shall now be shown that a man's faith is according to the quality of his love or life, also according to his works. It was shown above that works contain in themselves all things of the love and life of man, because works are their results and effects, and the ultimates in which all things prior co-exist. This is why the angels of the third heaven know a man's quality from the sound of his speech; also from his step, a touch of the hand, a movement of the body, or his joy, and several other things which are actions. That a man is known in the third heaven from such things is not known in the world, because it is believed that they are nothing but motion; when nevertheless the life of his mind causes them, by means of the life of his body. Each life, with all that pertains to it, concurs in the production of these things; it consequently follows that the life manifests itself in them.

When, therefore, a man's life goes forth into works, and manifests itself in them, it follows that his faith also does the same; for faith is an acknowledgment that a thing is so, and acknowledgment pertains to the thought, and also to the will. And whereas will and thought by means of the life of the body produce action, therefore faith also shows its quality in works. But still nothing is acknowledged to be contained in this way, in thought, will, and work, unless it also pertains to a man's love and life; for acknowledgment is of love and life. It is therefore evident, that because faith is like a man's love and life, it is also like his works.

By works are meant everything that a man does, speaks, and writes, whether much, or little; as, for example, whatever a deputy, or a priest, or a merchant, or a servant does in the discharge of their duties. All those works, moreover, both small and great, are good, when they are done from the Lord in him, but evil when done by the man himself. Thus they are good in the measure that he shuns evils because they are sins against God, and they are evil in the measure that he does not shun them. The case is the same with faith, the quality of which is according to the quality of the works; for they make one, like thought and speech, or will and action.

A man supposes that although he lives wickedly he can still have faith, at least to believe that there is a God, that the Lord is the Saviour of the world, that there are a heaven and a hell, and that the Word is holy. I can, however, confidently say that if he does not shun evils because they are sins, and consequently look to the Lord, he does not believe in these things at all. For they are not part of his life and love, but only of his memory and knowledge; and they do not become part of his life and love before he fights against evils and overcomes them. This has been made evident to me from the case of many after death who supposed that they had believed, at least, in the existence of God, and that the Lord is the Saviour of the world, and other things of a similar kind; but still those who lived wickedly had in reality no belief at all.

  
/1232  
  

Translation by Isaiah Tansley. Many thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.