Библията

 

maastamuutto 21

Проучване

   

1 Nämät ovat ne oikeudet, jotka sinun pitää paneman heidän eteensä:

2 Jos sinä ostat Hebrealaisen orjan, hänen pitää sinua palveleman kuusi vuotta; vaan seitsemäntenä pitää hänen lähtemän vapaana lunastamatta;

3 Jos hän naimatoinna on ollut, naimatoinna pitää hänen myös lähtemän; vaan jos hän nainunna tuli, lähtekään emäntinensä.

4 Jos hänen isäntänsä antoi hänelle emännän, jos se on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, niin hänen emäntänsä ja lapsensa pitää oleman hänen isäntänsä omat, vaan itse hänen pitää lähtemän yksinänsä.

5 Mutta jos orja julkisesti sanoo: minä rakastan minun isäntääni, vaimoani ja lapsiani: en tahdo tulla minä vapaaksi,

6 Niin hänen isäntänsä viekään hänen tuomarien tykö, ja seisauttakaan hänet oveen, taikka pihtipieleen, ja lävistäkään isäntä hänen korvansa naskalilla, ja olkaan ijäti hänen orjansa.

7 Jos joku myy tyttärensä orjaksi, ei hänen pidä lähtemän niinkuin orjat lähtevät.

8 Jollei hän kelpaa isännällensä, joka ei tahdo häntä kihlata, niin hänen pitää antaman hänen lunastettaa; mutta muukalaiselle kansalle ei pidä oleman hänelle voimaa häntä myydä, tehden petollisesti hänen kanssansa.

9 Mutta jos hän sen kihlaa pojallensa, niin antakaan hänen nautita tytärten oikeutta.

10 Jos hän pojallensa ottaa toisen, niin ei hänen pidä kieltämän häneltä hänen ravintoansa, vaatteitansa, ja asunto-oikeuttansa.

11 Jollei hän tee hänelle näitä kolmea, niin sen pitää vapaana lähtemän lunastamatta.

12 Joka lyö ihmisen niin että hän kuolee, hänen pitää totisesti kuoleman.

13 Vaan jollei hän ole häntä väijynyt, mutta Jumala on antanut hänen langeta hänen käsiinsä, niin minä määrään sinulle paikan, johonka hänen pakeneman pitää.

14 Mutta jos joku ylpeydestä tappaa lähimmäisensä kavaluudella; sen sinun pitää ottaman minun alttariltanikin pois, kuolettaa.

15 Joka lyö isäänsä taikka äitiänsä, sen pitää totisesti kuoleman.

16 Joka varastaa ihmisen ja myy hänen, eli löydetään hänen tykönänsä, sen pitää totisesti kuoleman.

17 Ja joka kiroilee isäänsä ja äitiänsä, sen pitää totisesti kuoleman.

18 Koska miehet keskenänsä riitelevät, ja toinen lyö toistansa kivellä eli rusikalla, ja hän ei kuole vaan makaa vuoteessansa:

19 Jos hän paranee, niin että hän käy ulos sauvansa nojalla, niin sen pitää syyttömän oleman joka löi: ainoastaan maksakaan hänen työnsä vahingon, josta hän on estetyksi tullut, ja hänen pitää kaiketi hänen terveeksi laittaman.

20 Kun joku lyö palveliaansa eli palkkapiikaansa sauvalla, niin että hän kuolee hänen käsiinsä: hän pitää kaiketi kostettaman.

21 Vaan jos hän päivän taikka kaksi elää, ei pidä häntä kostettaman, sillä se on hänen rahansa.

22 Jos miehet tappelevat keskenänsä, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin että hänen täytyy hedelmänsä kesken synnyttää; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin hän pitää rahalla rangaistaman, sen jälkeen kuin vaimon mies häneltä anoo, ja se pitää annettaman arviomiesten ehdosta;

23 Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pitää hänen antaman hengen hengestä.

24 Silmän silmästä, hampaan hampaasta, käden kädestä, jalan jalasta.

25 Polton poltosta, haavan haavasta, sinimarjan sinimarjasta.

26 Joka lyö palveliansa eli palkkapiikansa silmän, ja turmeles sen, hänen pitää päästämän sen vapaaksi silmän tähden.

27 Niin myös jos hän lyö palvelialtansa taikka palkkapiialtansa hampaan suusta, niin pitää hänen päästämän sen vapaaksi hampaan tähden.

