Apocalypse Explained #372
372. And behold, a black horse, signifies the understanding of the Word destroyed in respect to truth. This is evident from the signification of "horse," as being the understanding (See above, n. 355); also from the signification of "black," as being what is not true; thus "a black horse" signifies the understanding destroyed in respect to truth. "Black" signifies what is not true, because "white" signifies what is true. That "white" is predicated of truth and signifies it, may be seen above n. 196. "White" is predicated of truth and signifies it, because white has its origin in the brightness of light, and "light" signifies truth; and "black" is predicated of what is not true and signifies it, because black has its origin in darkness, that is, from the privation of light; and because darkness exists from the privation of light it signifies the ignorance of truth. That "a black horse" here signifies the understanding of the Word destroyed in respect to truth, is evident from the signification of "the red horse" (treated of above), as being the understanding destroyed in respect to good. Moreover, in the church, in process of time, good first perishes and afterwards truth, and at length evil succeeds in place of good, and falsity in place of truth. This last state of the church is meant by "the pale horse" (of which presently).
[2] That "black" signifies what is not true is evident also from other passages in the Word, where it is mentioned. As in Micah:
It shall be night unto you for vision; and darkness shall arise to you for divination; and the sun shall go down over the prophets, and the day shall grow black over them (Micah 3:6).
The "prophets" here treated of signify those who are in the truths of doctrine, and in a sense abstracted from persons, the truths of doctrine; that those meant by "prophets" would see evils and would divine falsities is signified by "it shall be night unto you for vision, and darkness shall arise to you for divination;" that they would know neither good nor truth is signified by "the sun shall go down over the prophets, and the day shall grow black over them;" "sun" signifying the good of love, and day" the truth of faith, and "to grow black" signifying not seen or known.
[3] In Ezekiel:
But when I shall have extinguished thee, I will cover the heavens, and make the stars thereof dark; I will cover the sun with a cloud, and the moon shall not make her light to shine (Ezekiel 32:7).
This is said of Pharaoh king of Egypt, by whom is signified the knowing faculty applied to falsities, which is done when the natural man from things known enters into things spiritual instead of the reverse; because this is contrary to order, falsities are seized upon and confirmed as truths; that then nothing flows in from heaven is signified by "I will cover the heavens;" and that there are then no knowledges of truth is signified by "I will make the stars thereof dark," "stars" meaning knowledges of truth; that there is consequently no good of love nor truth of faith is signified by "I will cover the sun with a cloud, and the moon shall not make her light to shine," "sun" signifying the good of love, and "moon" the truth of faith. (That this is the signification of "sun" and "moon," see Heaven and Hell 116-125.)
"Sun," "moon," and "stars," have a like signification in Joel:
The earth was moved before him; the heavens trembled; the sun and moon were blackened, and the stars withdrew their shining (Joel 2:10; 3:15).
Likewise in Revelation:
The sun became black as sackcloth of hair, and the moon became as blood (Revelation 6:12).
What these things signify in particular will be seen in what follows.
[4] In Ezekiel:
In the day when he shall go down into hell, and I will cover the abyss over him, and I will withhold the rivers thereof, that the great waters may be held back, and I will make Lebanon black for him, and all the trees of the field shall faint for him (Ezekiel 31:15).
This is said of "Assyria," which is here compared to a cedar. "Assyria" here signifies reasoning about the truths of the church from self-intelligence, and "cedar" the truth of the spiritual church; that by such reasoning all knowledges of truth, and with them all truths that savor of good and have their essence from good, would be destroyed is signified by all these words; the "abyss which is covered over him," and the "rivers that were withheld," mean the knowledges of truth and intelligence therefrom, the "abyss" or "sea" signifying the knowing and the cognizing faculties in general that are in the natural man, and "rivers" signifying the things that pertain to intelligence; the "great waters that shall be held back," signify the truths which savor of good and derive their essence from good, "waters" mean truths, and "great" in the Word is predicated of good.
That "Lebanon was made black over him, and the trees fainted for him," signifies that there will be no longer any truths of the church, and with its knowledges there will be no perception of truth; for "Lebanon," in like manner as "cedar," signifies the church in respect to truths, thus also the truths of the church; and "trees of the field" signify the church in respect to the knowledges of truth, thus also the knowledges of truth of the church, "trees" meaning the knowledges themselves, and "field" the church; from this it is clear that "to make Lebanon black" signifies that there are no longer any truths of the church.
[5] In Lamentations:
The Nazarites were whiter than snow, they were brighter than milk. Their form is more dark than blackness; they are not known in the streets (Lamentations 4:7-8).
