¹ Ja koko maailmalla oli yhtäläinen kieli ja yhtäläinen puheenparsi.

² Ja koska he matkustivat idästä, löysivät he kedon Sinearin maalla, ja asuivat siellä.

³ Ja sanoivat keskenänsä: käykäämme tiilejä tekemään ja polttamaan. Ja heillä olivat tiilit kivein siassa, ja maan pihka siteeksi.

⁴ Ja sanoivat: käykäämme, rakentakaamme meillemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuisi, tehdäksemme meillemme nimeä; ettei meitä hajoitettaisi kaikkiin maihin.

⁵ Silloin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat.

⁶ Ja Herra sanoi: katso, se on yhtäläinen kansa, ja yhtäläinen kieli on kaikkein heidän seassansa, ja he ovat ruvenneet tätä tekemään: ja nyt ei heitä taideta estettää mistään, kuin he ovat aikoneet tehdä.

⁷ Käykäämme, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä; niin ettei kenkään ymmärtäisi toisensa kieltä.

⁸ Ja niin Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin; ja he lakkasivat sitä kaupunkia rakentamasta.

⁹ Ja sentähden kutsuttiin hänen nimensä Babel: sillä siellä Herra sekoitti koko maan kielen: ja Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin.

¹⁰ Nämät ovat Semin sukukunnat: Sem oli sadan ajastajan vanha, ja siitti Arphaksadin, kaksi ajastaikaa vedenpaisumisen jälkeen.

¹¹ Ja eli sitte viisisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

¹² Arphaksad oli viidenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Salan.

¹³ Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

¹⁴ Sala oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Eberin.

¹⁵ Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

¹⁶ Eber oli neljänneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Pelegin.

¹⁷ Ja eli sitte neljäsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

¹⁸ Peleg oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Regun.

¹⁹ Ja eli sitte kaksisataa ja yhdeksän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

²⁰ Regu oli kahdenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Serugin.

²¹ Ja eli sitte kaksisataa ja seitsemän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

²² Serug oli kolmenkymmenen ajastajan vanha ja siitti Nahorin.

²³ Ja eli sitte kaksisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

²⁴ Nahor oli yhdeksänkolmattakymmentä ajastajan vanha, ja siitti Taran.

²⁵ Ja eli sitte sata ja yhdeksäntoistakymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

²⁶ Tara oli seitsemänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Abramin, Nahorin ja Haranin.

²⁷ Nämät ovat Taran sukukunnat: Tara siitti Abramin, Nahorin ja Haranin. Haran siitti Lotin.

²⁸ Ja Haran kuoli isänsä, Taran edessä, isänsä maalla Kaldean Uurissa.

²⁹ Silloin Abram ja Nahor ottivat heillensä emännät: Abramin emännän nimi oli Sarai, ja Nahorin emännän nimi oli Milka, Haranin tytär, joka oli Milkan ja Jiskan isä.

³⁰ Mutta Sarai oli hedelmätöin, eikä ollut hänellä lasta.

³¹ Ja Tara otti poikansa Abramin ja Lotin Haranin pojan, poikansa pojan, ja miniänsä Sarain, poikansa Abramin emännän, ja he läksivät ulos ynnä Kaldean Uurista menemään Kanaanin maalle, ja tulivat Haraniin, ja asuivat siellä.

³² Ja Tara oli kahdensadan ja viiden ajastajan vanha ja kuoli Haranissa.

¹ Now Yahweh said to Abram, "Get out of your country, and from your relatives, and from your father's house, to the land that I will show you.

² I will make of you a great nation. I will bless you and make your name great. You will be a blessing.

³ I will bless those who bless you, and I will curse him who curses you. All of the families of the earth will be blessed in you."

⁴ So Abram went, as Yahweh had spoken to him. Lot went with him. Abram was seventy-five years old when he departed out of Haran.

⁵ Abram took Sarai his wife, Lot his brother's son, all their substance that they had gathered, and the souls whom they had gotten in Haran, and they went forth to go into the land of Canaan. Into the land of Canaan they came.

⁶ Abram passed through the land to the place of Shechem, to the oak of Moreh. The Canaanite was then in the land.

⁷ Yahweh appeared to Abram and said, "I will give this land to your seed." He built an altar there to Yahweh, who appeared to him.

⁸ He left from there to the mountain on the east of Bethel, and pitched his tent, having Bethel on the west, and Ai on the east. There he built an altar to Yahweh and called on the name of Yahweh.

⁹ Abram traveled, going on still toward the South.

¹⁰ There was a famine in the land. Abram went down into Egypt to live as a foreigner there, for the famine was severe in the land.

¹¹ It happened, when he had come near to enter Egypt, that he said to Sarai his wife, "See now, I know that you are a beautiful woman to look at.

¹² It will happen, when the Egyptians will see you, that they will say, 'This is his wife.' They will kill me, but they will save you alive.

¹³ Please say that you are my sister, that it may be well with me for your sake, and that my soul may live because of you."

¹⁴ It happened that when Abram had come into Egypt, the Egyptians saw that the woman was very beautiful.

¹⁵ The princes of Pharaoh saw her, and praised her to Pharaoh; and the woman was taken into Pharaoh's house.

¹⁶ He dealt well with Abram for her sake. He had sheep, cattle, male donkeys, male servants, female servants, female donkeys, and camels.

¹⁷ Yahweh plagued Pharaoh and his house with great plagues because of Sarai, Abram's wife.

¹⁸ Pharaoh called Abram and said, "What is this that you have done to me? Why didn't you tell me that she was your wife?

¹⁹ Why did you say, 'She is my sister,' so that I took her to be my wife? Now therefore, see your wife, take her, and go your way."

²⁰ Pharaoh commanded men concerning him, and they brought him on the way with his wife and all that he had.