Библията

 

synty 13

Проучване

   

1 Niin Abram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot hänen kanssaan, Etelämaahan.

2 Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa.

3 Ja hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen, Etelämaasta Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut, Beetelin ja Ain välillä,

4 siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä.

5 Ja myöskin Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli pikkukarjaa, raavaskarjaa ja telttoja.

6 Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua.

7 Niin syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset.

8 Silloin Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä.

9 Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle."

10 Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa.

11 Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan.

12 Abram asettui Kanaanin maahan, Loot asettui lakeuden kaupunkeihin ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti.

13 Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä.

14 Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen.

15 Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.

16 Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi.

17 Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan."

18 Ja Abram siirtyi siirtymistään telttoineen ja tuli ja asettui Mamren tammistoon, joka on Hebronin luona, ja rakensi sinne alttarin Herralle.

   

От "Съчиненията на Сведенборг

 

Arcana Coelestia #1023

Проучете този пасаж

  
/ 10837  
  

1023. That 'and I, behold I am establishing My covenant' means the Lord's presence in charity becomes clear from the meaning of 'a covenant', dealt with in 666, where it was shown that 'a covenant' means regeneration, and in particular the conjunction of the Lord with a regenerate person by means of love. It was also shown there that the heavenly marriage is the actual covenant itself, and that consequently the heavenly marriage exists with every regenerate person. The nature of this marriage or covenant has also been shown already.

[2] The heavenly marriage with the member of the Most Ancient Church existed in the area of his own will, but the heavenly marriage with the member of the Ancient Church came into existence in the area of his own understanding. Actually when the will part of man's mind had become utterly corrupted, the Lord in miraculous fashion separated the area of his own understanding from that corrupted will part, and within the area of man's own understanding He formed a new will, which is conscience. Into conscience He infused charity, and into charity innocence, and in this manner joined Himself to man, or what amounts to the same, established a covenant with him.

[3] To the extent that the area of a person's own will can be separated from this understanding part the Lord is able to be present with him, that is, to join Himself or establish a covenant with him. Temptations and similar means of regeneration render inactive the area of a person's own will, so that it is reduced to nothing and so to speak dies. To the extent that this happens the Lord can operate within charity by means of conscience implanted in the area of a person's own understanding. This is what is called 'a covenant' here.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.