Le texte de la Bible

 

synty 14

Étudier

   

1 Ja tapahtui Amraphelin Sinearin kuninkaan, Ariokin Elassarin kuninkaan, Kedorlaomerin Elamin kuninkaan, ja Tidealin pakanoitten kuninkaan aikana:

2 Että he sotivat Bereaa Sodoman kuningasta, ja Birsaa Gomorran kuningasta, ja Sineabia Adaman kuningasta, ja Semeberiä Zeboimin kuningasta, ja Belan, se on Zoarin, kuningasta vastaan.

3 Nämät kaikki tulivat yhteen Siddimin laaksossa; se on suolainen meri:

4 Sillä he olivat olleet kaksitoistakymmentä ajastaikaa kuningas Kedorlaomerin alla; mutta kolmantenatoistakymmenentenä ajastaikana olivat he hänestä luopuneet.

5 Neljäntenätoistakymmenentenä ajastaikana tuli Kedorlaomer, ja ne kuninkaat, kuin hänen kanssansa olivat, ja löivät ne Kalevan pojat Karnaimin Astarotissa, ja Susimin Hammissa; niin myös Emimin Sjaven Kirjataimissa:

6 Ja Horilaiset Seirin vuorella; siihen lakiaan paikkaan Pharaniin asti, korpea liki.

7 Ja he palasivat ja tulivat Mispatin lähteen tykö, se on Kades, ja löivät koko Amalekilaisten maan; niin myös Amorilaiset, jotka asuivat Hasesonin Tamarissa.

8 Niin läksivät Sodoman kuningas, ja Gomorran kuningas, ja Adaman kuningas, ja Zeboimin kuningas, ja Belan, se on Zoarin kuningas: ja hankitsivat sotaan heitä vastaan Siddimin laaksossa:

9 Kedorlaomeria Elamin kuningasta, ja Tibealia pakanoitten kuningasta, ja Amraphelia Sinearin kuningasta, ja Ariokia Elassarin kuningasta vastaan: neljä kuningasta viittä vastaan.

10 Ja Siddimin laaksossa oli monta maanpihkakuoppaa. Mutta Sodoman ja Gomorran kuningas siinä pakoon ja maahan lyötiin, ja jääneet pakenivat vuorille.

11 Ja he ottivat kaiken Sodoman ja Gomorran tavaran, ja kaiken heidän elatuksensa, ja menivät matkaansa.

12 Ja ottivat myös Lotin Abramin veljen pojan kanssansa, ja hänen tavaransa, ja menivät matkaansa,sillä hän asui Sodomassa.

13 Silloin tuli yksi joka päässyt oli, ja ilmoitti sen Abramille Hebrealaiselle, joka asui Mamren Amorilaisen lakeudella, joka Eskolin ja Anerin veli oli. Nämät olivat liitossa Abramin kanssa.

14 Koska Abram kuuli veljensä otetuksi kiini, varusti hän omaa kotona syntynyttä palveliaansa kolmesataa ja kahdeksantoistakymmentä, ja ajoi takaa heitä Daniin asti.

15 Jakoi itsensä ja karkasi heidän päällensä yöllä palvelioinensa, ja löi heitä: ja ajoi takaa hamaan Hobaan, joka on vasemmalla puolella Damaskua.

16 Ja toi jällensä kaiken tavaran: ja myös veljensä Lotin ja hänen tavaransa toi hän jällensä, niin myös vaimot ja väen.

17 Silloin meni Sodoman kuningas häntä vastaan, koska hän palasi lyömästä Kedorlaomeria, ja niitä kuninkaita hänen kanssansa: Sjaven lakeudella, joka kuninkaan laaksoksi kutsutaan.

18 Mutta Melkisedek Salemin kuningas toi leivän ja viinan: ja hän oli ylimmäisen Jumalan pappi.

19 Ja siunasi häntä, ja sanoi: siunattu ole sinä Abram sille kaikkein korkeimmalle Jumalalle, jonka taivas ja maa oma on.

20 Ja kiitetty olkoon kaikkein korkein Jumala, joka sinun vihollises antoi sinun käsiis. Ja (Abram) antoi hänelle kymmenykset kaikista.

21 Silloin Sodoman kuningas sanoi Abramille: anna minulle väki, ja pidä itse tavara.

22 Ja Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: Minä nostan minun käteni Herran kaikkein korkeimman Jumalan tykö, jonka taivas ja maa oma on:

23 Etten minä ota kaikesta sinun omastas lankaakaan eli kengän rihmaa, ettes sanoisi: minä olen Abramin äveriääksi tehnyt:

24 Ei suinkaan, paitsi sitä kuin nämät nuoret miehet syöneet ovat; ja niiden miesten osan, jotka minua seurasivat: Aner, Eskol ja Mamre, he saakoon osansa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Des oeuvres de Swedenborg

 

Arcana Coelestia #1838

Étudier ce passage

  
/ 10837  
  

1838. That 'a deep sleep came over Abram' means that the Church was at that time in darkness is clear from the meaning of 'deep sleep'. In relation to wakefulness 'deep sleep' is a state of darkness, a state which is here attributed to the Lord, who is represented by Abram. Not that a deep sleep, or a state of darkness, ever in fact existed with Him, but with the Church. This is similar to the way things are in the next life where the Lord never ceases to be the Sun, and Light itself; yet before the evil He is seen as darkness, for it is according to the state of each individual that the Lord is seen. Thus the same is said here of the Church when in a state of darkness.

[2] Take as an example the vastation, the punishment, and the condemnation which are ascribed to the Lord many times in the Word. These are in fact attributable to the member of the Church, who vastates, punishes, and condemns himself. It appears to the eyes of the individual as though the Lord vastated, punished, and condemned; and because the appearance is such, it is so expressed according to appearances. For unless a person were taught by means of appearances he would never allow himself to be taught at all. What is contrary to the appearance he neither believes nor comprehends until at a later time he has the power of judgement and has been granted the faith that is grounded in charity.

[3] The same applies to the Church. When it is in darkness the Lord is so obscured before the eyes of its members that He does not appear, that is, He is not acknowledged. Yet it is not at all the Lord who is covered in obscurity but the person in whom and with whom the Lord would be. Nevertheless obscuration is attributed to the Lord, as is 'deep sleep' here, by which is meant a dark state of the Church.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.