圣经文本

 

Hesekiel第16章

学习

   

1 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

2 "Ihmislapsi, ilmoita Jerusalemille sen kauhistukset

3 ja sano: Näin sanoo Jerusalemille Herra, Herra: Sinun sukusi ja syntysi on kanaanilaisten maasta; isäsi oli amorilainen ja äitisi heettiläinen.

4 Ja näin oli sinun syntymäsi: sinä päivänä, jona synnyit, sinulta ei leikattu napanuoraa, sinua ei pesty vedellä, että olisit puhdistunut, sinua ei hierottu suolalla eikä sinua kääritty kapaloihin.

5 Ei kenkään sinua säälinyt, niin että olisi tehnyt sinulle mitään tällaista ja armahtanut sinua, vaan sinut pantiin heitteille kedolle: niin halpana pidettiin sinun henkesi sinä päivänä, jona synnyit.

6 Mutta minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, kun sätkyttelit verissäsi. Ja minä sanoin sinulle, kun olit siinä verissäsi: 'Sinun pitää elämän' -niin sanoin minä sinulle, kun olit siinä verissäsi: 'Sinun pitää elämän,

7 minä teen sinut kymmentuhansiksi kuin pellon laihon'. Sitten sinä vartuit, tulit isoksi ja ehdit kauneimpaan kukoistukseesi, rintasi paisuivat, ja hiuksesi kasvoivat; mutta vielä sinä olit alaston ja paljas.

8 Niin minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, ja katso, sinun aikasi oli lemmen aika. Ja minä levitin liepeeni sinun ylitsesi ja peitin häpysi. Ja minä vannoin sinulle ja menin liittoon sinun kanssasi, sanoo Herra, Herra; ja sinä tulit minun omakseni.

9 Minä pesin sinut vedellä, huuhtelin sinut verestäsi ja voitelin sinut öljyllä.

10 Minä puetin sinut kirjaeltuihin vaatteisiin, kengitsin sinut sireeninnahkakenkiin, sidoin päähäsi hienopellavaisen siteen ja hunnutin sinut silkillä.

11 Minä koristin sinut koruilla, panin rannerenkaat käsiisi ja käädyt kaulaasi,

12 panin nenärenkaan nenääsi, korvarenkaat korviisi ja päähäsi kauniin kruunun.

13 Niin koristettiin sinut kullalla ja hopealla, sinun pukusi oli hienoa pellavaa, silkkiä ja kirjaeltua vaatetta, ja sinä sait syödä lestyjä jauhoja, hunajata ja öljyä. Sinusta tuli ylenmäärin kaunis, ja sinä kelpasit kuninkaalliseen arvoon.

14 Ja sinun maineesi kulki pakanakansoihin kauneutesi tähden, sillä se oli täydellinen niiden kaunistusten takia, jotka minä sinun yllesi panin; sanoo Herra, Herra.

15 Mutta sinä luotit kauneuteesi ja harjoitit haureutta maineesi nojalla ja vuodatit haureuttasi jokaiselle ohikulkijalle: 'Saakoon tuokin!'

16 Sinä otit vaatteitasi ja teit itsellesi kirjavia uhrikukkuloita ja harjoitit haureutta niiden päällä-moista ei ole tapahtunut eikä ole tapahtuva-

17 Sinä otit korukalujasi, minun kultaani ja hopeatani, jota minä olin sinulle antanut, ja teit itsellesi miehenkuvia ja harjoitit haureutta niiden kanssa.

18 Sinä otit kirjaeltuja vaatteitasi ja verhosit ne niillä; ja minun öljyni ja suitsukkeeni sinä panit niiden eteen.

19 Ruokani, jota minä sinulle annoin-minähän syötin sinua lestyillä jauhoilla, öljyllä ja hunajalla-sinä panit niiden eteen suloiseksi tuoksuksi. Näin tapahtui, sanoo Herra, Herra.

20 Sinä otit poikasi ja tyttäresi, jotka olit minulle synnyttänyt, ja teurastit heidät niiden syödä. Eikö riittänyt sinulle haureutesi,

21 kun vielä teurastit minun poikani ja annoit heidät poltettaviksi uhrina niille?

22 Ja kaikkien kauhistustesi ja haureutesi ohessa sinä et muistanut nuoruutesi päiviä, jolloin olit alaston ja paljas ja sätkyttelit verissäsi.

