Библия

 

synty 2

Учиться

   

1 Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.

2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.

3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.

4 Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,

5 ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,

6 vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.

7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

8 Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.

9 Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän-ja pahantiedon puun.

10 Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan.

11 Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa;

12 ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä.

13 Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan.

14 Kolmannen virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse. Ja neljäs virta on Eufrat.

15 Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.

16 Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,

17 mutta hyvän-ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".

18 Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".

19 Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.

20 Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

21 Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.

22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.

23 Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu".

24 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

25 Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.

   

Из произведений Сведенборга

 

Arcana Coelestia # 9230

Изучить этот эпизод

  
/ 10837  
  

9230. And flesh that is torn in the field ye shall not eat. That this signifies that the falsified good of faith shall not be conjoined is evident from the signification of “flesh,” as being good (see n. 7850, 9127); from the signification of a “field,” as being the church in respect to good, thus the good of the church (n. 2971, 3766, 7502, 7571, 9139, 9141); from the signification of “what is torn,” as being that which is destroyed through falsities, thus also what is falsified (n. 5828); and from the signification of “eating,” as being to appropriate and conjoin (n. 2187, 3168, 3513, 3596, 4745, 5643, 8001). From this it is evident that by “flesh that is torn in the field ye shall not eat” is signified that the good of the church, or the falsified good of faith, is not to be appropriated or conjoined.

[2] A few words shall be said about what the good of faith is, and what the truth of faith. Everything of the church is called the “good of faith,” that has to do with life and use from what the doctrine of faith of the church teaches; in a word everything that has to do with willing it and doing it from obedience; for the truths of faith of the church become goods by willing and doing them. But everything is called the “truth of faith,” which as yet has not any use as its end, or which as yet is not for the sake of life, consequently which is merely known and kept in the memory, and from this is laid hold of by the understanding, and is taught from it. For so long as the truths of the church go no further, they are merely knowledges, and relatively to goods are outside the man himself; for man’s memory and understanding are like entries, and his will is like an inner chamber, because the will is the man himself. This shows what the truth of faith is, and what the good of faith. But the good which a man does in his first state during his regeneration is called the “good of faith,” whereas the good which he does in the second state, namely, after he has been regenerated, is called the “good of charity.” And therefore when a man does good from the good of faith, he does good from obedience; but when he does good from the good of charity, he does good from affection. (Concerning these two states with a man who is being regenerated, see n. 7923, 7992, 8505, 8506, 8510, 8512, 8516, 8643, 8648, 8658, 8685, 8690, 8701, 9224, 9227)

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.

Библия

 

Isaiah 41:14

Учиться

       

14 Don't be afraid, you worm Jacob, and you men of Israel. I will help you," says Yahweh, "and your Redeemer is the Holy One of Israel.