1
Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta. (H7:2) Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,
2
(H7:3) etteivät he raatelisi minua niinkuin leijona ja tempaisi pois-eikä pelastajaa olisi.
3
(H7:4) Herra, minun Jumalani, jos minä näin olen tehnyt, jos vääryys minun käsiäni tahraa,
4
(H7:5) jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa minun kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat,
5
(H7:6) niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela.
6
(H7:7) Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion.
7
(H7:8) Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen.
8
(H7:9) Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.
9
(H7:10) Loppukoon jumalattomain pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut, olet vanhurskas Jumala.
10
(H7:11) Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja.
11
(H7:12) Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä.
12
(H7:13) Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä;
13
(H7:14) hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi.
14
(H7:15) Katso, tuo hautoo turmiota, kantaa tuhoa kohdussaan, mutta hän synnyttää pettymyksen.
15
(H7:16) Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.
16
(H7:17) Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen.
17
(H7:18) Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.