¹ (H2:2) Ja Jona rukoili Herraa Jumalaansa kalan vatsassa,

² (H2:3) Ja sanoi: minä huusin Herraa minun ahdistuksessani, ja hän vastasi minua; minä paruin helvetin vatsasta, ja sinä kuulit minun ääneni.

³ (H2:4) Sinä heitit minun syvyyteen keskelle merta, niin että aallot minua pyörsivät ympäriinsä; kaikki sinun lainees ja aaltos kävivät minun päällitseni.

⁴ (H2:5) Minä ajattelin minuni hyljätyksi sinun silmäis edestä; kuitenkin saan minä vielä nähdä sinun pyhän templis.

⁵ (H2:6) Vedet piirsivät minua ympäri sieluuni asti; syvyydet piirittivät minun; kaislisto peitti minun pääni.

⁶ (H2:7) Minä vajosin vuorten perustukseen asti; maa salpasi minun teljillänsä ijankaikkisesti; mutta sinä otit minun elämäni ulos kadotuksesta, Herra minun Jumalani.

⁷ (H2:8) Kuin minun sieluni epäili minussa, niin minä muistin Herraa; ja minun rukoukseni tuli sinun tykös, sinun pyhään templiis.

⁸ (H2:9) Mutta jotka luottavat tuhaan valheeseen, ne hylkäävät laupiuden itse kohtaansa.

⁹ (H2:10) Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksella, minä tahdon maksaa lupaukseni; Herran tykönä on apu.

¹⁰ (H2:11) Ja Herra sanoi kalalle, että hän oksensi Jonan maan päälle.

¹ Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;

² Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.

³ Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan.

⁴ Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!

⁵ Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.

⁶ Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.

⁷ Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.

⁸ Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.

⁹ Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.

¹⁰ Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.

¹¹ Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.

¹² Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?

¹³ Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.

¹⁴ Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

¹⁵ Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.

¹⁶ O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.

¹⁷ Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.

¹⁸ Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,

¹⁹ Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!