¹ Tämä Herran sana tuli minulle yhdeksäntenä vuotena, kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä:

² "Ihmislapsi, kirjoita muistiisi päivän nimi-juuri tämän päivän nimi: Baabelin kuningas rynnistää Jerusalemia vastaan juuri tänä päivänä.

³ Lausu uppiniskaiselle suvulle vertaus ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Pane pata liedelle, pane. Kaada myös siihen vettä.

⁴ Kokoile siihen lihakappaleet-kaikki hyvät kappaleet, reittä ja lapaa-ja täytä se valituilla luilla.

⁵ Ota valiolampaita, lado myös halkoja sen alle. Anna sen kiehumistaan kiehua, niin että siinä luutkin tulevat keitetyiksi.

⁶ Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia, pataa, joka on ruostunut ja josta ei lähde sen ruoste! Tyhjennä se kappale kappaleelta: sille ei ole langennut arpaosaa.

⁷ Sillä sen vuodattama veri on sen keskellä, paljaalle kalliolle se on sen koonnut, ei ole vuodattanut sitä maahan, tomun peitettäväksi.

⁸ Nostattaakseni kiivauden, tuottaakseni koston minä olen pannut sen veren paljaalle kalliolle, ettei se peittyisi.

⁹ Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia! Minäkin suurennan liettä.

¹⁰ Lisää halkoja, viritä tulta, keitä liha loppuun, kiehuta liemi kuiviin, polta luut karreksi.

¹¹ Anna sen sitten olla tyhjänä hiiltensä päällä, niin että se kuumenee, sen vaski hehkuu ja sen saastat siitä sulavat, sen ruosteesta tulee loppu.

¹² Siitä on ollut vaivaa väsymykseen asti, mutta ei ole lähtenyt siitä sen ruosteen paljous. Tuleen sen ruoste!

¹³ Sinun iljettävän saastaisuutesi takia-koska minä tahdoin puhdistaa sinut, mutta sinä et puhdistunut saastaisuudestasi-sinä et enää puhdistu, ennenkuin minä olen tyydyttänyt kiivauteni sinussa.

¹⁴ Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. Minä en hellitä, en säästä enkä kadu: teittesi ja tekojesi mukaan sinut tuomitaan, sanoo Herra, Herra."

¹⁵ Ja minulle tuli tämä Herran sana:

¹⁶ "Ihmislapsi, katso, minä otan sinulta äkkikuolemalla pois silmiesi ihastuksen, mutta älä valita, älä itke, älköönkä tulko sinulta kyyneltä.

¹⁷ Huokaile hiljaa, mutta älä pane toimeen kuolleenvalittajaisia. Sido juhlapäähine päähäsi, pane kengät jalkaasi, älä peitä partaasi äläkä syö suruleipää."

¹⁸ Ja minä puhuin kansalle aamulla, mutta illalla kuoli minun vaimoni; sitten aamulla minä tein, niinkuin minun oli käsketty tehdä.

¹⁹ Niin kansa sanoi minulle: "Etkö meille ilmoita, mitä se tietää meille, kun sinä noin teet?"

²⁰ Minä sanoin heille: "Minulle tuli tämä Herran sana: Sano Israelin heimolle:

²¹ Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä häpäisen pyhäkköni, joka on teidän varustuksenne ja ylpeytenne, teidän silmienne ihastus ja sielujenne ikävä; ja teidän poikanne ja tyttärenne, jotka teidän on ollut jätettävä, kaatuvat miekkaan.

²² Sitten te teette, niinkuin minä olen tehnyt: ette peitä partaanne ettekä syö suruleipää,

²³ juhlapäähineen pidätte päässänne ja kengät jalassanne, ette valita ettekä itke, mutta te riudutte syntivelkanne tähden ja huokailette toinen toisellenne.

²⁴ Hesekiel on oleva teille ennusmerkki: aivan niin, kuin hän on tehnyt, niin tekin teette. Kun tämä tapahtuu, te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra.

²⁵ Ja sinä, ihmislapsi! Sinä päivänä, jona minä otan heiltä heidän varustuksensa, ihanan ilonsa, silmiensä ihastuksen, sielujensa halajamisen, heidän poikansa ja tyttärensä,

²⁶ sinä päivänä tulee pakolainen sinun luoksesi ilmoittamaan tätä korvaisi kuullen.

