¹ Niin Isaak kutsui poikansa Jakobin ja siunasi häntä, käski ja sanoi hänelle: älä ota emäntää Kanaanin tyttäristä.

² Vaan valmista ja mene Mesopotamiaan, Betuelin sinun äitis isän huoneesen: ja ota sinulles sieltä emäntä, Labanin sinun enos tyttäristä.

³ Ja Jumala kaikkivaltias siunatkoon sinua, ja tehköön sinun hedelmälliseksi ja enätköön sinun, ettäs tulisit (suureksi) kansain joukoksi.

⁴ Antakoon myös sinulle Abrahamin siunauksen, sinulle ja sinun siemenelles sinun kanssas: periäkses sitä maata, jossas muukalainen olet, jonka Jumala Abrahamille antanut on.

⁵ Niin lähetti Isaak Jakobin tyköänsä menemään Mesopotamiaan, Labanin, Betuelin Syrialaisen pojan tykö, Rebekan, Jakobin ja Esaun äidin, veljen.

⁶ Koska Esau näki, että Isaak oli siunannut Jakobin, ja lähettänyt hänen Mesopotamiaan ottamaan sieltä itsellensä emäntää: ja että hän, sittekuin hän hänen siunannut oli, käski häntä ja sanoi: ei sinun pidä ottaman emäntää Kanaanin tyttäristä.

⁷ Ja että Jakob oli isällensä ja äidillensä kuuliainen; ja meni Mesopotamiaan.

⁸ Esau näki myös, ettei Isaak hänen isänsä voinut nähdä Kanaanin tyttäriä;

⁹ Meni Esau Ismaelin tykö: ja otti Mahalatin Ismaelin Abrahamin pojan tyttären, Nabojotin sisaren, emännäksensä, paitsi entisiä.

¹⁰ Niin Jakob läksi BerSabasta: ja meni Haraniin.

¹¹ Ja joutui yhteen paikkaan, ja oli siinä yötä: sillä aurinko oli laskenut, ja otti kiven siitä paikasta, ja pani päänsä alaiseksi, ja makasi siinä paikassa.

¹² Ja näki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan päällä, joiden pää ulottui taivaasen: ja katso, Jumalan enkelit kävivät ylös ja alas niitä myöten.

¹³ Ja katso, Herra seisoi niiden päällä, ja sanoi: Minä olen Herra, Abrahamin sinun isäs Jumala, ja Isaakin Jumala: tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan minä sinulle ja sinun siemenelles.

¹⁴ Ja sinun siemenes pitää oleman niinkuin maan tomu, ja sinun pitää leviämän länteen ja itään, pohjaan ja etelään päin. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuksi tuleman, ja sinun siemenessäs.

¹⁵ Ja katso, minä olen sinun kanssas, ja varjelen sinua, kuhunkas ikänänsä joudut, ja saatan sinun jällensä tälle maalle: sillä en minä hylkää sinua siihenasti, että minä kaikki teen, mitä minä sinulle puhunut olen.

¹⁶ Koska Jakob heräsi unestansa, niin hän sanoi: totisesti on Herra tässä paikassa: ja en minä sitä tietänyt.

¹⁷ Niin hän pelkäsi, ja sanoi: kuinka peljättävä on tämä paikka! ei tässä muu ole kuin Jumalan huone ja taivaan ovi.

¹⁸ Ja Jakob nousi varhain aamulla, ja otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja pani sen pystyälle muistopatsaaksi: ja vuodatti öljyä sen päälle.

¹⁹ Kutsui siis sen paikan BetEl; vaan muinaisiin aikoin se kutsuttiin Luts.

²⁰ Niin Jakob teki lupauksen, sanoen: jos Jumala on minun kanssani, ja varjelee minua tällä tiellä, jota minä vaellan, antaa myös minulle leipää syödäkseni, ja vaatetta verhokseni:

²¹ Ja tulen takaperin rauhassa kotia isäni tykö: ja Herra on minun Jumalani.

²² Niin tämä kivi, jonka minä panin pystyälle muistopaatsaaksi, pitää oleman Jumalan huone: ja kaikista, jotkas minulle annat, annan minä tosin sinulle kymmenykset.

¹ God, don't keep silent. Don't keep silent, and don't be still, God.

² For, behold, your enemies are stirred up. Those who hate you have lifted up their heads.

³ They conspire with cunning against your people. They plot against your cherished ones.

⁴ "Come," they say, "and let's destroy them as a nation, that the name of Israel may be remembered no more."

⁵ For they have conspired together with one mind. They form an alliance against you.

⁶ The tents of Edom and the Ishmaelites; Moab, and the Hagrites;

⁷ Gebal, Ammon, and Amalek; Philistia with the inhabitants of Tyre;

⁸ Assyria also is joined with them. They have helped the children of Lot. Selah.

⁹ Do to them as you did to Midian, as to Sisera, as to Jabin, at the river Kishon;

¹⁰ who perished at Endor, who became as dung for the earth.

¹¹ Make their nobles like Oreb and Zeeb; yes, all their princes like Zebah and Zalmunna;

¹² who said, "Let us take possession of God's pasturelands."

¹³ My God, make them like tumbleweed; like chaff before the wind.

¹⁴ As the fire that burns the forest, as the flame that sets the mountains on fire,

¹⁵ so pursue them with your tempest, and terrify them with your storm.

¹⁶ Fill their faces with confusion, that they may seek your name, Yahweh.

¹⁷ Let them be disappointed and dismayed forever. Yes, let them be confounded and perish;

¹⁸ that they may know that you alone, whose name is Yahweh, are the Most High over all the earth. For the Chief Musician. On an instrument of Gath. A Psalm by the sons of Korah.