23 Ja kaiken muun pahuutesi lisäksi-voi, voi sinua! sanoo Herra, Herra-

24 sinä rakensit itsellesi korokkeita ja teit itsellesi kumpuja kaikille toreille;

25 kaikkiin kadunkulmiin sinä rakensit kumpujasi ja häpäisit kauneutesi, levitit sääresi jokaiselle ohikulkijalle ja yhä lisäsit haureuttasi.

26 Sinä harjoitit haureutta naapuriesi, Egyptin suurijäsenisten poikain, kanssa ja yhä lisäsit haureuttasi ja niin vihoitit minut.

27 Ja katso, minä ojensin käteni sinua vastaan ja vähensin sinun määräosasi ja jätin sinut vihollistesi, filistealaisten tyttärien, raivon valtaan, jotka häpesivät sinun iljettävää vaellustasi.

28 Sitten sinä harjoitit haureutta Assurin poikain kanssa, koska et voinut saada kyllääsi; ja vaikka harjoitit haureutta heidän kanssansa, et sittenkään kyllääsi saanut.

29 Sitten sinä yhä enensit haureuttasi kauppiasten maahan päin, Kaldeaan, mutta et siitäkään saanut kyllääsi.

30 Kuinka himosta hiukeava olikaan sinun sydämesi, sanoo Herra, Herra, kun teit tämän kaiken, niinkuin tekee itse pääportto;

31 kun rakensit korokkeesi kaikkiin kadunkulmiin ja teit kumpusi kaikille toreille! Mutta siinä sinä olit erilainen kuin muut portot, että halveksuit portonpalkkaa-

32 avionrikkoja-vaimo, joka miehensä sijaan ottaa vieraita!

33 Kaikille muille portoille annetaan lahja, mutta sinä annoit portonlahjojasi kaikille rakastajillesi ja haureudessasi lahjoit heitä tulemaan luoksesi joka taholta.

34 Sinun oli haureudessasi laita päinvastoin kuin muitten naisten: sinun perässäsi ei juostu haureuteen, ja sinä maksoit portonpalkkaa, mutta sinulle portonpalkkaa ei maksettu; näin se oli päinvastoin.

35 Sentähden, sinä portto, kuule Herran sana:

36 Näin sanoo Herra, Herra: Koska olet antanut riettautesi vuotaa ja olet paljastanut häpysi haureudessasi kaikille rakastajillesi ja kaikille kauhistaville kivijumalillesi, sekä lastesi veren tähden, jonka olet niille antanut,

37 sentähden, katso, minä kokoan kaikki sinun rakastajasi, jotka olivat sinulle mieleen, kaikki, joita sinä rakastit, ja kaikki, joihin kyllästyit, ne minä kokoan sinua vastaan joka taholta ja paljastan heille sinun häpysi, niin että he näkevät koko häpysi.

38 Minä tuomitsen sinut sen mukaan, mitä on säädetty avionrikkoja-ja verenvuodattaja-naisista, ja annan vihassa ja kiivaudessa sinun veresi vuotaa.

39 Ja minä annan sinut heidän käsiinsä, ja he hajottavat sinun korokkeesi, kukistavat sinun kumpusi, raastavat sinulta vaatteesi, ottavat korukalusi ja jättävät sinut alastomaksi ja paljaaksi.

40 He nostattavat kansanjoukon sinua vastaan, ja ne kivittävät sinut, hakkaavat sinut maahan miekoillansa,

41 polttavat tulella sinun talosi ja panevat sinussa toimeen tuomiot paljojen naisten silmäin edessä. Minä teen lopun sinun porttona-olostasi, etkä sinä enää sitten portonpalkkoja maksa.

42 Niin minä tyydytän vihani sinussa, niin että minun kiivauteni sinusta väistyy, ja minä tyynnyn enkä enää ole vihastunut.

43 Koska et muistanut nuoruutesi päiviä, vaan ärsytit minut kaikilla näillä, niin katso: minäkin annan sinun vaelluksesi tulla oman pääsi päälle, sanoo Herra, Herra. Etkö sinä tehnyt näitä iljetyksiä kaikkien kauhistustesi lisäksi?

44 Katso, jokainen, joka sananlaskuja lausuu, on lausuva sinusta: 'Tytär tulee äitiinsä'.

45 Sinä olet äitisi tytär, hänen, joka vieroi miestään ja lapsiansa, ja olet sisartesi sisar, heidän, jotka vieroivat miehiään ja lapsiansa: teidän äitinne oli heettiläinen ja isänne amorilainen.

