Библия

 

synty 36

Учиться

   

1 Tämä on Esaun sukukunta, joka on Edom.

2 Esau otti emännät Kanaanin tyttäristä: Adan, Hetiläisen Elonin tyttären, ja Oholibaman, Anan Heviläisen Zibeonin pojan tyttären.

3 Ja Basmatin, Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren.

4 Ada synnytti Esaulle Eliphan. Ja Basmat synnytti Reguelin.

5 Oholibama synnytti Jeun, Jaelamin ja Koran. Nämät ovat Esaun lapset, jotka hänelle syntyivät Kanaanin maalla.

6 Ja Esau otti emäntänsä, poikansa ja tyttärensä ja kaiki huoneensa sielut, ja karjansa ja kaikki juhtansa, ja kaiken sen tavaransa, kuin hän oli pannut kokoon Kanaanin maalla: ja meni (toiselle) maalle, veljensä Jakobin tyköä.

7 Sillä heidän tavaransa oli niin suuri, ettei he taitaneet asua ynnä: ja se maa, jossa he muukalaiset olivat, ei vetänyt heitä heidän karjansa (paljouden) tähden.

8 Niin asui Esau Seirin vuorella, ja tämä Esau on Edom.

9 Nämät ovat Esaun sukukunnat Edomilaisten isän Seirin vuorella.

10 Nämät ovat Esaun poikain nimet: Eliphas, Adan Esaun emännän poika: Reguel Basmatin Esaun emännän poika.

11 Ja Eliphan pojat olivat: Teman, Omar, Zepho, ja Gaetam ja Kenas.

12 Mutta Timna oli Eliphan Esaun pojan jalkavaimo, joka synnytti hänelle Amalekin. Ne ovat Adan Esaun emännän lapset.

13 Mutta Reguelin lapset ovat nämät: Nahat, ja Zera, Samma, Missa. Ne ovat Basmatin Esaun emännän lapset.

14 Mutta nämät olivat Oholibaman Esaun emännän pojat, Anan tyttären Zibeonin pojan tyttären lapset; jotka hän synnytti Esaulle: Jeus ja Jaelam ja Kora.

15 Nämät ovat ruhtinaat Esaun lapsista: Eliphan Esaun esikoisen lapset ovat nämät: se ruhtinas Teman, se ruhtinas Omar, se ruhtinas Zepho, se ruhtinas Kenas.

16 Se ruhtinas Kora, se ruhtinas Gaetam, se ruhtinas Amalek. Nämät ovat ruhtinaat Eliphasta Edomin maalla, ja ovat Adan lapset.

17 Ja nämät ovat Reguelin Esaun pojan lapset: se ruhtinasa Nahat, se ruhtinas Sera, se ruhtinas Samma, se ruhtinas Missa. Nämät ovat ruhtinaat Reguelista Edomilaisten maalla ja ovat Basmatin Esaun emännän lapset.

18 Mutta nämät ovat Oholibaman Esaun emännän lapset: se ruhtinas Jeus, se ruhtinas Jaelam, se ruhtinas Kora. Nämät ovat ruhtinaat Oholibamasta, Anan tyttärestä, Esaun emännästä.

19 Nämät ovat Esaun lapset, ja heidän ruhtinaansa. Hän on Edom.

20 Mutta nämät ovat Seirin Horilaisen lapset, jotka sillä maalla asuivat: Lotan, Sobal, Sibeon, Ana.

21 Dison, Etser ja Disan. Nämät ovat Horilaisten ruhtinaat, Seirin lapset Edomin maalla.

22 Mutta Lotanin lapset ovat: Hori ja Heman: ja Lotanin sisar Timna.

23 Sobalin lapset olivat nämät: Alvan, Manahat, Ebal, Sepho ja Onam.

24 Nämät olivat Sibeonin lapset: Aja ja Ana. Tämä on se Ana, joka korvessa löi Jeminiläiset, kaitessansa isänsä Sibeonin aaseja.

