¹ Ja Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli luvannut; ja Herra teki Saaralle, niinkuin oli puhunut.

² Ja Saara tuli raskaaksi ja synnytti Aabrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään, juuri sinä aikana, jonka Jumala oli hänelle sanonut.

³ Ja Aabraham nimitti poikansa, joka hänelle oli syntynyt, sen, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, Iisakiksi.

⁴ Ja Aabraham ympärileikkasi poikansa Iisakin, tämän ollessa kahdeksan päivän vanha, niinkuin Jumala oli hänen käskenyt tehdä.

⁵ Aabraham oli sadan vuoden vanha, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle.

⁶ Ja Saara sanoi: "Jumala on saattanut minut naurunalaiseksi; kuka ikinä saa tämän kuulla, se nauraa minulle".

⁷ Ja hän sanoi vielä: "Kuka olisi tiennyt sanoa Aabrahamille: Saara on imettävä lapsia? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään."

⁸ Ja poika kasvoi, ja hänet vieroitettiin. Ja Aabraham laittoi suuret pidot siksi päiväksi, jona Iisak vieroitettiin.

⁹ Ja Saara näki egyptiläisen Haagarin pojan, jonka tämä oli Aabrahamille synnyttänyt, ilvehtivän

¹⁰ ja sanoi Aabrahamille: "Aja pois tuo orjatar poikinensa, sillä ei tuon orjattaren poika saa periä minun poikani, Iisakin, kanssa".

¹¹ Aabraham pahastui suuresti tästä puheesta poikansa tähden.

¹² Mutta Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä pahastu siitä poikasi ja orjattaresi tähden. Kuule Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset.

¹³ Mutta myöskin orjattaren pojasta minä teen suuren kansan, koska hän on sinun jälkeläisesi."

¹⁴ Varhain seuraavana aamuna Aabraham otti leipää ja vesileilin ja antoi ne Haagarille, pannen ne hänen olalleen, sekä pojan, ja lähetti hänet menemään. Hän lähti ja harhaili Beerseban erämaassa.

¹⁵ Mutta kun vesi loppui leilistä, heitti hän pojan pensaan alle,

¹⁶ meni ja istui syrjään jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "En voi nähdä pojan kuolevan". Ja istuessaan siinä syrjässä hän korotti äänensä ja itki.

¹⁷ Silloin Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli huusi taivaasta Haagarille sanoen: "Mikä sinun on, Haagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan valituksen, siinä missä hän makaa.

¹⁸ Nouse, nosta poika maasta ja tartu hänen käteensä, sillä minä teen hänestä suuren kansan."

¹⁹ Ja Jumala avasi hänen silmänsä, niin että hän huomasi vesikaivon. Ja hän meni ja täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

²⁰ Ja Jumala oli pojan kanssa, ja hän kasvoi ja asui erämaassa, ja hänestä tuli jousimies.

²¹ Ja hän asui Paaranin erämaassa; ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin maasta.

²² Siihen aikaan puhui Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Piikol Aabrahamille sanoen: "Jumala on sinun kanssasi kaikessa, mitä teet.

²³ Vanno nyt tässä minulle Jumalan kautta, ettet ole oleva petollinen minulle etkä minun suvulleni etkä jälkeläisilleni, vaan tee sinäkin laupeus minulle ja sille maalle, jossa muukalaisena asut, niinkuin minä olen sinulle tehnyt."

²⁴ Aabraham sanoi: "Minä vannon".

²⁵ Aabraham nuhteli kuitenkin Abimelekia vesikaivon tähden, jonka Abimelekin palvelijat olivat vallanneet.

²⁶ Mutta Abimelek vastasi: "En tiedä, kuka sen on tehnyt; et ole itse minulle mitään ilmoittanut, enkä ole siitä kuullut ennen kuin tänään".

²⁷ Silloin Aabraham otti pikkukarjaa ja raavaskarjaa ja antoi Abimelekille; ja he tekivät molemmat keskenänsä liiton.

²⁸ Ja Aabraham asetti laumasta seitsemän uuhikaritsaa erilleen muista.

²⁹ Silloin Abimelek sanoi Aabrahamille: "Mitä tarkoittavat nuo seitsemän karitsaa, jotka olet asettanut tuonne erilleen?"

³⁰ Hän vastasi: "Nämä seitsemän karitsaa on sinun otettava minun kädestäni, todistukseksi minulle siitä, että tämä kaivo on minun kaivamani".

