¹ Sana, jonka Herra puhui Baabelia vastaan, kaldealaisten maata vastaan, profeetta Jeremian kautta.

² "Julistakaa kansojen keskuudessa ja kuuluttakaa, nostakaa lippu; kuuluttakaa, älkää salatko. Sanokaa: Baabel on valloitettu, Beel on joutunut häpeään, kauhistunut on Merodak; sen jumalankuvat ovat joutuneet häpeään, kauhistuneet ovat sen kivijumalat.

³ Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta ja tekee sen maan autioksi, niin ettei siellä asukasta ole: niin ihmiset kuin eläimet pakenevat, menevät pois.

⁴ Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa.

⁵ Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman.

⁶ Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle, unhottivat lepopaikkansa.

⁷ Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä, ja heidän vihollisensa sanoivat: 'Emme joudu syynalaisiksi'. Sillä he olivat tehneet syntiä Herraa vastaan, vanhurskauden asumusta, Herraa, heidän isiensä toivoa, vastaan.

⁸ Paetkaa Baabelista, lähtekää pois kaldealaisten maasta, ja käykää kuin johtokauriit lauman edellä.

⁹ Sillä katso, minä herätän ja tuon Baabelia vastaan suurten kansojen joukon pohjoisesta maasta, ja ne asettuvat sotarintaan sitä vastaan. Sieltäkäsin se valloitetaan; heidän nuolensa ovat kuin voitollisen sankarin, joka ei tyhjänä palaja.

¹⁰ Ja Kaldea joutuu ryöstettäväksi, kaikki sen ryöstäjät saavat yltäkyllin, sanoo Herra.

¹¹ Iloitkaa vain, riemuitkaa vain, te minun perintöosani riistäjät, hypelkää kuin puiva hieho, ja hirnukaa kuin orhit:

¹² kuitenkin joutuu äitinne suureen häpeään, synnyttäjänne saa hävetä. Katso, pakanakansoista vihoviimeinen! Erämaa, kuiva maa ja aromaa!

¹³ Herran vihan tähden se on oleva asumaton, aivan autio. Jokainen, joka kulkee Baabelin ohitse, kauhistuu ja viheltää kaikille sen haavoille.

¹⁴ Asettukaa sotarintaan Baabelia vastaan, yltympäri, kaikki jousenjännittäjät. Ampukaa sitä, älkää nuolia säästäkö; sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan.

¹⁵ Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta. Se antautuu, sen pylväät kaatuvat, sen muurit sortuvat. Sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa sille, tehkää sille, niinkuin sekin on tehnyt.

¹⁶ Tuhotkaa kylväjät Baabelista ja ne, jotka elonaikana sirppiin tarttuvat. Hävittäjän miekkaa pakoon he kääntyvät kukin oman kansansa tykö, pakenevat kukin omaan maahansa.

¹⁷ Eksynyt lammas on Israel, leijonat ovat sen eksyksiin saaneet. Ensiksi Assurin kuningas söi sen, ja nyt viimeksi Nebukadressar, Baabelin kuningas, kalusi sen luut.

¹⁸ Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä rankaisen Baabelin kuningasta ja hänen maatansa, niinkuin minä rankaisin Assurin kuningasta.

¹⁹ Ja minä tuon Israelin takaisin sen omille laidunmaille, ja se on käyvä laitumella Karmelilla ja Baasanissa ja tyydyttävä nälkänsä Efraimin vuorilla ja Gileadissa.

²⁰ Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin rikkomusta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä; sillä minä annan anteeksi niille, jotka minä jäännökseksi jätän.

²¹ Käy Merataimin maan kimppuun ja Pekodin asukasten kimppuun. Aja heitä takaa, hävitä, vihi tuhon omaksi heidät, sanoo Herra, ja tee kaikki, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä.

²² Sotahuuto kuuluu maassa, suuri hävityksen melske!

²³ Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara, joka löi koko maanpiiriä! Kuinka onkaan Baabel tullut kauhistukseksi kansojen seassa!

²⁴ Minä viritin sinulle pyydyksen, ja niin sinut, Baabel, vangittiin tietämättäsi. Sinut tavattiin ja otettiin kiinni, sillä Herraa vastaan sinä ryhdyit taisteluun.

²⁵ Herra avasi asehuoneensa ja toi ulos vihansa aseet. Sillä Herra, Herra Sebaot, on tekevä työnsä kaldealaisten maassa.

