圣经文本

 

synty第13章

学习

   

1 Niin Abram vaelsi ylös Egyptistä emäntänsä ja kaiken kalunsa kanssa, ja Lot hänen kanssansa, etelään päin.

2 Ja Abramilla oli sangen paljo karjaa, hopiaa ja kultaa.

3 Ja hän matkusti edespäin etelästä BetEliin asti, hamaan siihen paikkaan, jossa hänen majansa oli ennen ollut, BetElin ja Ain vaiheella:

4 Juuri siihen paikkaan, johon hän ennen alttarin oli rakentanut; ja Abram saarnasi siinä Herran nimestä.

5 Mutta Lotilla, joka Abramia seurasi, oli myös lampaita, ja karjaa, ja majoja.

6 Ja ei heitä vetänyt maa yhdessä asumaan; sillä heillä oli paljo tavaraa, eikä taitaneet yhdessä asua.

7 Ja riita oli Abramin paimenien ja Lotin paimenien välillä: Ja siihen aikaan asuivat myös Kanaanealaiset ja Pheresiläiset maalla.

8 Niin Abram sanoi Lotille: älkään olko riita minun ja sinun välilläs, ja minun ja sinun paimentes välillä: sillä me olemme miehet veljekset.

9 Eikö koko maa ole edessäs altis? eroita sinus minusta, jos sinä menet vasemmalle puolelle, minä menen oikialle, eli jos sinä menet oikialle, minä menen vasemmalle.

10 Niin Lot nosti silmänsä, ja katseli kaiken Jordanin lakeuden; sillä se oli vedestä viljainen: ennen kuin Herra Sodoman ja Gomorran hukutti, oli se niinkuin Herran yrttitarha, niinkuin Egyptin maa, siihenasti kuin Zoariin tullaan.

11 Ja Lot vallitsi itsellensä koko sen lakeuden Jordanin tykönä, ja matkusti itään päin: ja niin veljekset erkanivat toinen toisestansa:

12 Että Abram asui Kanaanin maalla, ja Lot asui lakeuden kaupungeissa, ja pani majansa Sodoman puoleen.

13 Mutta Sodoman kansa oli paha, ja rikkoi kovin Herraa vastaan.

14 Ja Herra sanoi Abramille, sitte kuin Lot oli eroittanut itsensä Abramista: nosta nyt silmäs ja katso siitä, kussas asut, pohjan puoleen, etelän puoleen, idän puoleen ja lännen puoleen.

15 Sillä kaiken sen maan, minkä sinä näet, annan minä sinulle, ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi.

16 Ja teen sinun siemenes niinkuin tomun maan päällä: että jos joku taita lukea tomun maan päällä, niin hän myös taitaa sinun siemenes lukea.

17 Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin: sillä sinulle minä sen annan.

18 Niin Abram siirsi majansa, ja tuli, ja asui Mamren lakeudella, joka on Hebronissa: ja rakensi siinä alttarin Herralle.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

来自斯威登堡的著作

 

Arcana Coelestia#1715

学习本章节

  
/10837  
  

1715. And pursued them unto Hobah, which is on the left of Damascus. That this signifies as far as this extended, is evident from the signification of “Hobah, which is on the left of Damascus.” It is not known where Hobah was situated, as there is no further mention of it in the Word. But Damascus was the principal city of Syria (as is evident from 2 Samuel 8:5-6; Isaiah 7:8); and by it is signified almost the same as by Syria (spok en of before, Genesis 10:22). The farthest boundary of the land of Canaan, beyond Dan, is described as being Damascus, as in Amos:

Ye have taken up Siccuth your king, and Chiun your images; the star of your gods which ye made to yourselves, and I will cause you to go away beyond Damascus (Amos 5:26-27).

The boundary of the holy land, or of the Lord’s kingdom, toward the north, is also called the “boundary of Damascus” (Ezekiel 47:16-18, 48:1). Here, where it is said that they were smitten and driven as far as Hobah, which is on the left of Damascus, there is signified the extent to which the apparent goods and truths were purified. But unless it is known what was the character of the apparent goods and truths, and by what means they were purified so as to be made genuine, it cannot be explained what is properly meant here by Hobah, on the left of Damascus; except in a general way, that they were purified.

  
/10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.