Библия

 

synty 41

Учиться

   

1 Ja tapahtui kahden ajastajan perästä, että Pharao näki unen, niinkuin hän olis seisonut virran tykönä.

2 Ja katso, virrasta astui ylös seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, jotka kävivät laitumella ruohostossa.

3 Sitte näki hän toiset seitsemän lehmää tulevan virrasta ylös, rumaa ja laihaa; ja seisoivat niiden (toisten) lehmäin tykönä virran reunalla.

4 Ja ne rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää. Niin Pharao heräsi.

5 Ja hän nukkui jällensä, ja näki toisen kerran unta: ja katso, seitsemän täysinäistä ja paksua tähkäpäätä kasvoivat yhdessä oljessa.

6 Ja katso, seitsemän pientä ja itätuulelta surkastunutta tähkäpäätä kasvoivat niiden jälkeen.

7 Ja ne seitsemän laihaa tähkää nielivät ne seitsemän paksua ja täysinäistä tähkäpäätä. Niin Pharao heräsi ja näki, että se oli uni.

8 Ja aamulla oli hänen henkensä murheellinen, lähetti ja antoi kutsua kokoon kaikki Egyptin noidat ja tietäjät, ja Pharao jutteli heille unensa. Mutta ei ollut, joka sen taisi selittää Pharaon edessä.

9 Niin puhui ylimmäinen juomanlaskia Pharaolle, sanoen: minä muistan tänäpänä minun rikokseni.

10 Koska Pharao vihastui palveliainsa päälle, ja pani minun ja ylimmäisen leipojan vankiuteen, huovinhaltian huoneesen;

11 Niin me molemmat näimme yhtenä yönä unta, kumpikin unensa selityksen jälkeen me uneksuimme.

12 Ja siellä oli meidän kanssamme Hebrealainen nuorukainen, huovinhaltian palvelia, ja me juttelimme hänelle, ja hän selitti meille meidän unemme: kummallekin unensa jälkeen selitti hän sen.

13 Ja niinkuin hän meille selitti, niin se tapahtui: sillä minä asetettiin minun virkaani ja hän hirtettiin.

14 Niin lähetti Pharao, ja antoi kutsua Josephin, ja he hopusti ottivat hänen vankiudesta ulos. Ja hän antoi itsensä keritä, ja muutti vaattensa ja tuli Pharaon tykö.

15 Niin sanoi Pharao Josephille: minä olen unta nähnyt, ja ei ole sen selittäjää; mutta minä olen kuullut sinusta sanottavan: koskas unen kuulet, niin sinä taidat sen selittää.

16 Joseph vastasi Pharaota, sanoen: ei se ole minulla; mutta Jumala aavistaa kuitenkin Pharaolle hyvää.

17 Niin puhui Pharao Josephille: unessa olin minä seisovana virran reunalla.

18 Ja katso, virrasta tuli ylös seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, jotka kävivät laitumella ruohostossa.

19 Ja katso, heidän jälkeensä tulivat ylös toiset seitsemän pientä ja juuri rumaa ja laihaa lehmää: en ole minä koko Egyptin maalla nähnyt niin rumia.

20 Ja ne laihat ja rumat lehmät söivät ne ensimäiset seitsemän lihavaa lehmää.

21 Ja koska he olivat syöneet, ei heidän päällänsä mitään tuntunut, että he olivat syöneet; vaan olivat niin rumat nähdä kuin ennenkin. Niin minä heräsin.

22 Ja taas näin minä unessani seitsemän tähkäpäätä kasvaneen yhdessä oljessa, täysinäistä ja kaunista.

23 Sitte kävi ylös seitsemän kuivaa, pientä ja itätuulelta surkastunutta tähkäpäätä.

24 Ja ne pienet tähkäpäät nielivät ne seitsemän kaunista tähkäpäätä. Ja minä olen sen sanonut tietäjille, mutta ei ole joka sen minulle ilmoittais.

25 Joseph sanoi Pharaolle: Pharaon uni on yhtäläinen: Jumala ilmoittaa Pharaolle, mitä hän tekevä on.

26 Ne seitsemän kaunista lehmää ovat seitsemän vuotta, ja ne seitsemän täysinäistä tähkäpäätä ovat myös seitsemän vuotta: se on yhtäläinen uni.

27 Mutta ne seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka astuivat ylös heidän jälkeensä, ovat seitsemän vuotta, ja ne seitsemän laihaa ja itätuulelta surkastunutta tähkäpäätä ovat seitsemän nälkävuotta.

28 Se on nyt se, kuin minä Pharaolle sanonut olen: että Jumala ilmoitti Pharaolle, mitä hän tekevä on.

29 Katso, seitsemän viljaista vuotta tulevat koko Egyptin maalle.

30 Ja niiden jälkeen tulevat seitsemän nälkävuotta, niin että kaikki senkaltainen viljan kyllyys unhotetaan Egyptin maalla, ja se kallis aika hävittää maakunnan.