²⁷ Sinä päivänä avautuu sinun suusi yhtaikaa kuin pakolaisen, ja sinä puhut etkä enää ole mykkänä. Sinä olet oleva heille ennusmerkki, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra."

¹ Jesus answered and spoke again in parables to them, saying,

² "The Kingdom of Heaven is like a certain king, who made a marriage feast for his son,

³ and sent out his servants to call those who were invited to the marriage feast, but they would not come.

⁴ Again he sent out other servants, saying, 'Tell those who are invited, "Behold, I have prepared my dinner. My cattle and my fatlings are killed, and all things are ready. Come to the marriage feast!"'

⁵ But they made light of it, and went their ways, one to his own farm, another to his merchandise,

⁶ and the rest grabbed his servants, and treated them shamefully, and killed them.

⁷ When the king heard that, he was angry, and sent his armies, destroyed those murderers, and burned their city.

⁸ "Then he said to his servants, 'The wedding is ready, but those who were invited weren't worthy.

⁹ Go therefore to the intersections of the highways, and as many as you may find, invite to the marriage feast.'

¹⁰ Those servants went out into the highways, and gathered together as many as they found, both bad and good. The wedding was filled with guests.

¹¹ But when the king came in to see the guests, he saw there a man who didn't have on wedding clothing,

¹² and he said to him, 'Friend, how did you come in here not wearing wedding clothing?' He was speechless.

¹³ Then the king said to the servants, 'Bind him hand and foot, take him away, and throw him into the outer darkness; there is where the weeping and grinding of teeth will be.'

¹⁴ For many are called, but few chosen."

¹⁵ Then the Pharisees went and took counsel how they might entrap him in his talk.

¹⁶ They sent their disciples to him, along with the Herodians, saying, "Teacher, we know that you are honest, and teach the way of God in truth, no matter who you teach, for you aren't partial to anyone.

¹⁷ Tell us therefore, what do you think? Is it lawful to pay taxes to Caesar, or not?"

¹⁸ But Jesus perceived their wickedness, and said, "Why do you test me, you hypocrites?

¹⁹ Show me the tax money." They brought to him a denarius.

²⁰ He asked them, "Whose is this image and inscription?"

²¹ They said to him, "Caesar's." Then he said to them, "Give therefore to Caesar the things that are Caesar's, and to God the things that are God's."

²² When they heard it, they marveled, and left him, and went away.

²³ On that day Sadducees (those who say that there is no resurrection) came to him. They asked him,

²⁴ saying, "Teacher, Moses said, 'If a man dies, having no children, his brother shall marry his wife, and raise up seed for his brother.'

²⁵ Now there were with us seven brothers. The first married and died, and having no seed left his wife to his brother.

²⁶ In the same way, the second also, and the third, to the seventh.

²⁷ After them all, the woman died.

²⁸ In the resurrection therefore, whose wife will she be of the seven? For they all had her."

²⁹ But Jesus answered them, "You are mistaken, not knowing the Scriptures, nor the power of God.

³⁰ For in the resurrection they neither marry, nor are given in marriage, but are like God's angels in heaven.

³¹ But concerning the resurrection of the dead, haven't you read that which was spoken to you by God, saying,

³² 'I am the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob?' God is not the God of the dead, but of the living."

³³ When the multitudes heard it, they were astonished at his teaching.

³⁴ But the Pharisees, when they heard that he had silenced the Sadducees, gathered themselves together.

³⁵ One of them, a lawyer, asked him a question, testing him.

³⁶ "Teacher, which is the greatest commandment in the law?"

³⁷ Jesus said to him, "'You shall love the Lord your God with all your heart, with all your soul, and with all your mind.'

³⁸ This is the first and great commandment.

³⁹ A second likewise is this, 'You shall love your neighbor as yourself.'

⁴⁰ The whole law and the prophets depend on these two commandments."

⁴¹ Now while the Pharisees were gathered together, Jesus asked them a question,

⁴² saying, "What do you think of the Christ? Whose son is he?" They said to him, "A Psalm of David."

⁴³ He said to them, "How then does David in the Spirit call him Lord, saying,

⁴⁴ 'The Lord said to my Lord, sit on my right hand, until I make your enemies a footstool for your feet?'

⁴⁵ "If then David calls him Lord, how is he his son?"

⁴⁶ No one was able to answer him a word, neither did any man dare ask him any more questions from that day forth.