Библията

 

Matteus 4

Проучване

   

1 Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.

2 Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä.

3 Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi".

4 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'."

5 Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle

6 ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'."

7 Jeesus sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'."

8 Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston

9 ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua".

10 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'."

11 Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.

12 Mutta kun Jeesus kuuli, että Johannes oli pantu vankeuteen, poistui hän Galileaan.

13 Ja hän jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella;

14 että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo:

15 "Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea-

16 kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus".

17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

18 Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki kaksi veljestä, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, hänen veljensä, heittämässä verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia.

19 Ja hän sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia".

20 Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä.

21 Ja käydessään siitä eteenpäin hän näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, venheessä isänsä Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon; ja hän kutsui heidät.

22 Niin he jättivät kohta venheen ja isänsä ja seurasivat häntä.

23 Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli.

24 Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät.

25 Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.

   

От "Съчиненията на Сведенборг

 

Apocalypse Revealed #504

Проучете този пасаж

  
/ 962  
  

504. Where also our Lord was crucified. This symbolizes a failure to acknowledge the Lord's Divine humanity, and thus a state in which He is rejected.

It is a saying in the church that people who blaspheme the Lord, crucify Him, and that so, too, do those who, like the Jews, deny that He is the Son of God.

People who deny that the Lord's humanity is Divine are like Jews because everyone views the Lord as a person, and anyone who views His humanity as on par with the humanity of any other person is incapable then of thinking of His Divinity, no matter how often this is called the Son of God, born from eternity, coequal with the Divinity of the Father. When he is told this or hears it read, it penetrates his hearing, indeed, but not at the same time his belief, since he thinks of the Lord as being a material person like any other man, retaining the same properties of the flesh. And because he then sets the Lord's Divinity aside and pays it no attention, he is therefore in the same state as he would be if he denied it; for he denies that the Lord's humanity is the Son of God, even as the Jews did also, for which reason they crucified Him. That the Lord's humanity is nevertheless the Son of God is something plainly said in Luke 1:32, 35, Matthew 3:16-17, and elsewhere.

[2] It is apparent from this why people in the church turn directly to God the Father, and many also to the Holy Spirit, and rarely anyone directly to the Lord.

Since the Jews crucified the Lord owing to their denial that He was the Messiah, the Son of God, therefore their Jerusalem is also called Sodom (Isaiah 3:9, Jeremiah 23:14, Ezekiel 16:46, 48). And the Lord says,

On the day that Lot went out of Sodom it rained fire and brimstone from heaven and destroyed them all. Even so will it be in the day when the Son of Man is revealed. (Luke 17:29-30)

What the fire and brimstone are may be seen in no. 452, 494.

  
/ 962  
  

Many thanks to the General Church of the New Jerusalem, and to Rev. N.B. Rogers, translator, for the permission to use this translation.