²⁴ Ja Jeremia sanoi kaikelle kansalle ja kaikille vaimoille: kuulkaat Herran sanaa kaikki, jotka Juudasta Egyptin maassa olette.

¹ Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

² Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

³ Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

⁴ Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

⁵ Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

⁶ Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

⁷ Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

⁸ Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

⁹ Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

¹⁰ Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

¹¹ Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

¹² Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

¹³ Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

¹⁴ Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

¹⁵ Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

¹⁶ Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

¹⁷ Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

¹⁸ He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

¹⁹ He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

²⁰ Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

²¹ Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

²² Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

²³ Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

²⁴ Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

²⁵ He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

²⁶ Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

²⁷ Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

²⁸ Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

²⁹ Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

³⁰ Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

³¹ Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

³² Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

³³ Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

³⁴ Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

³⁵ Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

³⁶ Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

³⁷ Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

³⁸ Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

³⁹ Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

⁴⁰ Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

⁴¹ Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

⁴² Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

⁴³ Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

⁴⁴ Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

⁴⁵ Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

⁴⁶ Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

⁴⁷ Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

⁴⁸ Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

⁴⁹ Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

⁵⁰ Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

⁵¹ Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

⁵² Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

⁵³ Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

⁵⁴ Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

⁵⁵ Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

⁵⁶ Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

⁵⁷ Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

⁵⁸ Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

⁵⁹ Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

⁶⁰ Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

⁶¹ Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

⁶² Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

⁶³ Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

⁶⁴ Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

⁶⁵ Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

⁶⁶ Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

⁶⁷ Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

⁶⁸ Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

⁶⁹ Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

⁷⁰ Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

⁷¹ Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

⁷² Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.