28 Jos härkä kuokaisee miehen eli vaimon, niin että hän kuolee: se härkä pitää kaiketi kivitettämän, ja ei pidä hänen lihaansa syötämän; ja niin on härjän isäntä viatoin.

29 Mutta jos härkä ennen oli harjaantunut kuokkimaan, ja sen isännälle oli todistusten kanssa ilmoitettu, ja ei hän korjannut häntä; jos hän sitte tappaa miehen eli vaimon, niin pitää härkä kivitettämän, ja hänen isäntänsä kuoleman.

30 Mutta jos hän rahalla pääsee, niin pitää hänen antaman henkensä lunastukseksi niin paljo kuin määrätään.

31 Jos hän pojan eli tyttären kuokaisee, niin pitää yhdellä tavalla hänen kanssansa tehtämän.

32 Jos joku härkä kuokaisee palvelian eli palkkapiian, niin pitää hänen antaman heidän isännällensä kolmekymmentä hopiasikliä, ja härkä pitää kivitettämän.

33 Jos joku avaa kuopan, taikka kaivaa kuopan, jos ei hän sitä peitä, ja härkä eli aasi siihen putoo:

34 Niin pitää sen kuopan isäntä maksaman rahalla sen isännälle; mutta sen kuolleen pitää hänen oleman.

35 Jos jonkun härkä kuokkii toisen miehen härjän, että se kuolee, niin pitää heidän myymän sen elävän härjän, ja jakaman rahan, niin myös sen kuolleen härjän pitää heidän jakaman.

36 Elikkä jos se oli tiettävä, että härkä on ennen tottunut kuokkimaan, ja hänen isäntänsä ei korjannut häntä, niin hänen pitää antaman härjän härjästä, ja se kuollut pitää hänen oleman.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Библията

 

Jeremiah 34:14

Проучване

       

14 Kun seitsemän vuotta ovat kuluneet, pitää jokaisen teistä päästämän veljensä, joka Hebrealainen on ja on itsensä sinulle myynyt, ja on jo kuusi vuotta sinua palvellut; ja sinun pitää hänen vapaaksi päästämän. Mutta ei teidän isänne totelleet minua, eikä kallistaneet siihen korviansa.


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

От "Съчиненията на Сведенборг

 

Arcana Coelestia #4551

Проучете този пасаж

  
/ 10837  
  

4551. 'And the jewels which were in their ears' means realized in actions. This is clear from the meaning of 'jewels' as symbols representative of obedience, for the reason that by 'the ears' is meant obedience, 2542, 3869, and acts of obedience are realizations in actions; for obeying implies carrying into action. Here the expression 'realized in actions' has reference to the falsities which were to be cast aside. But this matter of the casting aside of falsities, which are realized also in actions - the subject at this point in the internal sense - must be discussed briefly here. Before a person through being regenerated by the Lord arrives at good and is moved by good to do what is true, he possesses very many falsities mixed up with truths. Indeed he is led into regeneration by means of the truths of faith, about which in the first stage of life he has no ideas other than those learned in infancy and childhood. These ideas are formed from external things in the world and from the experiences of the physical senses, and therefore they cannot be anything but illusions and consequently falsities, which are also realized in actions; for what a person believes he puts into practice. It is these falsities that are meant here. They remain with him until he has been regenerated, that is, until good is the source of his actions. Once this is the situation, good - that is, the Lord by means of good - imposes order on the truths which he has learned up to then; and while this is being done the falsities are separated from the truths and taken away.

[2] A person is totally unaware of this happening to him, yet that kind of removal and casting aside of falsities is going on from earliest childhood to the last stage of his life. This activity goes on in everyone, but it does so in a particular manner in one who is being regenerated. In one who is not being regenerated a similar activity is taking place, for when he becomes grown up and he matures in judgement that belongs to that stage in life, he regards his childhood judgements as unintelligent and absurd, thus very far removed from what he now thinks. But the difference between one who is regenerate and one who is not is that the regenerate regards as being remote from his thinking those things which do not accord with the good of faith and charity, whereas the unregenerate regards as being remote from his thinking those which do not accord with the delight he takes in what he loves. The unregenerate therefore, for the most part, regards truths as falsities, and falsities as truths. As regards jewels there were two kinds - those fastened above the nose to the forehead and those fastened to the ears. Those fastened above the nose to the forehead were symbols representative of good and were called nose-jewels, dealt with in 3103, whereas those fastened to the ears were symbols representative of obedience and are ear-jewels. But in the original language the same word is used to describe both nose-jewel and ear-jewel.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.