Mooseksen kirja 32
1
"Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa minun suuni sanat!
2
Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.
3
Sillä minä julistan Herran nimeä; antakaa kunnia meidän Jumalallemme.
4
Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.
5
Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan häpeäpilkku-tuo nurja ja kiero sukupolvi!
6
Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti.
7
Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.
8
Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
9
Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa.
10
Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä.
11
Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa.
12
Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.
13
Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä.
14
Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsain ja oinasten rasvaa, Baasanin härkiä ja kauriita ja parasta vehnän ydintä; ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.
15
Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota.
16
He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan, he vihoittivat hänet kauhistuksillansa.
17
He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista teidän isänne eivät tienneet.
18
Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut; sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi.
19
Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.
20
Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on; sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.
21
He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät jumalia ole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa; niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.
22
Sillä minun vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa tuonelan syvyyksiin saakka; se kuluttaa maan kasvuinensa ja polttaa vuorten perustukset.
23
Minä kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun.
24
He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn.
25
Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuorukaisen että neitosen, sekä imeväisen että harmaapään.
26
Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta',
27
jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa, että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin, että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt'.
28
Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole ymmärrystä.
29
Jos he viisaita olisivat, niin he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on.
30
Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä!
31
Sillä heidän kallionsa ei ole niinkuin meidän kalliomme; niin vihollisemmekin päättelevät.
32
Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa, se on kotoisin Gomorran viinitarhoista; heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas.
33
Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheata myrkkyä.
34
Eikö sitä ole talletettuna minun takanani, sinetillä lukittuna minun aitoissani?
35
Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen.
36
Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaa palvelijoitansa, koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa.
37
Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio, johon he turvasivat,
38
missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin?' Nouskoot ne auttamaan teitä, olkoot ne teidän suojananne.
39
Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni. 32:
40
Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman,
41
kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä-
42
ja minun miekkani syö lihaa-surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.
43
Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat, hänen kansaansa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren; hän antaa koston kohdata vastustajiansa ja toimittaa sovituksen maallensa, kansallensa."
44
Ja Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika.
45
Ja kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille,
46
sanoi hän heille: "Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkoin täyttämään kaikki tämän lain sanat.
47
Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; ja sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne."
48
Ja Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen:
49
"Nouse tänne Abarimin vuoristoon, Nebon vuorelle, joka on Mooabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi.
50
Ja sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi tykö, niinkuin sinun veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa tykö,
51
koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä.
52
Niin, sinä saat katsella sitä maata matkan päästä, mutta sinne sinä et pääse, siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille."
Sacred Scripture # 51
51. 1. The Word is not understandable without a body of teaching. This is because in its literal meaning the Word is entirely made up of correspondences, to allow spiritual and heavenly matters to be gathered within it in such a way that each word can be their container and support. That is why in many passages the literal meaning is not made up of bare truths but of clothed truths, which we may call semblances of truth. Many of them are adapted to the comprehension of ordinary people who do not raise their thoughts above what they can see with their eyes. There are other passages where there seem to be contradictions, though there are no contradictions in the Word when it is seen in its own light. Then too, there are places in the prophets where we find collections of personal names and place-names that make no sense to us - see the examples in §15 above.
Since that is what the literal meaning of the Word is like, it stands to reason that it cannot be understood without a body of teaching.
[2] Some examples may serve to illustrate this. It says that Jehovah repents (Exodus 32:12, 14; Jonah 3:9; 4:2). It also says that Jehovah does not repent (Numbers 23:19; 1 Samuel 15:29). Without a body of teaching, these statements do not agree.
It says that Jehovah visits the iniquities of the parents on the children to the third and fourth generation (Numbers 14:18), and it says that parents will not be put to death for their children and children will not be put to death for their parents, but each will die in his or her own sin (Deuteronomy 24:16). Seen in the light of a body of teaching, these statements do not disagree but agree.
