¹ Koska Abram oli yhdeksänkymmenen ja yhdeksän ajastaikainen, näkyi Herra Abramille ja sanoi hänelle: Minä olen Jumala kaikkivaltias: vaella minun edessäni, ja ole vakaa.

² Ja minä teen liittoni minun ja sinun välilles, ja lisään sinun sangen suuresti.

³ Ja Abram lankesi kasvoillensa: Ja Jumala puhui hänen kanssansa, sanoen:

⁴ Katso, Minä olen, ja minun liittoni on sinun kanssas, ja sinä tulet paljon kansan isäksi.

⁵ Sentähden ei sinua pidä enää kutsuttaman Abram; mutta Abrahamin pitää oleman sinun nimes: sillä minä olen tehnyt sinun paljon kansan isäksi.

⁶ Ja teen sinun sangen suuresti hedelmälliseksi, ja asetan sinun kansoiksi: ja kuninkaat tulevat sinusta.

⁷ Ja minä teen minun liittoni minun vaiheelleni ja sinun, ja sinun siemenes sinun jälkees, heidän suvuissansa ijankaikkiseksi liitoksi: että minä olen sinun Jumalas, ja sinun siemenes sinun jälkees.

⁸ Ja annan sinulle ja sinun siemenelles sinun jälkees, sen maan, jossa sinä muukalainen olet; koko Kanaanin maan ijäiseksi omaisuudeksi: ja olen heidän Jumalansa.

⁹ Ja Jumala sanoi Abrahamille: pidä siis minun liittoni, sinä ja sinun siemenes sinun jälkees, heidän suvuissansa.

¹⁰ Ja tämä on liitto, jonka teidän pitämän pitää, minun vaiheellani ja teidän, ja sinun siemenes vaiheella sinun jälkees: kaikki miehenpuoli pitää teidän seassanne ympärileikattaman.

¹¹ Ja teidän pitää ympärileikkaaman teidän esinahkanne lihan: sen pitää oleman liiton merkiksi minun ja teidän vaiheellanne.

¹² Kahdeksan päiväinen poikalapsi pitää ympärileikattaman teidän seassanne, kaikki miehenpuoli teidän suvuissanne: kotona syntynyt, eli kaikkinaiselta muukalaiselta rahalla ostettu, joka ei ole sinun siemenestäs.

¹³ Kaiketi pitää ympärileikattaman sekä kotonas syntynyt, että rahallas ostettu; ja niin minun liittoni on oleva teidän lihassanne ijankaikkiseksi liitoksi.

¹⁴ Ja jonka esinahallisen miehenpuolen esinahan liha ei ympärileikata, se sielu pitää hukutettaman kansastansa: hän on minun liittoni rikkonut.

¹⁵ Ja Jumala sanoi Abrahamille: Saraita sinun emäntääs ei pidä sinun enää kutsuman Sarai; vaan Saara pitää oleman hänen nimensä:

¹⁶ Sillä minä siunaan häntä, ja annan myös hänestä sinulle pojan; sillä minä siunaan hänen , ja hän on tuleva kansoiksi, ja kansain kuninkaat tulevat hänestä.

¹⁷ Ja Abraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, ja sanoi sydämessänsä: syntyneekö sadanajastaikaiselle poika? ja Saara yhdeksänkymmenen ajastaikainen synnyttäneekö?

¹⁸ Ja Abraham sanoi Jumalalle: josko Ismael sais elää sinun edessäs!

¹⁹ Niin sanoi Jumala: Tosin Saara sinun emäntäs synnyttää sinulle pojan ja sinun pitää hänen nimensä kutsuman Isaak: ja minä teen minun liittoni hänen kanssansa ijankaikkiseksi liitoksi, hänen siemenellensä hänen jälkeensä.

²⁰ Ismaelista olen minä myös sinun rukoukses kuullut, katso, minä olen siunannut häntä, ja teen hänen hedelmälliseksi, ja lisään hänen sangen suuresti: kaksitoistakymmentä ruhtinasta pitää hänen siittämän, ja minä teen hänen suureksi kansaksi.

²¹ Mutta minun liittoni teen minä Isaakin kanssa; jonka Saara on sinulle synnyttävä, tähän aikaan tulevana vuonna.

²² Ja kuin puhe oli päätetty hänen kanssansa, meni Jumala ylös Abrahamin tyköä.

²³ Ja Abraham otti poikansa Ismaelin, ja kaikki kotona syntyneet, ja kaikki ostetut: kaiken miehenpuolen Abrahamin huoneessa: ja ympärileikkasi heidän esinahkansa lihan, kohta sinä päivänä kuin Jumala oli puhunut hänen kanssansa.