No one can know what this signifies unless he knows what the Nazarites represented. "The Nazarites" represented the Lord in respect to the celestial Divine; and as all the statutes of the church at that time represented such things as belong to heaven and the church, thus to the Lord, for all things of heaven and the church are from the Lord, and as the Nazariteship was the chief representative of the Lord, these words signify that every representative of the Lord had perished. A genuine representative of the Lord is described by "the Nazarites were whiter than snow, and brighter than milk," which signifies a representative of Divine truth and Divine good in its perfection; for "white" is predicated of truth, in like manner "snow," and "brightness" of the good of truth, in like manner "milk." That every representative of Divine truth had perished is described by "their form is darker than blackness, they are not known in the streets," "form" signifying the quality of truth, "blackness" signifying its no longer appearing, "streets" signifying the truths of doctrine, and "not to be known in them" signifying not to be recognized by genuine truths. What is further signified by "Nazarites" will be told elsewhere.
[6] In Jeremiah:
The whole land shall be a waste; but I will not make a consummation. For this shall the land mourn, and the heavens above shall be blackened (Jeremiah 4:27-28).
"The whole land shall be a waste" signifies that good and truth in the church shall perish, "land" meaning the church; "yet I will not make a consummation" signifies that something of good and truth will still remain; "for this shall the land mourn" signifies the consequent feebleness of the church; "the heavens above shall be blackened" signifies that there will be no influx of good and truth from the Lord through heaven; for the heavens are said to be "blackened" when no affection or perception of truth flows in from the Lord through heaven. Since in the churches before the Lord's coming, which were representative churches, mourning represented spiritual grief of mind on account of the absence of truth and good, for they mourned when oppressed by an enemy, on the death of a father or mother, and for like things, and oppression by an enemy signified oppression by evils from hell, and father and mother signified the church in respect to good and in respect to truth, because with them these things were represented by mourning, they at such times went in black.
[7] As in David:
I say unto God my rock, why hast Thou forgotten me? Why shall I go in black because of the oppression of the enemy (Psalms 42:9; 43:2)?
In the same:
I bowed myself in black as bewailing a mother (Psalms 35:14).
In the same:
I was bent, I was bowed down exceedingly; I have gone in black all the day (Psalms 38:6).
In Malachi:
Ye have said, What profit is it that we walk in black before Jehovah? (Malachi 3:14).
In Jeremiah:
For the breach of the daughter of my people I am broken down; I am made black (Jeremiah 8:21);
"daughter of the people" signifying the church. In Jeremiah:
Judah hath mourned, and her gates have been made to languish, they are made black even to the earth; and the cry of Jerusalem hath gone up; for their nobles sent their little ones for water, they came to the pits and found no waters, their vessels return empty (Jeremiah 14:2-3).
That "to be made black" signifies spiritual grief of mind because of the absence of truth in the church is evident from the particulars here in the internal sense; for "Judah" signifies the church in respect to the affection of good; and "Jerusalem" the church in respect to the doctrine of truth; "gates" signify admission to the church. That there were no longer any truths is described by "the nobles sent their little ones for water, they came to the pits and found no waters, their vessels return empty," "waters" signifying truths, and "pits" the things that contain, which are the doctrinals from the Word and the Word itself, and in these truths are no longer seen. From this it can be seen that "black" [nigrum] and "black" [atrum] in the Word signify the absence of truth; and "darkness," "clouds," "obscurity," and many things from which blackness arises have a like signification. As in Joel:
A day of darkness and of thick darkness, a day of cloud and of obscurity (Joel 2:2);
and in other passages.
Apostolien teot 2
1
Ja kuin viideskymmenes päivä täytettiin, olivat he kaikki yksimielisesti koossa.
2
Ja humaus tapahtui äkisti taivaasta, niinkuin suuri tuulispää olis tullut, ja täytti koko huoneen, kussa he olivat istumassa.
3
Ja heille näkyivät viileskellyt kielet, niinkuin tuliset, ja istuivat kunkin heidän päällensä.
4
Ja he täytettiin kaikki Pyhällä Hengellä ja rupesivat puhumaan muilla kielillä, senjälkeen kuin Henki antoi heidän puhua.
5
Niin Jerusalemissa asui Juudalaisia, Jumalaa pelkääväisiä miehiä, kaikkinaisesta kansasta, joka taivaan alla on.
6
Ja kuin tämä ääni tapahtui, niin kokoontui suuri kansan paljous, ja hämmästyivät; sillä kukin kuuli niiden puhuvan omalla kielellänsä.
7
Ja he tyhmistyivät kaikki ja ihmettelivät, sanoen keskenänsä: katso, eikö nämät kaikki, jotka puhuvat, ole Galilealaiset?
8
Ja kuinka me kukin kuulemme heidän puhuvan meidän omalla kielellämme, jossa me syntyneet olemme?
9
Partilaiset ja Mediläiset ja Elamilaiset, ja jotka asumme Mesopotamiassa ja Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Asiassa,
10
Phrygiassa ja Pamphiliassa, Egyptissä ja Libian maan rajoilla, liki Kyreniä, ja muukalaiset Roomista, Juudalaiset ja uudet Juudalaiset.
11
Kretalaiset ja Arabialaiset, me kuulemme heidän puhuvan meidän kielillämme Jumalan suuria tekoja.
