Библията

 

Hosea 2

Проучване

   

1 Sanokaat teidän veljillenne: He ovat minun kansani, ja teidän sisarillenne: He ovat armossa.

2 Riidelkäät teidän äitinne kanssa, riidelkäät, sillä ei hän ole minun emäntäni, enkä minä ole hänen miehensä, että hän heittäis pois haureutensa kasvoistansa ja huoruutensa rinnoistansa:

3 Etten minä häntä alasti riisuisi, ja panisi häntä niinkuin hän syntyissänsä oli, ja panisi myös häntä niinkuin hävitettyä ja niinkuin karkiaa maata, enkä janoon häntä kuolettaisi;

4 Ja en armahtaisi hänen lapsiansa; sillä he ovat huoran lapset.

5 Sillä heidän äitinsä on huorin tehnyt, ja se, joka heidät siitti,käytti itsensä häpiällisesti, ja sanoi: Minä tahdon juosta rakastajaini perässä, jotka minulle antavat leipää, vettä, villoja, pellavia, öljyä ja juomaa.

6 Sentähden katso, minä aitaan sinun ties orjantappuroilla ja panen aidan eteen, ettei hän löytäisi polkujansa.

7 Ja kuin hän juoksee rakastajainsa perässä, niin ei hänen pidä heitä käsittämän, eikä löytämän, kuin hän heitä etsii; ja hänen pitää sanoman: Minä menen ja palajan entisen mieheni tykö, sillä silloin oli minun parempi kuin nyt.

8 Ja ei hän tahdo tietää minua siksi, joka hänelle annoin jyviä, viinaa ja öljyä, ja että minä annoin hänelle paljon hopiaa ja kultaa, josta he Baalimit tekivät.

9 Sentähden minä palajan ja otan aikanansa jälleen minun jyväni, ja minun viinani ajallansa, ja otan pois villani ja pellavani, joilla hän häpiänsä peittää.

10 Ja minä tahdon paljastaa hänen häpiänsä, hänen rakastajainsa silmäin eteen; ja ei pidä kenenkään häntä minun käsistäni päästämän.

11 Ja minä lakkautan kaiken hänen ilonsa, juhlansa, uuden kuunsa, lepopäivänsä ja kaikki hänen pyhäpäivänsä.

12 Minä hävitän myös hänen viinapuunsa ja fikunapuunsa, että hän sanoi: Se on minun palkkani, jonka minun rakastajani minulle antaneet ovat; minä teen niistä metsän, että metsän pedot ne syövät.

13 Juuri niin etsin minä häntä Baalimin päivinä, joina hän heille savu-uhria sytytti, ja kaunisti itsensä kultalehdillä ja kaulakaunistuksella, ja juoksi rakastajainsa perässä; ja niin unhotti minun, sanoo Herra.

14 Sentähden katso, minä tahdon häntä houkutella, viedä hänen korpeen ja puhua suloisesti hänen kanssansa.

15 Silloin annan minä hänelle hänen viinamäkensä ja Akorin laakson, ja tahdon toivon avata; siellä hän on lauleskeleva, niinkuin nuorella ijällänsä ja niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maalta läksi.

16 Ja sinä päivänä pitää tapahtuman, sanoo Herra, ettäs minun kutsut miehekses, ja et enään minua kutsu Baalimiksi.

17 Sillä minä tahdon Baalimin nimet ottaa pois hänen suustansa, niin ettei kenenkään pidä sitä nimeä enään muistaman.

18 Vaan minä tahdon tehdä heille sillä ajalla liiton, petoin kanssa kedolla, lintuin kanssa taivaan alla ja matoin kanssa maan päällä; ja tahdon ottaa pois joutsen, miekan ja sodan maalta, ja annan heidän asua turvallisesti.

19 Minä kihlaan sinun itselleni ijankaikkisesti; ja minä kihlaan sinun itselleni vanhurskaudessa, tuomiossa, armossa ja laupiudessa.

20 Minä kihlaan tosin sinun itselleni uskossa, ja sinun pitää Herran tunteman.

21 Sillä ajalla, sanoo Herra; tahdon minä kuulla, minä tahdon taivaasta kuulla, ja taivaan pitää maata kuuleman.

22 Mutta maan pitää kuuleman jyviä, viinaa ja öljyä, ja niiden pitää Jisreeliä kuuleman.

23 Ja minä tahdon sen itselleni pitää siemeneksi maan päälle, ja tahdon sitä armahtaa, jota ei ole armahdettu. Ja sanon hänelle, joka ei ollut minun kansani: Sinä olet minun kansani, ja hänen pitää sanoman: Sinä olet minun Jumalani.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

От "Съчиненията на Сведенборг

 

Apocalypse Explained #80

Проучете този пасаж

  
/ 1232  
  

80. Saying to me, Fear not. That this signifies renewal, is evident from the series of things in the internal sense. For John lay as dead, and the Lord, appearing as the Son of man, laid His right hand upon him, and said to him, Fear not. His lying as dead signified a failing of his own life; the Lord's laying His right hand upon him, signified life from Him; hence His saying to him, Fear not, signified renewal; for all who come suddenly from their own life into a life which is in some degree spiritual, are at first afraid, but are renewed by the Lord. This renewal is effected by the Divine presence, and the fear on that account, being accommodated to reception.

The Lord is indeed present with all in the universe, but nearer and more remotely, according to the reception of good by means of truths with them from Him. For it is good in which the Lord is present with angels, spirits, and men. Hence, according to the quantity and quality of good which they possess from the Lord is the degree and quality of His presence with them; if the presence is in excess, it causes anguish and tremor, whereas by accommodation to the state of reception, it produces renewal, as is also evident from what has just been said and shown above (n. 78). This renewal is signified by "Fear not" also in other places, where it is said by the Lord, or by the angel of the Lord, "Fear not," as in Daniel 10:12; 19; Luke 1:12, 13; 2:8, 9, 10 Matthew 28:5, 9, 10.

The renewal, which is caused by accommodation to reception, appears in the spiritual world, when it is presented visibly, as a cloud; such clouds encompass as with a veil all the societies there, and are more dense or attenuated, according to the state of reception. That the angels also are veiled with a thin correspondent cloud, lest they should be hurt by a nearer influx of the Divine of the Lord, may be seen n. 6849. (What clouds in the spiritual world are, and hence what they signify in the spiritual sense, may be seen above, n. 36.)

  
/ 1232  
  

Translation by Isaiah Tansley. Many thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.

Библията

 

Haggai 2:14

Проучване

       

14 Then Haggai answered, "'So is this people, and so is this nation before me,' says Yahweh; 'and so is every work of their hands. That which they offer there is unclean.