³¹ Siitä kutsuttiin paikkaa Beersebaksi, koska he molemmat vannoivat siinä toisilleen valan.

³² Niin he tekivät liiton Beersebassa. Ja Abimelek nousi ja Piikol, hänen sotapäällikkönsä, ja he palasivat filistealaisten maahan.

³³ Ja Aabraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja huusi siinä avuksi Herran, iankaikkisen Jumalan, nimeä.

³⁴ Ja Aabraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa.

¹ This is the blessing, with which Moses the man of God blessed the children of Israel before his death.

² He said, "Yahweh came from Sinai, And rose from Seir to them. He shone forth from Mount Paran. He came from the ten thousands of holy ones. At his right hand was a fiery law for them.

³ Yes, he loves the people. All his saints are in your hand. They sat down at your feet; [Everyone] shall receive of your words.

⁴ Moses commanded us a law, An inheritance for the assembly of Jacob.

⁵ He was king in Jeshurun, When the heads of the people were gathered, All the tribes of Israel together.

⁶ "Let Reuben live, and not die; Nor let his men be few."

⁷ This is [the blessing] of Judah: and he said, "Hear, Yahweh, the voice of Judah. Bring him in to his people. With his hands he contended for himself. You shall be a help against his adversaries."

⁸ Of Levi he said, "Your Thummim and your Urim are with your godly one, whom you proved at Massah, with whom you strove at the waters of Meribah;

⁹ who said of his father, and of his mother, 'I have not seen him;' Neither did he acknowledge his brothers, Nor did he know his own children: For they have observed your word, and keep your covenant.

¹⁰ They shall teach Jacob your ordinances, and Israel your law. They shall put incense before you, and whole burnt offering on your altar.

¹¹ Yahweh, bless his substance. Accept the work of his hands. Strike through the hips of those who rise up against him, of those who hate him, that they not rise again."

¹² Of Benjamin he said, "The beloved of Yahweh shall dwell in safety by him. He covers him all the day long. He dwells between his shoulders."

¹³ Of Joseph he said, "His land is blessed by Yahweh, for the precious things of the heavens, for the dew, for the deep that couches beneath,

¹⁴ for the precious things of the fruits of the sun, for the precious things of the growth of the moons,

¹⁵ for the chief things of the ancient mountains, for the precious things of the everlasting hills,

¹⁶ for the precious things of the earth and its fullness, the good will of him who lived in the bush. Let [the blessing] come on the head of Joseph, On the crown of the head of him who was separate from his brothers.

¹⁷ The firstborn of his herd, majesty is his. His horns are the horns of the wild ox. With them he shall push the peoples all of them, [even] the ends of the earth: They are the ten thousands of Ephraim. They are the thousands of Manasseh."

¹⁸ Of Zebulun he said, "Rejoice, Zebulun, in your going out; and Issachar, in your tents.

¹⁹ They shall call the peoples to the mountain. There they will offer sacrifices of righteousness, for they shall draw out the abundance of the seas, the hidden treasures of the sand."

²⁰ Of Gad he said, "He who enlarges Gad is blessed. He dwells as a lioness, and tears the arm, yes, the crown of the head.

²¹ He provided the first part for himself, for there was the lawgiver's portion reserved. He came [with] the heads of the people. He executed the righteousness of Yahweh, His ordinances with Israel."

²² Of Dan he said, "Dan is a lion's cub that leaps out of Bashan."

²³ Of Naphtali he said, "Naphtali, satisfied with favor, full of the blessing of Yahweh, Possess the west and the south."

²⁴ Of Asher he said, "Asher is blessed with children. Let him be acceptable to his brothers. Let him dip his foot in oil.

²⁵ Your bars shall be iron and brass. As your days, so your strength will be.

²⁶ "There is none like God, Jeshurun, who rides on the heavens for your help, In his excellency on the skies.

²⁷ The eternal God is [your] dwelling place. Underneath are the everlasting arms. He thrust out the enemy from before you, and said, 'Destroy!'

²⁸ Israel dwells in safety; the fountain of Jacob alone, In a land of grain and new wine. Yes, his heavens drop down dew.

²⁹ You are happy, Israel. Who is like you, a people saved by Yahweh, the shield of your help, the sword of your excellency! Your enemies shall submit themselves to you. You shall tread on their high places."