²⁶ Käykää sen kimppuun kaikilta ääriltä, avatkaa sen aitat, heittäkää ulos, mitä siinä on, läjään niinkuin lyhteet. Vihkikää se tuhon omaksi, älköön siitä tähdettä jääkö.

²⁷ Hävittäkää kaikki sen härät, astukoot ne teurastettaviksi. Voi heitä! Sillä heidän päivänsä on tullut, heidän rangaistuksensa aika.

²⁸ Kuule! Pakenevia ja pakolaisia tulee Baabelin maasta Siioniin ilmoittamaan Herran, meidän Jumalamme, kostoa, kostoa Hänen temppelinsä puolesta.

²⁹ Kutsukaa ampujat kokoon Baabelia vastaan, kaikki jousenjännittäjät: leiriytykää sen ympärille, älköön pääskö pakoon ainoakaan. Maksakaa sille sen tekojen mukaan; kaiken sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää sillekin. Sillä se on uhitellut Herraa, Israelin Pyhää.

³⁰ Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra.

³¹ Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä, sanoo Herra, Herra Sebaot, sillä sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika.

³² Ylpeä kompastuu ja kaatuu, eikä ole hänen nostajaansa. Ja minä sytytän hänen kaupunkinsa tuleen, ja se kuluttaa ne ja kaiken, mitä hänen ympärillänsä on.

³³ Näin sanoo Herra Sebaot: Sorrettuja ovat niin israelilaiset kuin Juudan miehet, ja kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni, he eivät tahdo päästää heitä irti.

³⁴ Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän ajaa heidän asiansa, tuo rauhan maan päälle, mutta Baabelin asukkaille vavistuksen.

³⁵ Miekka kaldealaisten kimppuun, sanoo Herra, ja Baabelin asukasten kimppuun, sen ruhtinasten ja tietäjäin kimppuun!

³⁶ Miekka valhettelijain kimppuun, ja he typertyvät! Miekka sen sankarien kimppuun, ja he kauhistuvat!

³⁷ Miekka sen hevosten ja vaunujen kimppuun ja kaiken sekakansan kimppuun, joka on sen keskellä, ja he muuttuvat naisiksi! Miekka sen aarteiden kimppuun, ja ne ryöstetään!

³⁸ Helle sen vetten kimppuun, ja ne kuivuvat! Sillä se on jumalankuvien maa, ja hirmujumaliinsa he uskaltavat mielettömästi.

³⁹ Sentähden tulevat sen asukkaiksi erämaan ulvojat ja ulisijat, ja kamelikurjet siellä asustavat. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se polvesta polveen.

⁴⁰ Niinkuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurit, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva.

⁴¹ Katso, kansa tulee pohjoisesta; suuri kansa ja monet kuninkaat nousevat maan perimmäisiltä ääriltä.

⁴² He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Heidän pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel.

⁴³ Kun Baabelin kuningas kuulee sanoman heistä, niin hänen kätensä herpoavat; ahdistus valtaa hänet, tuska, niinkuin synnyttäväisen.

⁴⁴ Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää minun edessäni?

⁴⁵ Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Baabelia vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut kaldealaisten maata vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, laidun kauhistuu niiden tähden.

⁴⁶ Huuto käy: 'Baabel on valloitettu!' ja maa vapisee, parku kuuluu kansoissa."

¹ Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

² Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

³ Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

⁴ Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

⁵ Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

⁶ Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

⁷ Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

⁸ Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

⁹ Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

¹⁰ Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

¹¹ Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

¹² Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

¹³ Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

¹⁴ Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

¹⁵ Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

¹⁶ Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

¹⁷ Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

¹⁸ Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

¹⁹ Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

²⁰ Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

²¹ Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

²² Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

²³ se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

²⁴ Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

²⁵ Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

²⁶ Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

²⁷ Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

²⁸ Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

²⁹ Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

³⁰ Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

³¹ Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

³² vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

³³ Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

³⁴ Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

³⁵ kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

³⁶ kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

³⁷ Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

³⁸ Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

³⁹ Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

⁴⁰ Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

⁴¹ Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

⁴² Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

⁴³ olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

⁴⁴ olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

⁴⁵ Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

⁴⁶ Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

⁴⁷ Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

⁴⁸ Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

⁴⁹ Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

⁵⁰ siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

⁵¹ Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

⁵² Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

⁵³ He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

⁵⁴ Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

⁵⁵ Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

⁵⁶ Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

⁵⁷ Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

⁵⁸ Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

⁵⁹ Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

⁶⁰ Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

⁶¹ Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

⁶² Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

⁶³ Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

⁶⁴ Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

⁶⁵ Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

⁶⁶ Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.