31 Ja ei enämpi tiedetä siitä viljan kyllyydestä maakunnassa, sen kalliin ajan tähden, joka tulee; sillä se tulee sangen raskaaksi.

32 Mutta että uni on kerrottu Pharaolle, se (aavistaa) että asia on Jumalalta päätetty, ja Jumala on pian sen tekevä.

33 Nyt siis Pharao etsikään toimellista ja taitavaa miestä, asettaaksensa Egyptin maan päälle.

34 Toimittakaan Pharao ja asettakaan ottomiehiä maakuntaan, ja ottakaan viidennen osan Egyptin maalta niinä seitsemänä viljavuonna.

35 Ja he kootkaan kaikkinaista ravintoa niinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, ja antakaan tulla jyviä Pharaon haltuun, varaksi kaupungeissa, ja tallella pitäkään.

36 Että ruokaa olis tähteelle pantu maakunnalle, niinä seitsemänä nälkävuonna, jotka tulevat Egyptin maalle, ettei maa hävitettäisi näljän tähden.

37 Ja se puhe kelpasi Pharaolle, ja kaikille hänen palvelioillensa.

38 Ja Pharao sanoi palvelioillensa: taidammeko me löytää tainkaltaisen miehen, jossa Jumalan henki on?

39 Ja Pharao sanoi Josephille: että Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, niin ei ole yhtään niin taitavaa ja ymmärtäväistä kuin sinä olet.

40 Ole sinä minun huoneeni päällä, ja sinun sanalles pitää kaiken minun kansani kuuliaisen oleman; ainoastansa kuninkaallisessa istuimessa tahdon minä olla korkiampi sinua.

41 Ja Pharao sanoi Josephille: katso, minä olen asettanut sinun koko Egyptin päälle.

42 Ja Pharao otti sormuksen kädestänsä, ja pani sen Josephin käteen: ja puetti hänen kalleisiin liinavaatteisiin, ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa.

43 Ja antoi hänen ajaa toisessa vaunussansa, ja antoi huutaa hänen edellänsä: Abrek: ja asetti hänen koko Egyptin maan päälle.

44 Ja Pharao sanoi Josephille: minä olen Pharao; ja ilman sinun tahdotas ei pidä yhdenkään ylentämän kättänsä taikka jalkaansa koko Egyptin maalla.

45 Ja Pharao kutsui Josephin nimen Salaisuutten selittäjäksi: ja antoi hänelle Asnatin, Potipheran Onin papin tyttären, emännäksi. Niin Joseph meni ympärinsä Egyptin maan.

46 Ja Joseph oli kolmenkymmenen ajastaikainen, koska hän seisoi Pharaon, Egyptin kuninkaan edessä. Ja Joseph lähksi Pharaon tyköä, ja vaelsi ympärinsä kaiken Egyptin maan.

47 Ja maa kasvoi pivottaisin niinä seitsemänä viljavuosina.

48 Ja hän kokosi niinä seitsemänä vuonna kaikkinaisen elatuksen, joka oli Egyptin maalla, ja pani sen tähteelle kaupunkeihin: mitä elatusta maa kasvoi ympärinsä kunkin kaupungin, sen hän siihen tähteelle pani.

49 Ja Joseph kokosi sangen paljon jyviä, niinkuin santaa meressä, siihenasti että hän lakkasi lukemasta, sillä ne olivat epälukuiset.

50 Ja Jopsephille syntyi kaksi poikaa, ennenkuin kallis aika tuli, jotka hänelle synnytti Asnat, Potipheran Onin papin tytär.

51 Ja kutsui esikoisensa nimen Manasse; sillä (sanoi hän) Jumala on antanut minun unhottaa kaiken minun vaivani, ja kaiken minun isäni huoneen.

52 Mutta toisen nimen hän jutsui Ephraim; sillä (sanoi hän) Jumala on tehnyt minun hedelmälliseksi minun raadollisuuteni maassa.

53 Koska ne seitsemän viljavuotta olivat kuluneet Egyptin maalla,

54 Rupesivat ne seitsemän nälkävuotta tulemaan, niinkuin Joseph oli (edellä) sanonut: ja nälkä tuli kaikkiin maakuntiin; mutta koko Egyptin maalla oli leipää.

55 Kuin Egyptin maa myös kärsi nälkää, huusi kansa Pharaon tykö leivän tähden. Mutta Pharao sanoi kaikille Egyptiläisille: menkäät Josephin tykö; mitä hän sanoo teille, se tehkäät.

56 Koska nälkä tuli koko maakuntaan, avasi Joseph kaikki jyväaitat jokapaikassa, ja myi Egyptiläisille; sillä nälkä tuli aina raskaammaksi Egyptin maalla.