[3] Jesus said,
Ask, and it will be given to you; seek, and you will find; knock, and it will be opened to you. Everyone who asks receives, those who seek find, and to those who knock it will be opened. (Matthew 7:7-8; 21:21-22)
In the absence of a body of teaching, people would believe that everyone’s request is granted, but a body of teaching yields the belief that we are given whatever we ask if we ask it not on our own behalf but on the Lord’s. That is in fact what the Lord tells us:
If you abide in me and my words abide in you, you will ask for whatever you want and it will be done for you. (John 15:7)
[4] The Lord says “Blessed are the poor, because theirs is the kingdom of God” (Luke 6:20). Without a body of teaching, we might think that heaven belongs to the poor and not to the rich. A body of teaching instructs us, though, that this means those who are poor in spirit, for the Lord said,
Blessed are the poor in spirit, because theirs is the kingdom of the heavens. (Matthew 5:3)
[5] The Lord says,
Do not judge, or you will be judged; with the same judgment you pass [on others] you yourself will be judged. (Matthew 7:1-2; Luke 6:37)
In the absence of a body of teaching, this could be used to support the assertion that we should not say that an evil act is evil or judge that an evil person is evil. A body of teaching, though, tells us that it is permissible to pass judgment if we do so in an upright, righteous way. In fact, the Lord says,
Judge with righteous judgment. (John 7:24)
[6] Jesus says,
Do not be called teacher, because one is your Teacher: Christ. You should not call anyone on earth your father, because you have one Father, and he is in the heavens. You should not be called masters, because one is your Master: Christ. (Matthew 23:8-10)
In the absence of a body of teaching, it would turn out that it was wrong to call anyone a teacher or a father or a master; but from a body of teaching we come to know that this is permissible in an earthly sense but not in a spiritual sense.
[7] Jesus said to the disciples,
When the Son of Humanity sits on the throne of his glory, you will also sit on twelve thrones, judging the twelve tribes of Israel. (Matthew 19:28)
These words could lead us to believe that the Lord’s disciples will be passing judgment, when quite the contrary, they cannot judge anyone. So a body of teaching unveils this mystery by explaining that only the Lord, who is omniscient and knows the hearts of all, will judge and can judge, and that his twelve disciples mean the church in the sense of all the true and good principles that it has received from the Lord through the Word. A body of teaching leads us to the conclusion that these principles will judge everyone, which follows from what the Lord says in John 3:17-18; 12:47-48.
[8] People who read the Word without the aid of a body of teaching do not know how to make sense out of what it says in the prophets about the Jewish nation and Jerusalem, namely, that the church will abide in that nation and that its seat will be in that city forever. Take the following statements, for example.
Jehovah will visit his flock, the house of Judah, and transform them into a glorious war horse; from Judah will come the cornerstone, from Judah the tent peg, from Judah the battle bow. (Zechariah 10:3-4)
Behold, I am coming to dwell in your midst. Jehovah will make Judah his inheritance and will again choose Jerusalem. (Zechariah 2:10-12)
On that day it will happen that the mountains will drip with new wine and the hills will flow with milk; and Judah will abide forever, and Jerusalem from generation to generation. (Joel 3:18, 20)
Behold, the days are coming in which I will sow the house of Israel and the house of Judah with the seed of humankind, and in which I will make a new covenant with the house of Israel and with the house of Judah. This will be the covenant: I will put my law in their midst and I will write it on their heart, and I will become their God and they will become my people. (Jeremiah 31:27, 31, 33)
On that day ten men from every language of the nations will take hold of the hem of a man of Judah and say, “We will go with you, because we have heard that God is with you.” (Zechariah 8:23)
There are other passages of the same nature, such as Isaiah 44:24, 26; 49:22-23; 65:18; 66:20, 22; Jeremiah 3:18; 23:5; 50:19-20; Nahum 1:15; Malachi 3:4. In these passages the subject is the Lord’s Coming and what will happen at that time.
[9] However, it says something very different in any number of other passages, of which I will cite only the following:
I will hide my face from them. I will see what their posterity is, for they are a perverse generation, children in whom there is no faithfulness. I have said, “I will cast them into the most remote corners, I will make them cease from human memory, ” for they are a nation devoid of counsel, and they have no understanding. Their vine is from the vine of Sodom and the fields of Gomorrah. Their grapes are grapes of gall; their clusters are bitter. Their wine is the venom of dragons and the cruel gall of poisonous snakes. All this is hidden with me, locked away in my treasuries. Vengeance and retribution belong to me. (Deuteronomy 32:20-35)
These words were spoken about that nation, and there are similar statements elsewhere, as in Isaiah 3:1-2, 8; 5:3-6; Deuteronomy 9:5-6; Matthew 12:39; 23:27-28; John 8:44; and all through Jeremiah and Ezekiel. All the same, these statements that seem to contradict each other turn out to be in agreement in the light of a body of teaching, which tells us that Israel and Judah in the Word do not mean Israel and Judah but the church in each of two senses - one in which it lies in ruins and the other in which it is to be restored by the Lord. There are other contrasts like this in the Word that enable us to see that the Word cannot be understood apart from a body of teaching.
