Библията

 

Joel 3

Проучване

   

1 Sillä katso, niinä päivinä ja sillä ajalla, kuin minä Juudan ja Jerusalemin vankiuden palautan,

2 Tahdon minä koota kaikki pakanat, ja viedä heitä alas Josaphatin laaksoon; ja tahdon siellä heidän kanssansa riidellä, minun kansani ja minun perimiseni Israelin tähden, jonka he pakanain sekaan hajoittivat, ja jakoivat minun maani itsellensä,

3 Ja ovat minun kansastani arpaa heittäneet; ja ovat pojan porton edestä antaneet, ja piian myyneet viinan edestä, ja sen juoneet.

4 Mitä myös minun on teidän kanssanne, te Tyrosta ja Zidonista, ja te kaikki Philistealaisten rajat? vai tahdotteko te minulle kaiketi kostaa? Jos te minulle tahdotte kostaa, niin minä tahdon sen äkisti ja pian kostaa teidän päänne päälle.

5 Sillä te olette minun hopiani ja kultani ottaneet, ja minun kauniit kappaleeni teidän kirkkoihinne vieneet;

6 Ja myyneet Juudan ja Jerusalemin lapset Grekiläisille, heitä kauvas heidän rajoistansa saattaaksenne.

7 Katso, minä tahdon heidät sieltä herättää, johonka te heidät myyneet olette; ja tahdon sen kostaa teidän päänne päälle;

8 Ja tahdon myydä jälleen teidän poikanne ja tyttärenne Juudan lasten kautta; ne pitää heidät rikkaasen Arabiaan, kaukaisen maan kansalle myymän; sillä Herra on sen puhunut.

9 Julistakaat näitä pakanain seassa, pyhittäkäät sota, herättäkäät väkevät, käyköön edes, ja menköön ylös kaikki sotaväki.

10 Tehkäät vannanne miekoiksi ja viikahteenne keihäiksi. Ja joka heikko on, se sanokaan: minä olen väkevä.

11 Kootkaat teitänne, ja tulkaat tänne kaikki pakanat ympäristöltä, ja kootkaat teitänne; anna, Herra, sinun väkevät sinne astua alas.

12 Nouskaat pakanat ja menkäät ylös Josaphatin laaksoon; sillä minä tahdon siellä istua, ja tuomita kaikki pakanat ympäristöltä.

13 Sivaltakaat viikahteella, sillä elo on kypsä; tulkaat ja astukaat alas; sillä kuurnat ovat täydet, ja kuurna-astiat kuohuvat; sillä heidän pahuutensa on suuri.

14 Paljo kansaa pitää oleman ympärillä joka paikassa Tuomiolaaksossa; sillä Herran päivä on läsnä Tuomiolaaksossa.

15 Aurinko ja kuu pimenevät, ja tähdet peittävät valkeutensa.

16 Ja Herra on Zionista kiljuva, ja antaa kuulla äänensä Jerusalemista, että taivaan ja maan pitää vapiseman. Mutta Herra on kansansa turva, ja linna Israelin lapsille.

17 Ja teidän pitää tietämän, että minä Herra teidän Jumalanne asun Zionissa minun pyhällä vuorellani; silloin on Jerusalem pyhäksi tuleva, ja ei pidä muukalaisen käymän enään sen lävitse.

18 Sillä ajalla pitää vuoret makiaa viinaa tiukkuman, ja kukkulat rieskaa vuotaman, ja kaikki Juudan ojat pitää vettä täynnä oleman; ja lähde pitää Herran huoneessa käymän, ja Sittimin ojaan juokseman.

19 Vaan Egyptin pitää autioksi tuleman, ja Edom synkiäksi erämaaksi; sen vääryyden tähden, mikä Juudan lapsille tehty on, että he viattoman veren heidän maassansa vuodattaneet ovat.

20 Mutta Juudassa pitää ijankaikkisesti asuttaman, ja Jerusalemissa ijankaikkiseen aikaan.

21 Ja minä tahdon puhdistaa heidän verensä, jota en minä ennen ole puhdistanut; ja Herra on asuva Zionissa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

От "Съчиненията на Сведенборг

 

Apocalypse Explained #432

Проучете този пасаж

  
/ 1232  
  

432. Verse 5. Of the tribe of Judah twelve thousand sealed; of the tribe of Reuben twelve thousand sealed; of the tribe of Gad twelve thousand sealed.

5. "Of the tribe of Judah twelve thousand sealed," signifies love to the Lord, and that all who are in that love are in heaven, and come into heaven n. 433; "of the tribe of Reuben twelve thousand sealed," signifies the light of truth from that good, and that all who are in that light are in heaven and come into heaven n. 434; "of the tribe of Gad twelve thousand sealed," signifies the consequent good of life (n. 435, 436).

  
/ 1232  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for their permission to use this translation.

От "Съчиненията на Сведенборг

 

Arcana Coelestia #10602

Проучете този пасаж

  
/ 10837  
  

10602. 'And Jehovah said to Moses' means the conclusion regarding the Israelite nation. This is clear from the meaning of 'saying', when Jehovah talks to Moses, as an answer, or in this instance a conclusion; for 'said' includes the words that come after it, because they are what He actually said or what are being declared here. Here therefore 'said' means the conclusion regarding the Israelite nation that has been the subject in the two previous chapters. That conclusion was that a Church would indeed be established among them, and that the Word would be written among them, but that their interest would lie in external things and not in what was internal. People's interest lies in external things and not in what is internal when they venerate outward things but do not acknowledge the Lord or love God for His sake, only for their own sakes, which is a love of self and not of God. Indeed it is a turning away from God, not a turning towards Him. But since they were able to practise outward holiness for their own sakes, and that holiness could be wondrously converted by the spirits residing with them into an outward holiness for God's sake; and since this in turn could be received from those spirits by angels and so be raised to an inner holiness, that nation was accepted. On this matter, see 10500, 10570. This is the conclusion which the present chapter contains, thus which is meant by 'Jehovah said to Moses'.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.