¹ Ja henki nosti minun ylös ja vei minun portin eteen Herran huoneen puoleen, joka itään päin on, ja katso: portissa oli viisikolmattakymmentä miestä. Ja minä näin niiden seassa Jasanian Assurin pojan, ja Pelatian Benajan pojan, kansan päämiehet.

² Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen poika, näillä miehillä ovat väärät ajatukset ja vahingolliset neuvot tässä kaupungissa,

³ Jotka sanovat: ei se vielä niin läsnä ole, rakentakaamme huoneita; tämä on pata, me olemme liha.

⁴ Sentähden ennusta sinä heitä vastaan, ennusta, sinä ihmisen poika.

⁵ Ja Herran henki lankesi minun päälleni, ja sanoi minulle: sano: näin sanoo Herra: te Israelin huoneesta olette niin puhuneet: minä tiedän kyllä teidän henkenne ajatukset.

⁶ Te olette monta tappaneet tässä kaupungissa, ja hänen katunsa täyttäneet tapetuilla.

⁷ Sentähden sanoo Herra, Herra näin: ne jotka te siellä tappaneet olette, ne ovat liha, ja tämä on pata; mutta minä tahdon teitä viedä tästä ulos.

⁸ Miekan, jota te pelkäätte, annan minä tulla teidän päällenne, sanoo Herra, Herra.

⁹ Minä tahdon ajaa teitä sieltä ulos, ja antaa teitä muukalaisten käsiin, ja tehdä teille oikeuden.

¹⁰ Teidän pitää miekalla lankeeman; Israelin maan äärissä minä tahdon tuomita teitä, ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra.

¹¹ Mutta ei tämä pidä oleman teidän patanne, ettekä te lihana siinä; vaan Israelin maan äärissä tahdon minä tuomita teitä.

¹² Ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra; sillä ette ole vaeltaneet minun säätyini jälkeen, ja ette ole pitäneet minun oikeuksiani, mutta olette tehneet pakanain tavan jälkeen, jotka teidän ympärillänne ovat.

¹³ Ja kuin minä näin ennustin, niin Pelatia Benjan poika kuoli. Ja minä lankesin kasvoilleni, ja huusin korkialla äänellä ja sanoin: Voi Herra, Herra, sinä lopetat peräti Israelin jäänneet.

¹⁴ Niin tuli Herran sana minulle ja sanoi:

¹⁵ Sinä ihmisen poika, ne ovat sinun veljes, sinun veljes ja lähimmäiset lankos, ja koko Israelin huone, joille Jerusalemin asuvaiset sanoneet ovat: menkäät kauvas Herrasta, maa on meille annettu omaisuudeksi.

¹⁶ Sentähden sano sinä: näin sanoo Herra, Herra: totta minä olen antanut ajaa heitä kauvas pakanain sekaan, ja olen tosin hajoittanut heitä maakuntiin, niin tahdon minä kuitenkin äkisti olla heidän pyhityksensä niissä maakunnissa, joihinka he joutuneet ovat.

¹⁷ Sano sentähden: näin sanoo Herra, Herra: minä tahdon koota teitä niistä kansoista, ja koota teitä niistä maakunnista, joihinka te hajoitetut olette, ja tahdon antaa teille Israelin maan.

¹⁸ Sinne pitää heidän tuleman ja ottaman sieltä ulos kaiken hänen saastaisuutensa ja kaikki hänen kauhistuksensa.

¹⁹ Ja minä tahdon antaa heille yhden sydämen, ja antaa teihin uuden hengen, ja tahdon ottaa pois kivisen sydämen heidän lihastansa, ja antaa heille lihaisen sydämen;

²⁰ Että heidän pitää vaeltaman minun säädyissäni, ja pitämän minun oikeuteni, ja tekemän sen jälkeen; ja heidän pitää oleman minun kanssani, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa.

²¹ Mutta niille, jotka vaeltavat sydämensä kauhistuksen ja hirmuisuuden jälkeen, niille minä tahdon panna heidän tekonsa heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra.

²² Niin nostivat Kerubimit siipiänsä, ja rattaat kävivät heidän sivussansa, ja Israelin Jumalan kunnia oli heidän päällänsä.

²³ Ja Herran kunnia kävi keskellä kaupunkia ylös, ja asettui sille vuorelle, joka on itään päin kaupungista.

²⁴ Ja henki otti minun, ja johdatti minun näyssä ja Jumalan hengessä Kaldean maalle vankien tykö; ja se näky, jonka minä näin, katosi minun edestäni.

²⁵ Ja minä sanoin vangeille kaikki Herran sanat, jotka hän minulle osoittanut oli.

¹ Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

² Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

³ Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

⁴ Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

⁵ Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

⁶ Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

⁷ Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

⁸ Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

⁹ Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

¹⁰ Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

¹¹ Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

¹² Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

¹³ Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

¹⁴ Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

¹⁵ Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

¹⁶ Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

¹⁷ Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

¹⁸ Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

¹⁹ Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

²⁰ Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

²¹ Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

²² Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

²³ Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

²⁴ Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

²⁵ Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

²⁶ Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

²⁷ Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

²⁸ Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

²⁹ Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

³⁰ Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

³¹ Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

³² Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

³³ Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

³⁴ Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

³⁵ Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

³⁶ Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

³⁷ Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

³⁸ Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

³⁹ Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

⁴⁰ Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.