²² Niin ettei Herra voinut teidän pahaa menoanne enään kärsiä ja niitä kauhistuksia, joita te teitte; joista myös teidän maanne on autioksi, ihmeeksi ja kiroukseksi tullut, niin ettei kenkään siinä asu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.

³ Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, minä lähetän sinun Israelin lasten tykö, jotka minusta luopuneet ovat, jotka isäinsä kanssa hamaan tähän päivään asti ovat minua vastaan rikkoneet.

¹ Since many have undertaken to set in order a narrative concerning those matters which have been fulfilled among us,

² even as those who from the beginning were eyewitnesses and servants of the word delivered them to us,

³ it seemed good to me also, having traced the course of all things accurately from the first, to write to you in order, most excellent Theophilus;

⁴ that you might know the certainty concerning the things in which you were instructed.

⁵ There was in the days of Herod, the king of Judea, a certain priest named Zacharias, of the priestly division of Abijah. He had a wife of the daughters of Aaron, and her name was Elizabeth.