46 Isompi sisaresi oli Samaria tyttärineen, joka asui vasemmalla puolellasi, ja pienempi sisaresi, joka asui oikealla puolellasi, oli Sodoma tyttärineen.

47 Mutta sinä et vaeltanut heidän teitänsä etkä tehnyt kauhistuksia samalla tavoin kuin he: vähän aikaa vain, niin sinä jo teit kelvottomammin kuin he kaikilla teilläsi.

48 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: ei totisesti sisaresi Sodoma tyttärineen tehnyt sitä, mitä sinä tyttärinesi olet tehnyt.

49 Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.

50 He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni, ja minä, kun sen näin, toimitin heidät pois.

51 Ja Samaria ei tehnyt puoltakaan sinun syntiesi vertaa; mutta sinä olet tehnyt kauhistuksia paljon enemmän kuin he, niin että olet kaikilla kauhistuksillasi, joita olet tehnyt, saanut sisaresi näyttämään vanhurskailta.

52 Niinpä kanna myös sinä häpeäsi, kun olet hankkinut moisen hyvityksen sisarillesi: sinun syntiesi takia, kun olet menetellyt vielä kauhistavammin kuin he, ovat he vanhurskaampia kuin sinä. Häpeä sinäkin ja kanna häpeäsi, kun olet saanut sisaresi näyttämään vanhurskailta.

53 Ja minä tahdon kääntää heidän kohtalonsa: Sodoman ja hänen tyttäriensä kohtalon sekä Samarian ja hänen tyttäriensä kohtalon; ja minä tahdon kääntää sinun kohtalosi, sinun, joka olet heidän keskellänsä,

54 että kantaisit häpeäsi ja olisit häpeissäsi kaikesta, mitä teit, kun lohdutit heidät.

55 Sinun sisaresi-Sodoma tyttärineen saa palata entisellensä, ja Samaria tyttärineen saa palata entisellensä. Ja sinä tyttärinesi saat palata entisellesi.

56 Eikö ollut sisaresi Sodoma huhupuheena sinun suussasi sinun ylpeytesi aikana,

57 ennenkuin sinun oma pahuutesi paljastui, silloin kun jouduit Aramin tyttärien ja kaikkien heidän ympärillään asuvaisten, filistealaisten tyttärien, häväistäväksi, jotka joka taholta pilkkaavat sinua?

58 Sinä saat kantaa iljetyksesi ja kauhistuksesi, sanoo Herra.

59 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Minä olen tehnyt sinulle sen mukaan, kuin sinä olet tehnyt, kun olet pitänyt valan halpana ja rikkonut liiton.

60 Mutta minä muistan liittoni, jonka tein sinun kanssasi sinun nuoruutesi päivinä, ja minä teen sinun kanssasi iankaikkisen liiton.

61 Ja sinä muistat vaelluksesi ja häpeät, kun otat vastaan sisaresi, ne, jotka ovat sinua isommat, ynnä ne, jotka ovat sinua pienemmät, ja minä annan heidät sinulle tyttäriksi; mutta en sinun liittosi voimasta.

62 Ja minä teen liittoni sinun kanssasi, ja sinä tulet tietämään, että minä olen Herra.

63 Niin sinä muistat ja häpeät etkä voi häpeäsi tähden suutasi avata, kun minä annan sinulle anteeksi kaikki, mitä sinä tehnyt olet; sanoo Herra, Herra."

   

来自斯威登堡的著作

 

Apocalypse Explained#126

学习本章节

  
/1232  
  

126. And I will give thee a crown of life. That this signifies wisdom, and thence eternal happiness, is evident from the signification of a crown, when said of those who are in the spiritual affection of the knowledges (cognitiones) of truth and good, as being wisdom, concerning which more will be said in what follows; and from the signification of life, as being eternal happiness, which is also called life eternal. The reason why those who are in the spiritual affection of truth and good, and who are here treated of, have eternal happiness is, that heaven is implanted in man by means of the knowledges of truth and good from the Word. He who believes that heaven is implanted by any other means, is much deceived; for man is born natural only, with the faculty of becoming spiritual; but he becomes spiritual by means of truths from the Word, and by a life according to them. How can any one ever become spiritual, unless he be instructed about the Lord, about heaven, a life after death, faith, and love, and other things which are the means of salvation? If man is ignorant of these things, he must remain natural; and a merely natural man cannot have anything in common with the angels of heaven, who are spiritual.