12
Niin he kaikki tyhmistyivät ja epäilivät, sanoen toinen toisellensa: mitäs luulet tämän olevan?
13
Vaan muut nauroivat heitä ja sanoivat: he ovat täynnänsä makiaa viinaa.
14
Niin Pietari seisoi yhdentoistakymmenen kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: te Juudan miehet ja kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! tämä olkoon teille tiettävä, ja ottakaat minun sanani teidän korviinne.
15
Sillä ei nämät juovuksissa ole, niinkuin te luulette; sillä nyt on kolmas hetki päivästä.
16
Vaan tämä on se, mikä ennen sanottu on Joelin prophetan kautta:
17
Ja pitää tapahtuman viimeisinä päivinä (sanoo Jumala), että minä tahdon vuodattaa minun Hengestäni kaiken lihan päälle: ja teidän poikanne ja tyttärenne pitää ennustaman, ja teidän nuorukaisenne pitää näkyjä näkemän, ja teidän vanhimpanne pitää unia uneksuman.
18
Ja myös minun palveliaini päälle ja minun piikaini päälle niinä päivinä vuodatan minä minun Hengestäni, ja heidän pitää ennustaman.
19
Ja minä annan tunnustähtiä ylhäällä taivaassa ja merkkejä alhaalla maan päällä, veren ja tulen ja savun ja suitsun.
20
Auringon pitää muuttuman pimeydeksi ja kuun vereksi, ennenkuin se suuri ja julkinen Herran päivä on tuleva.
21
Ja pitää tapahtuman, että jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, se tulee autuaaksi.
22
:22. Te Israelin miehet! kuulkaat näitä sanoja: Jesuksen Natsarelaisen, sen miehen, joka teidän tykönänne on Jumalalta vahvistettu voimallisten tekoin, ihmetten ja merkkein kanssa, jotka Jumala hänen kauttansa teidän keskellänne teki, niinkuin te itsekin tiedätte,
23
Sen, joka Jumalan aivotun neuvon ja säännön jälkeen oli annettu ulos, te otitte ja vääräin miesten kätten kautta ristiinnaulitsitte ja surmasitte,
24
Jonka Jumala herätti ylös ja päästi kuoleman kivuista, että se oli mahdotoin, että hän piti siltä pidettämän.
25
Sillä David sanoo hänestä: minä olen aina Herran minun kasvoini eteen pannut, sillä hän on minun oikialla puolellani, etten minä horjahtaisi.
26
Sentähden iloitsi minun sydämeni, ja minun kieleni riemuitsi, ja minun lihani on myös lepäävä toivossa.
27
Sillä et sinä anna ylön minun sieluani helvetissä, etkä salli sinun pyhäs näkevän turmelusta.
28
Sinä olet minulle tiettäväksi tehnyt elämän tiet, sinä täytät minun ilolla sinun kasvois edessä.
29
Te miehet, rakkaat veljet, olkoon lupa rohkiasti teille puhua patriarkasta Davidista! hän on sekä kuollut että haudattu ja hänen hautansa on meidän tykönämme hamaan tähän päivään asti:
30
Että hän siis oli propheta ja tiesi Jumalan hänelle valalla vannoneen, että hän oli hänen kupeensa hedelmästä lihan jälkeen herättävä Kristuksen hänen istuimellansa istumaan,
31
Näki hän ennen ja puhui Kristuksen ylösnousemisesta, ettei hänen sieluansa annettu ylön helvetissä, eikä hänen lihansa nähnyt turmelusta.
32
Tämän Jesuksen on Jumala herättänyt, jonka todistajat me kaikki olemme.
33
Hän on siis Jumalan oikialle kädelle korotettu ja on Isältä saanut lupauksen Pyhästä Hengestä: hän on tämän vuodattanut, kuin te nyt näette ja kuulette.
34
Sillä ei David ole taivaasen astunut, vaan hän sanoo: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle kädelleni,
35
Siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
36
Niin pitää siis totisesti kaiken Israelin huoneen tietämän, että Jumala on tämän Jesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte, Herraksi ja Kristukseksi tehnyt.
37
Mutta kuin he nämät kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä, ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: te miehet, rakkaat veljet! mitä meidän pitää tekemän?
38
Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39
Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu.
40
Ja monilla muillakin sanoilla todisti hän, ja neuvoi heitä, sanoen: antakaat teitänne autettaa tästä pahanilkisestä suvusta.
41
Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.
42
Ja he pysyivät alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.
43
Mutta jokaiselle sielulle tuli pelko; ja tehtiin apostolien kautta monta ihmettä ja merkkiä.
44
Mutta kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikki yhteisenä.
45
Ja he myivät hyvyytensä ja tavaransa, ja jakoivat ne kaikille, sen jälkeen kuin kukin tarvitsi.
46
Ja he pysyivät joka päivä yksimielisesti templissä, ja mursivat huoneessa leipää, ja ottivat ruokaa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,
47
Ja kiittäin Jumalaa olivat kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi joka päivä autuaaksi tulevaisia seurakunnalle.
SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)