57 Ja kaikki maakunnat tulivat Egyptiin ostamaan Josephilta; sillä suuri nälkä oli kaikissa maakunnissa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Из произведений Сведенборга

 

Arcana Coelestia # 5307

Изучить этот эпизод

  
/ 10837  
  

5307. 'Shall we find a man like this, in whom is the spirit of God?' means regarding an influx of truth containing good received from within, and so containing the celestial of the spiritual. This is clear from the meaning of 'a man' as truth, dealt with in 3134, 3309, 3459, and from the meaning of 'the spirit of God' as good received from within, thus from the Divine. The spirit of God is that which goes forth from the Divine, and so from absolute good; for the Divine is absolute Good. That which goes forth from this is truth containing good, and it is this truth that is meant in the Word by 'the spirit of God'. Actually the spirit does not go forth, only truth containing good, which is holy truth. The spirit is the instrument by means of which it is brought forth. This truth containing good is the celestial of the spiritual, represented by 'Joseph'.

[2] Within the Church it is well known that in a spiritual sense 'Joseph' is the Lord, which also explains why the Lord is called the heavenly Joseph. But no one knows which aspect of the Lord is represented by 'Joseph'. For the Lord is represented by Abraham, also by Isaac, and by Jacob too. He is represented as well by Moses and Elijah, by Aaron, and also by David, in addition to many others in the Word. But each one nevertheless represents Him in a different way from any other. The aspect that Abraham represents is the Divine itself, 'Isaac' the Divine Rational, 'Jacob' the Divine Natural, 'Moses' the Law or historical part of the Word, 'Elijah' the prophetical part, 'Aaron' His priesthood, and 'David' His kingship. But what aspect is represented by 'Joseph' may be seen in 3969, 4286, 4585, 4592, 4594, 4669, 4723, 4727, 4963, 5249 - that aspect which 'Joseph' represents being the celestial of the spiritual deriving from the rational. No other description than this can be used, for the celestial is good received from the Divine, the spiritual is truth received from that good, making it the truth of good received from His Divine Human. This was what the Lord was when He lived in the world. But once He had glorified Himself, He rose up above it; even His Human was made absolute Divine Good, or Jehovah.

[3] Nothing more specific can be stated regarding this arcanum than the following: Joseph came to Egypt, where first of all he served in the house of Potiphar, the chief of the attendants, then was held in custody, and after that was made the governor over Egypt, so that the way might be represented in which the Lord by progressive stages made the Human within Himself Divine, and so that all this might be written about in a Word that would contain matters of a Divine nature in its internal sense. This sense was intended to serve angels primarily, whose wisdom - which is beyond understanding or description when compared with human wisdom - is concerned with such Divine matters. It was intended at the same time to serve men who prefer historical to any other descriptions, in which, as men turn such descriptions over in their minds, angels can perceive - through an influx from the Lord - the matters of a Divine nature.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.

Из произведений Сведенборга

 

Arcana Coelestia # 3134

Изучить этот эпизод

  
/ 10837  
  

3134. 'Who said, Thus the man spoke to me' means the leanings of truth in the natural man. This likewise is clear from the affection that occurs here, and also from what the man, or Abraham's servant, said to Rebekah, from which it is evident that the leanings of truth are meant; and from the meaning of 'the man' as truth, dealt with in 265, 749, 1007, here truth within the natural man and coming from the Divine, as he is Abraham's oldest servant, who means the natural man, see 3019. In the prophetical part of the Word especially 'man' (vir) is a word that occurs often - in the expressions 'man and wife', 'man and woman', 'man and inhabitant', and also 'man and human being' (vir et homo). In those expressions 'man' in the internal sense means that which belongs to the understanding, which is truth, while 'wife', 'woman', 'inhabitant', and 'human being' mean that which belongs to the will, which is good. As in Isaiah,

I look, and there is no man, and from these there is no counsellor. Isaiah 41:28.

'No man' stands for no one having intelligence, and so for no truth.

[2] In the same prophet,

I came, and there was no man; I called and no one answered. Isaiah 50:2.

Here the meaning is the same. In the same prophet,

Truth has stumbled in the street, and uprightness has been unable to come in, and truth has been removed, and he who retreats from evil is insane. Jehovah saw, and it was evil in His eyes that there was no judgement. And He saw, and there was no man, and wondered. Isaiah 59:14-16.

'No man' clearly stands for no one having intelligence, and so in the universal sense for no truth. These verses in Isaiah refer to the final period of the Church when no truth at all exists any longer. Hence the statement 'truth has stumbled in the street, uprightness cannot come in, and truth has been removed'. 'The street' too has reference to truth, see 2336, as does 'judgement', 2235. In Jeremiah,

Run to and fro through the streets of Jerusalem and see now, and take note, and search in its broad places, if you find a man, if anyone is executing judgement and seeking truth. Jeremiah 5:1.

Here also 'a man' clearly stands for one having intelligence, and for truth. In Zephaniah,

I will make their streets desolate with none passing through; their cities will be devastated, with not a man and not an inhabitant there. Zephaniah 3:6.

'Not a man' stands for no truth, 'not an inhabitant' for no good, 2268, 2451, 2712. The same occurs in many other places besides these.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.