Man has two minds, one exterior, and the other interior; the exterior mind is called the natural mind, but the interior is called the spiritual mind; the former is opened by means of the knowledges (cognitiones) of things in the world, but the latter by the knowledges (cognitiones) of things which are in heaven; these the Word teaches, and the church from the Word; by means of these man becomes spiritual, when he knows them and lives according to them.

[2] This is meant by the words of the Lord in John:

"Except a man be born of water and of the Spirit, he cannot enter into the kingdom of God" (3:5):

by water, are signified the truths of faith, and by spirit, a life according to them (as may be seen above, n. 71; and in The Doctrine of the New Jerusalem 202-209). Very many people believe at this day, that mankind will go to heaven solely by sacred worship performed in temples, and by adorations and prayers; but such of them as are unconcerned about the knowledges (cognitiones) of truth and good from the Word, and who neglect to furnish not only the memory, but also the life, with these, remain natural as before, nor do they become spiritual, because their sacred worship, adorations and prayers, do not proceed from a spiritual origin; for their spiritual mind is not opened by the knowledges of spiritual things and by a life according to them, but is empty; and worship proceeding from what is void is only a natural gesture, within which there is nothing spiritual. If such persons are insincere and unjust as to moral and civil life, then their sacred worship, adorations and prayers are inwardly of such a nature as to repel heaven, instead of which they believe that they receive heaven by this means; for such worship is like a vessel containing putrid or filthy matters, which filter through; it is also like a splendid garment that clothes a body covered with ulcers: I have seen many thousands of such cast into hell. But it is otherwise with the holy worship, the adorations and prayers of those who are in the knowledges of truth and good, and whose life is in accordance with them; with such, those things are pleasing to the Lord, for they are the effects of their spirit in the body, or the effects of their faith and love, and thus are not only natural gestures, but spiritual acts.

From these considerations it is evident that the knowledges of truth and good from the Word, and a life in agreement with them, alone make man spiritual: and that he who is thus made spiritual can be gifted with angelic wisdom from the Lord, together with eternal happiness; nor do the angels derive happiness from any other source than wisdom.

[3] The reason why a crown signifies wisdom is, that all those things that clothe man, and distinguish him, derive their signification from that part of him which they clothe or adorn (see Arcana Coelestia 9827), and a crown signifies wisdom, because it is worn on the head, by which in the Word wisdom is signified, for there wisdom resides. Accordingly it is written in Ezekiel:

"I have adorned thee with ornament, and I have placed bracelets upon thy hands; and a chain upon thy neck. Moreover, I have put a jewel upon thy nose, and earrings upon thine ears, and a crown of ornament upon thy head" (16:11, 12).

Jerusalem is here treated of, by which is signified the church, as established by the Lord, and its quality; by the particular adornments here mentioned are meant, in the spiritual sense, such things as belong to the church; these derive their respective significations from the part to which they are applied; by a crown is here meant wisdom. (But what is meant specifically by ornament, may be seen, Arcana Coelestia 10536, 10540; what by bracelets, n. 3103, 3105; what by a chain, n. 5320; what by a jewel, n. 4551; and what by earrings, n. 4551, 10402.) Similarly the wisdom that is from the knowledges of truth and good from the Word and from a life according to them, is signified by a crown in many other passages in the Word, as in Isaiah 28:5; Jeremiah 13:18; Lamentations 5:15, 16; Ezekiel 21:25, 26; 23:42; Zech. 6:11-13; Psalms 89:38, 39; 132:17, 18; Job. 19:9; Apoc. 3:11; 4:4. The custom of crowning kings comes down from ancient times, when men were acquainted with representatives and significatives, for they knew that kings represented the Lord as to Divine truth, and that a crown was used to signify wisdom. (That kings represented the Lord as to Divine truth, may be seen, Arcana Coelestia 1672, 2015, 2069, 3009, 4581, 4966, 5068, 6148.) That those who are in truths are called kings and kings' sons (see above, n. 31). And because those who are in the knowledges of truth are called kings in the Word, and kings have crowns, therefore in this place, where they are treated of, it is said that they should receive a crown of life.

  
/1232  
  

Translation by Isaiah Tansley. Many thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.