25 Mutta Ananin lapset olivat: Dison ja Oholibama Ananin tytär.

26 Disonin lapset olivat: Hemdan, ja Esban, Jetran ja Karan.

27 Etserin lapset olivat: Bilhan, ja Savan ja Akan.

28 Disanin lapset olivat: Uts ja Aran.

29 Nämät ovat Horilaisten ruhtinaat: se ruhtinas Lotan, se ruhtinas Sobal, se ruhtinas Zibeon, se ruhtinas Ana.

30 Se ruhtinas Dison, se ruhtinas Etser, se ruhtinas Disan. Nämät ovat Horilaisten ruhtinaat, heidän ruhtinastensa seassa Seirin maalla.

31 Mutta kuninkaat kuin Edomin maalla hallitsivat, ennenkuin joku kuningas hallitsi Israelin lapsia, ovat nämät:

32 Niin hallitsi Edomissa Bela Beorin poika: ja hänen kaupunkinsa nimi on Dinhaba.

33 Ja koska Bela kuoli, tuli Jobab Seran poika Bosrasta kuninkaaksi hänen siaansa.

34 Kuin Jobab kuoli, tuli Husam Temanilaisten maalta kuninkaaksi hänen siaansa.

35 Koska Husam kuoli, tuli Hadad Bedadin poika kuninkaaksi hänen siaansa, joka löi Midianilaiset Moabilaisten kedolla, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Avit.

36 Koska Hadad kuoli, hallitsi Samla Masrekasta hänen siassansa.

37 Koska Samla kuoli, tuli Saul kuninkaaksi hänen siaansa, Rehobotin virran tyköä.

38 Koska Saul kuoli, tuli Baalhanan Akborin poika kuninkaaksi hänen siaansa.

39 Koska Baalhanan Akborin poika kuoli, tuli Hadar kuninkaaksi hänen siaansa, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Pagu: ja hänen emäntänsä nimi oli Mehetabeel, Matredin tytär, joka Mesahabin tytär oli.

40 Ja nämät ovat Esaun ruhtinasten nimet heidän suvuissansa, paikoissansa ja nimissänsä: se ruhtinas Timna, se ruhtinas Alva, se ruhtinas Jetet.

41 Se ruhtinas Oholibama, se ruhtinas Ela, se ruhtinas Pinon.

42 Se ruhtinas Kenas, se ruhtinas Teman, se ruhtinas Mibtsar.

43 Se ruhtinas Magdiel, se ruhtinas Iram. Nämät ovat Edomin ruhtinaat, niin kuin he asuneet ovat perintö-maallansa, ja Esau on Edomilaisten isä.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Из произведений Сведенборга

 

Arcana Coelestia # 4593

Изучить этот эпизод

  
/ 10837  
  

4593. 'And Rachel died, and was buried on the way to Ephrath' means the end of the initial affection for interior truth. This is clear from the meaning of 'dying' as ceasing to be as previously, dealt with in 494, and so the end; from the representation of 'Rachel' as the affection for interior truth, dealt with in 3758, 3782, 3793, 3819; from the meaning of 'being buried' as the casting aside of the initial state and the raising up of a new one, dealt with in 2916, 2917, 3256; and from the meaning of 'Ephrath' as the spiritual of the celestial in the initial state, dealt with in 4585. From this it is evident that 'Rachel died and was buried on the way to Ephrath' means the end of the initial affection for interior truth and the raising up of a new one meant by 'Bethlehem', dealt with below in the next paragraph.

[2] In the genuine sense 'Rachel died and was buried on the way to Ephrath' means that an inherited characteristic was cast out for ever by means of temptations, that characteristic being the human affection for interior truth, cast out by the Divine affection. This also explains why this son was called Ben-oni, or Son of pain, by his mother, but Benjamin, or Son of the right hand, by his father. Present in the human affection derived from the mother there is a hereditary characteristic that holds evil within it, whereas in the Divine affection nothing but good is present. In the human affection there is a self-concern which has the glory of self and the world as the end in view, but in the Divine affection a self-concern exists that it should effect the salvation of the human race, as accords with the Lord's words in John,

I pray for those whom You have given Me, for all things that are Mine are Yours, and Yours are Mine; but I am glorified in them; that they may all be one, as You, Father, are in Me and I in You, that they may also be one in Us. The glory which You have given Me I have given to them that they may be one even as We are one, I in them and You in Me. John 17:9-10, 21-23.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.