²⁴ Ja Abraham oli yhdeksän ja yhdeksänkymmenen ajastaikainen, koska hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

²⁵ Mutta Ismael hänen poikansa oli kolmentoistakymmenen ajastaikainen, koska hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

²⁶ Yhtenä päivänä ympärileikattiin Abraham, ja Ismael hänen poikansa.

²⁷ Ja kaikki miehenpuoli hänen huoneessansa, kotona syntyneet ja muukalaisilta ostetut, ympärileikattiin hänen kanssansa.

¹ Yahweh appeared to him by the oaks of Mamre, as he sat in the tent door in the heat of the day.

² He lifted up his eyes and looked, and saw that three men stood opposite him. When he saw them, he ran to meet them from the tent door, and bowed himself to the earth,

³ and said, "My lord, if now I have found favor in your sight, please don't go away from your servant.

⁴ Now let a little water be fetched, wash your feet, and rest yourselves under the tree.

⁵ I will get a morsel of bread so you can refresh your heart. After that you may go your way, now that you have come to your servant." They said, "Very well, do as you have said."

⁶ Abraham hurried into the tent to Sarah, and said, "Quickly prepare three measures of fine meal, knead it, and make cakes."

⁷ Abraham ran to the herd, and fetched a tender and good calf, and gave it to the servant. He hurried to dress it.

⁸ He took butter, milk, and the calf which he had dressed, and set it before them. He stood by them under the tree, and they ate.

⁹ They asked him, "Where is Sarah, your wife?" He said, "See, in the tent."

¹⁰ He said, "I will certainly return to you when the season comes round. Behold, Sarah your wife will have a son." Sarah heard in the tent door, which was behind him.

¹¹ Now Abraham and Sarah were old, well advanced in age. Sarah had passed the age of childbearing.

¹² Sarah laughed within herself, saying, "After I have grown old will I have pleasure, my lord being old also?"

¹³ Yahweh said to Abraham, "Why did Sarah laugh, saying, 'Will I really bear a child, yet I am old?'

¹⁴ Is anything too hard for Yahweh? At the set time I will return to you, when the season comes round, and Sarah will have a son."

¹⁵ Then Sarah denied, saying, "I didn't laugh," for she was afraid. He said, "No, but you did laugh."

¹⁶ The men rose up from there, and looked toward Sodom. Abraham went with them to see them on their way.

¹⁷ Yahweh said, "Will I hide from Abraham what I do,

¹⁸ since Abraham has surely become a great and mighty nation, and all the nations of the earth will be blessed in him?

¹⁹ For I have known him, to the end that he may command his children and his household after him, that they may keep the way of Yahweh, to do righteousness and justice; to the end that Yahweh may bring on Abraham that which he has spoken of him."

²⁰ Yahweh said, "Because the cry of Sodom and Gomorrah is great, and because their sin is very grievous,

²¹ I will go down now, and see whether their deeds are as bad as the reports which have come to me. If not, I will know."

²² The men turned from there, and went toward Sodom, but Abraham stood yet before Yahweh.

²³ Abraham drew near, and said, "Will you consume the righteous with the wicked?

²⁴ What if there are fifty righteous within the city? Will you consume and not spare the place for the fifty righteous who are in it?

²⁵ Be it far from you to do things like that, to kill the righteous with the wicked, so that the righteous should be like the wicked. May that be far from you. Shouldn't the Judge of all the earth do right?"

²⁶ Yahweh said, "If I find in Sodom fifty righteous within the city, then I will spare all the place for their sake."

²⁷ Abraham answered, "See now, I have taken it on myself to speak to the Lord, who am but dust and ashes.

²⁸ What if there will lack five of the fifty righteous? Will you destroy all the city for lack of five?" He said, "I will not destroy it, if I find forty-five there."

²⁹ He spoke to him yet again, and said, "What if there are forty found there?" He said, "I will not do it for the forty's sake."

³⁰ He said, "Oh don't let the Lord be angry, and I will speak. What if there are thirty found there?" He said, "I will not do it, if I find thirty there."

³¹ He said, "See now, I have taken it on myself to speak to the Lord. What if there are twenty found there?" He said, "I will not destroy it for the twenty's sake."

³² He said, "Oh don't let the Lord be angry, and I will speak just once more. What if ten are found there?" He said, "I will not destroy it for the ten's sake."

³³ Yahweh went his way, as soon as he had finished communing with Abraham, and Abraham returned to his place.